Loman kynnyksellä

Huomenna alkaa syysloma. Katselin juuri kalenteria, jonka yritän loman kohdalla pitää aina mahdollisimman tyhjänä. Paras loma on sellainen, jolloin aamulla voi miettiä, mitä tänään tekisi ja sitten toteuttaa, mitä mieleen juolahtaa ilman ennakkosuunnitelmia.

Nyt on kuitenkin kalenterissa parturi, hammaslääkäri, laboratoriossa käynti, päivä koiran seuraneitinä, kuoron keikka sekä teatterimatka. Paljon on silti tyhjää, mutta tiedostan kyllä, että viikko on suhteellisen lyhyt aika.

Heräteostoksena löytyi kuukausi sitten tällainen lokerikko. Lomalla aion miettiä, mitä sinne laitan. Lisäksi ajattelin ehkä pestä vähän ikkunoita ja käydä mökillä ja ...

Taitaa olla parempi lopettaa suunnittelu tähän. Teen mitä teen! Pääasia on lepo ja elämästä nauttiminen!

Joutsenen selässä

Luin äsken merkillisen uutisen: Kissa oli Posiolla hypännyt joutsenen selkään ja lennellyt jonkin aikaa kyydissä. Hieraisin silmiäni ja luin uudelleen. Kyllä! Se uutisoitiin ihan totena!

Kissaihmisenä ja 13 kissan sielunelämään ja käytökseen elämäni aikana tutustuneena täytyy vain ihmetellä. Eipä meidän Ossi (kuvassa) olisi aikoinaan moista keksinyt eikä kyllä kukaan muukaan kissakatraasta. Persialaiset pelkäsivät hiirtäkin ja palokärjen läpitunkeva huuto sai mökillä kaikki kissat kulkemaan varuillaan maha maata viistäen, puhumattakaan nyt joutsenten tööttäilyistä.

No, totta tai ei, maailmassa tapahtuu kuitenkin ihmeellisiä asioita! Uutisjuttu kokonaisuudessaan täältä.

Avaimia etsimässä

Sain kuin sainkin töiden loputtua ison callunan ostetuksi ja istutin isän haudalle. Eilinen haravointi oli muisto vain: Lehtiä putoili tuulessa loppumattomana sateena. Vilkuilin toisella silmällä kelloa, sillä piti rientää takaisin koululle pitämään arviointikeskustelua.

Koulun pihalla huomasin, että olin unohtanut työavaimeni toiselle koululle, jossa olin opettamassa iltapäivän. Minulla oli aikaa 15 minuuttia hakea avaimet, ennen kuin ensimmäinen arviointikeskustelu alkaisi. Onneksi koulusihteeri oli vielä pihassa autonsa luona, kun porhalsin pihaan hakemaan avaimiani ja avasi ystävällisesti minulle ovet. Siellähän omat olivat odottamassa opettajanhuoneen pöydällä. Voi tätä toheltamista!

Pääsin juuri ajoissa takaisin kouluun ja alkuilta sujuikin rattoisasti perheiden kanssa. Nyt aion hieman vetää henkeä täällä kotona ja toivottavasti saan itseni ajoissa nukkumaan. Tällaiselle illanvirkulle se ei ole aivan itsestään selvä juttu!

Haravoimassa

Töiden jälkeen kävin hautausmaalla. Isäni hauta on seurakunnan hoivissa ja kävin vilkaisemassa, onko seurakunta jo ottanut kesäkukat pois. Olihan ne viety ja koko hauta sekä nurmikko olivat paksun lehtimaton peitossa. Hauta on lehmuskujalla ja haravoitavaa riittää.

Nappasin haravan ja haravoin koko haudan, sen läheisyyden ja puolet käytävästä, joka johti roskikselle. Lehtiä tuli kasalle aivan hirveästi ja tämä määrä oli pientä verrattuna koko läänin lehtimäärään. Kyllä on työntekijöillä puuhaa, jos aikovat saada pyhäinpäiväksi ja tulevan talven alta lehdet pois.

Koristepensaiden ja -puiden lehdet olivat kauniin värikkäitä, vaikkakin suurin osa lehdistä oli jo pudonnut maahan. Varsinkin vaahteran lehdet koreilivat keltaisen ja ruskean eri sävyissä. Tämän puun pudonneet lehdet maassa ovat minusta jotenkin kiehtovia syvänvihreän nurmikon keskellä. Mielestäni tämän syksyn ruska ei kuitenkaan ole ollut kovin erikoinen, mutta aina seasta pilkistää jotain värikylläisyydessään hurmaavaa.

Huomenna pitää lähteä callunoiden ja oksien hankintaan, jotta saan haudan kuntoon.

Hoidossa

Pikkumies Samuel tuli tänään puoli yhdeksän aikaan aamulla tätilään hoitoon. Olin varmuuden vuoksi laittanut jopa kellon soimaan, etten nuku, kun nuori herra saapuu.

Aloitimme kaurapuuron syönnillä. Voi, kuinka mautonta on puuro ilman suolaa, mutta hyvin Samuel sen popsi. Samoin pääruoka ja välipala upposi helposti, sillä poika on todella hyvä syömään. Ei tarvittu isän autoja eikä papan veneitä...

