Tuulee

Tuuli heilutti tänään muutakin kuin "opettajan huulia" M.A. Nummista mukaellen. Koulusta tullessani piti oikein nojautua vastaiseen, ettei se vienyt mukanaan. Vaikka päässä oli talvipipo, korvia paleli. Välillä tuli sakeasti rakeen oloista veden olomuotoa ja välillä aurinko häikäisi.



Myöhemmin kävelin vielä postiin viemään kummipojan pakettia. Kadunkulmassa mummot päivittelivät suureen ääneen tuulenpuuskia. Äitinikin kertoi kääntyneen takaisin kävelyretkellä, kun tuuli meinasi viedä mennessään liukkaalla sivutiellä.



Taas on tullut sähkökatkoja, kertoi uutiset. Harmi niille, jotka joutuvat niistä kärsimään. Meillä ei ole kertaakaan ollut talven aikana sähköt poikki, josta voi vain olla iloinen.



Toivottavasti mökillä ei ole mennyt puita nurin!

Synttärirysä

Eilen alkoi synttärien vyöry perhe- ja ystäväpiirissä. Lähes kaikki viettävät syntymäpäiviään maaliskuusta toukokuulle ulottuvassa jaksossa. Poikkeuksena on vain kaksi sisareni lasta, josta toinen on heinäkuun, toinen syyskuun lapsi.



Tänään etsin nelivuotiaalle kummipojalle lahjaa. Toinen viikon sisällä juhliva kummilapsi viettää synttäreitään armeijassa. Olen tehnyt päätöksen jo kauan sitten, että 18-vuotiaaksi muistan syntymäpäivät lahjalla, sen jälkeen seuraava muistettava ikä onkin viisikymppiset!  :=) Välissä lähettelen vain onnittelukortteja tai puheluita.



Hassuinta meidän suvussa on, että äitini nimipäivä on samalla lankoni syntymäpäivä. Saavat anoppi ja vävy juhlia samalla kakulla!



Pienenä oli hauska juhlia. Kuinka niitä synttäreitä odotettiinkaan! Nyt on menossa ne vuodet, jolloin toivoo, ettei kukaan muistaisi... Vuodet vain vierivät kauhealla vauhdilla ja ikää kertyy.



Muistan, kuinka teini-iässä mietin, miltä tuntuu olla aikuinen. Mielestäni aikuiset olivat vanhempia ja viisaampia sekä vähän arvokkaita. Vieläkin mietin samaa kysymystä: Joko tuntuu aikuiselta?

Pientä juhlaa

Tulppaaneja

Viikko takana!

Jokseenkin kiireinen viikko takana! Lomalta paluu, tarviketilaukset työssä, migreenikohtaus, kotona perikunnan asioiden hoitelua...



Ihanaa, että on perjantai! Ei yhtään haittaa, että selkeät aurinkoiset päivät ovat vaihtuneet tuhruiseen harmauteen. Lunta ja räntää on yöllä tiedossa.



Päätimme viettää viikonlopun kaupungissa. Ulkona tuulee lähes myrskyisästi ja täällä ylhäällä korkeuksissa kova viima kuuluu pienenä kohinana. Isoissa tuulenpuuskissa saattaa kattokin pitää vähän ääntä, mutta ei haittaa! Olen niin väsynyt viikon töistä, että mikään ei pilaa nautinnollista perjantaiolotilaani.



Mukavaa viikonloppua kaikille! Levätään ja kerätään voimia...

Taivastelua

Ihana, suuri kuu möllöttää taivaalla. Alkuillasta se näytti roikkuvan ihan käden ulottuvilla matalalla puiden latvojen yläpuolella. Kaivelinkin kaukoputken esiin ja tiirailin sitä pitkään olohuoneen pöydän äärellä. Kyllä se oli metkan näköinen ja tähtiä näkyi myös.



Revontuliakin leimuaa, mutta eihän ne täällä kaupungin keskustan valosaasteessa näy. Ei tosin Kari niitä maallakaan eilen havainnut, vaikka jossain päin ovat todella komeasti leiskuneet.



Ursan Taivaanvahdissa oli havaintoja myös komeista ja harvinaisista haloista sekä kirkkaasta tulipallosta, joka oli palanut loppuun. Kannattaa siis kurkkia ylöspäin. Ties mitä siellä tänäkin iltana näkee!

Voihan Doro!

Syksyllä ostimme äidilleni uuden kännykän. Äidin sitkeä, vanha kännykkä oli vieläkin elinkelpoinen, mutta näyttö oli mennyt niin sumeaksi, että se oli pakko vaihtaa. Vanhan puhelimen kanssa hän oli kerran uinutkin (!) ja silti se kuivatuksen jälkeen toimi moitteettomasti. Äiti ei olisi millään luopunut "hyvästä, vanhasta kaveristaan".



Koska äiti on jo iäkäs, meille suositeltiin erityisesti vanhuksille suunniteltua laitetta. Siinä oli selkeät suurikokoiset näppäimet ja vain perustoiminnot. Lisäksi aktivoimalla siihen voi ottaa käyttöön turvapuhelinominaisuudet.



Äiti ei ole tekniikan asioissa ollut nuorempanakaan mikään ekspertti, joten tämä helppokäyttöinen vehje tuntui hänelle juuri sopivalta. Hyvin se on toiminutkin, paitsi tänään: Toimi liiankin hyvin!



Äiti soitti iltapäivällä minulle kauhuissaan, että oli vahingossa soittanut hätäkeskukseen! Hupsista! Hän vannoi, ettei ollut painellut mitään hätänumeroita. Nyt kännykässä seikkaili SOS-teksti ja äiti oli ihan pois tolaltaan. Olin juuri tullut töistä, joten ryntäsin salamana selvittämään asiaa.



Ensin luulin, että äiti oli jotenkin vahingossa saanut aktivoitua turvapuhelinpalvelut päälle. Ohjekirjan mukaan se on kuitenkin niin mutkikas juttu, että vahingossakaan se ei olisi häneltä onnistunut. Niinpä aloin epäillä kännykän takapuolella olevaa hätänappia. Voisiko se olla kuitenkin toiminnassa?



Kävin puhelimen kanssa liikkeessä, josta laitten ostimme. Myyjä sanoi kirkkain silmin: "Juu, sitä kun painaa tietyllä tavalla, puhelu yhdistyy suoraan hätäkeskukseen." Ja minä kun ostaessamme olin kysynyt juuri tästä nappulasta erikseen! Myyjä vakuutti, että sen käyttö vaatiin aktivoitumisen. Nyt kuulin, että se on automaattinen juttu ja pitää erikseen POISTAA käytöstä, jos sitä toimintaa ei tarvitse. Ohjekirja ei tästä selvästi kertonut. Voi hyvät hyssykät! Tunnin kirjan tankkaamisen jälkeen osasin luultavasti poistaa toiminnon epäselvistä ohjeista huolimatta.



En ollut osannut äitiä varoittaa nappulasta. Onneksi tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen virheellinen soitto hätäkeskukseen siitä puhelimesta!

Pitkä hiihtoretki

Tein kevättalven auringonpaisteessa pitkän hiihtoretken mökillä. Järvellä oli hankikantoset ja siellä oli hienoa hiihdellä, kun saattoi mennä mihin vain. (Eikä tarvinnut pelätä alamäkiä! )



Mökkimme kohdalla on järvenselkä eikä yhtään saaria. Ensin hiihdin pohjoiseen päin "saaristoon" , jolloin viima tuntui eniten. Saaria oli hauska kiertää, mutta varoin menemästä salmipaikoille. Sitten olikin mukava kääntyä takaisin ja hiihdellä auringon lämmittäessä kasvoja ja viima selän takana. Välillä poikkesin mökillä juomassa ja vähentämässä vaatetta. Miten sitä aina laittaa liikaa päälleen?



Lähdin vielä uudelleen jäälle, tällä kertaa etelään päin ja tapasin vilkkaan suursnautserin, joka kävi minua tervehtimässä. Jonkin verran oli hiihtäjiä, pilkkijöitä ja moottorikelkkailijoita liikkeellä, mutta paljon vähemmän kuin kuvittelin.



Nyt on sitten raukea, väsynyt olo. Hienoa, että viikon alkupäiviksi on luvattu aurinkoista, vaikka työt kutsuvatkin enkä laduille enää ennätä.

Talviuni väistynyt

Tänään istuin mökin rappusilla ja kirkas auringonpaiste helli kasvojani. Ylitseni hyökyi lämmin tunne: Talviuni ja lievä alavireisyys väistyvät vihdoinkin! Tuntui niin keväältä, ihanalta odotukselta ja onnelliselta.



Talvi ei ole minuin vuodenaikani. Varsinkin tammikuu on se vuoden kamalin kuukausi ja nyt maaliskuussa, kevään ensimmäisenä kuukautena, alan vihdoin virota takaisin omaksi itsekseni. Tänään se tunne rakkaassa ympäristössä oli ihan käsinkosketeltava.



Räystäät tippuivat. Eilisen päivän aikana lumi oli sulanut rappusilta ja verannoilta pois kokonaan. Aurinko lämmitti ja häikäisi valkoisten lumien keskellä. Kuukauden päästä pääsen jo laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Tuli niin vahva elämisen ja voimaantumisen tunne, että olen vieläkin ihan sen lumoissa.



Vaikka ihana, rentouttava talviloma on päättymässä, ei harmita yhtään. Jokainen päivä tästä eteenpäin on vahvasti kevättä eikä tarvitse enää odottaa...



Olen niiiiiin onnellinen!

Kiinalaisia lyhtyjä

Eilinen päivä vietettiin Tampereella. Kävin Respectassa hakemassa kipeään kantapäähäni venytyssukan ja suutarilla korjauttamassa kenkääni. Siellä olikin mukava nuori poika, joka palveli auliisti. Harmi, että pienillä paikkakunnilla ei enää suutaripalveluja löydy.  Minulla ainakin on välillä ongelmia kenkien kanssa.



Kävin myös täydentämässä alennuskupongeilla Villeroy & Bochin Alt Luxemburg -astiastoani. Ovat sen verran tyyriitä kupposia, että harvemmin niitä ostelen täydellä hinnalla. Loppumatkan varjelinkin pussukkaani, sillä kolautus olisi tullut vähän liian kalliiksi!



Kun tulimme kotiin, Kari kävi illalla haistelemassa ilmaa. Oli lähes tyyyntä ja hän keksi, että nyt on sopiva hetki lähettää pimeyteen kaksi kiinalaista paperilyhtyämme, jotka hän sai ystävältään Englannista. Niitä ei ole myytävänä Suomessa. Kesällä lyhtyjä ei uskalla matkaan lennättää, mutta talvella lumien keskellä ja harvaan asutulla alueella ne ovat kaiketi ihan turvallisia.



Kivasti kohosivat korkealle ja hävisivät näköpiiristämme...