Leikittiin pehmoleluilla, katseltiin ikkunoista ja laulettiin laululeikkejä. Kymmenennen kerran jälkeen Kari pyysi aina vaihtamaan uutta! Tämän ikäiset kun rakastavat kuulla yhä uudelleen ja uudelleen samoja tuttuja juttuja: Soudetaan sorolaan, Körökörö kirkkoon, Ih-hah-haa ym. laulelin ääneni käheäksi!

Reilu tunti kului päiväunilla. Samuel herää virkeänä, eikä yleensä itkeskele. Sen jälkeen vauhdikas meno jatkui, kunnes äiti korjasi pojan parempaan talteen kolmen jälkeen.

Suloinen poika ja mukava päivä! Silti tätiä uuvuttaa nyt niin, että lähden pienille päikkäreille.

Työpäivä

Ulkona sataa, taas!

Vaikka tänään on lauantai, olen paiskinut täyden työpäivän: Meillä oli vesokoulutus.

Veso on virkaehtosopimukseen kuuluva koulutuspäivä meille opettajille ja näitä päiviä sisältyy kouluvuoteen kolme ja ne ovat siis työajan ulkopuolella.

Tänään saimme valita kolmesta aiheesta mielenkiintoisimman. Minä olin kuuntelemassa maahanmuuttajalapsista, josta meille kertoivat Tampereelta Tesoman koulusta rehtori ja S2-opettaja. Hyvin kertoivatkin! Koulutus oli  mielenkiintoinen ja luennoitsijat hyviä tyyppejä, joiden kanssa syntyi runsaasti vuorovaikutusta ja keskustelua.Onhan se hyvä, että vihdoin sain kunnon koulutusta asiaan, vaikka mamulapsia olen opettanut jo vuosikymmeniä! :=)

Lopuksi oli kaikille yhteinen luento, jonka piti ex-Leningrad Cowboy Mato Valtonen. Hänen osuutensa oli hauska ja niin vauhdikas, ettei pitäjä juuri ehtinyt henkeä vetää lauseiden välissä! Sopiva kevennys pitkän päivän päätteeksi.

Ai niin ja se tärkein: Ruoka oli hyvää!!!

Täällä ollaan

Open kolo on nyt sitten muuttanut tänne uuteen osoitteeseen. Kuvittelin, että joudun tekemään töitä paljon sen eteen, että homma onnistuu, mutta eipä siirto ollutkaan vaikea. Tosin kaikki täällä on vielä keskeneräistä, mutta eipä ole kiirettäkään asian kanssa.

Vuodatus osoittautui lopulta niin hankalaksi, että oli pakko lähtea sieltä pois. Olin aikoinani ostanut mainosten poiston ja lyhyen osoitteen. Nyt yhtäkkiä ne lopetettiin ja sivut eivät enää päivittyneet kunnolla. Olisin mielelläni siellä vielä pysynyt, mutta toisin kävi.

Äsken siirsin Vuodatuksesta tänne 561 kirjoitusta. Siirretyt näkyvät hieman omituisesti, kun on suuria kappalevälejä ym.  Elokuuta ennen kirjoitetuista myös puuttuvat kuvat sen surullisen kuuluisan palvelimen rikkoutumisen vuoksi.

Blogger tuntuu ihan mukavalta, kunhan löytää ensin kaikki tarvittavat nippelit. Ja muistaa uuden osoitteensa!

Blogi

Blogi löytyy vielä täältä, mutta siirtyy jonain päivänä ehkä kokonaan tänne Bloggerin puolelle.
Mukavaa syksyä!

Sukututkimuskurssin satoa

Aloitin nyt syksyllä uuden harrastuksen. Sukututkimuskurssia on ollut kaksi kokoontumista ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Minä olen sukuani tutkinut sukukirjoista, mutta nyt on hyvä kuulla, miten ihan oikeaa tutkimusta tehdään.



Digiarkiston kirkonkirjoja selailin eilen illalla puoleen yöhön asti, enkä olisi millään maltanut lopettaa. Sieltä löytyi mielenkiintoista tietoa isosäni isoisästä ja hänen puolisostaan. Vaimon nimi oli Emma Amanda Augusta ja tämä on meille ihan uusi tieto. Hauskaa oli myös huomata, että ihan vahingossa Emma-nimi on meillä suvussa sisarentyttärellä. Emme todellakaan tienneet, että hän on myös saanut nimensä suvusta kuten isosiskonsakin.



Kirkonkirjojen käsialojen ja tietojen tutkimisessa tarvitsen hieman tulkkausta, sillä niin kiemuraisia ovat vanhat käsialat. Hiukkasen myös sekottaa "på svenska" kaikkine lyhennyksineen. No, seuraavalle kurssikerralle on paljon kysyttävää.



Nyt pitäisi vain yrittää viikolla pysyä irti digiarkistosta, sillä nukkuakin täytyisi ehtiä öisin!

Vuodatus piiputtaa

Palveluntarjoaja on taas keittänyt sopan: Blogini lyhyt osoite ei toimi. Jos siis haluatte tänne päästä, pitää naputella osoite pitkässä muodossa eli



openkolo.com.vuodatus.net



Saa nyt nähdä, kuinka kauan hermo kestää näitä ongelmia! Monet ovat siirtyneet muualle, minä olen vielä sinnitellyt.