Punainen viiva vedetty

Kävin tänään piirtämässä numeron äänestyskopissa. Kynä ei kyllä ollut punainen. Olen usein halunnut käydä varsinaisena vaalipäivänä äänestämässä, koska ennakkoääni on kallis. Kuuntelin kerran asiasta keskustelua ja yllätyin, kuinka paljon hinnakkampi on ennakkoääni varsinaisen päivän ääneen verrattuna. Kirjekuoria ainakin kului!

Kansalaisvelvollisuus on siis suoritettu.  Vielä kesällä olin ihan varma, ketä äänestän. Viime kuukausien aikana vaalitenttejä katsottuani olen vaihtanut mielipidettä. Olen löytänyt uuden ehdokkaan, joka vastaa paremmin omaa käsitystäni presidentistä. Hän on avarakatseinen, rauhallinen, selkeä mielipiteissään ja lisäksi omaa kansainvälistä kokemusta. Eikä nuorekkuuskaan ole pahasta. Ehkä hän ei kisaa tällä kertaa voita, mutta se ei minua haittaa. Olenpa kuitenkin saanut äänestämällä sanoa oman mielipiteeni.

Toivottavasti muutkin suomalaiset haluavat vaikuttaa ja äänestysprosentti kasvaa korkeisiin lukemiin!

Pitkä kokous

Tänään kuoronharjoituksen (1h 45 min) jälkeen oli vielä johtokunnan kokous: 2 tuntia! Oli kertynyt paljon asioita, joista osa oli kiireellisiäkin. Kun lähdin kokouspöydän äärestä liikkeelle, jalat tuntuivat ihan tönköiltä. Ei ihme, sillä istumista putkeen oli tullut lähes 4 tuntia.

Päätä särkee. Varmaan johtuu silmistä ja siitä, että on katsellut nuotteja ja papereita herkeämättä koko illan. Silmälasien pitäisi vielä olla ihan ok, mutta ei kai tervekään silmä rasittumatta kestä työpäivän lisäksi tällaisia maratoneja.

Nyt pitää vielä hoitaa pankkiasioita, voi yök! Olisin jo valmis nukkumaan.

Välitunnin naurut

Olin tänään välituntivalvojana koko aamupäivän koulussa. Lapset puuhailivat lumileikeissään niin innokkaasti, että valvoja sai olla työttömänä. Välillä tytöt tulivat pyytämään asiakkaaksi "kahvilaansa", josta lumikökkäreessä minulle tarjoiltiin ihanat kuumat kaakaot. Pojat pelasivat jalkapalloa, eikä siinä pelissä haittaa, vaikka kentällä olisi lunta puoleen sääreen!

Päivän helmi tuli pienen ekaluokkalaisen suusta. Hän tuli seisomaan eteeni, napitti silmiini ja sanoi minulle iloisesti: " Haa, elollinen, siis kuolevainen!" Sen jälkeen hän heilutti lumesta kostuneella lumisella tumpullaan ja hävisi omiin leikkeihinsä. Minua nauratti niin ...

Kuinka oikeassa hän olikaan! (Ja hyvin oli oppi mennyt perille luonnontiedon tunnilta.)

Huolen häiviä

Voi sitä olotilaa, kun ei ole huolen häivää! Tässä iässä niitä huolia kuitenkin pukkaa, jos ei omia, niin muiden.

Tänään olen huolehtinut pojista, jotka ovat tehneet kolttosia ajattelemattomuuttaan tai sitten ihan vain tietoisesti. Tuntuu välillä, että lasten pitää kantapään kautta kokea, mikä on sallittua ja mikä ei. Pelkkä aikuisen neuvo ei asiassa auta. Nyt on sellainen fiilis, että mielelläni vain heristäisin sormea: "Enkös minä sanonut!" (Huokaus!) Ei tepsi! Käräjiä on ryhdyttävä aamulla pitämään, taas kerran. Tällaista se kasvattajan työ on välillä.

Mietityttää blogiystävä, joka sairaalassa elää elämänsä käännekohtaa hoitojen keskellä. Voimia, enkeleitä, viisautta lääkäreille, ystävien yhteyttä, mielenrauhaa... Kaikkea tätä hänelle toivon ja huokailen tuonne yläkerrankin puoleen. Miksi elämän pitää olla välillä niin kauhean raskasta ja vaikeaa?

Huolestuttaa läheinen, jonka lääkäriaika on keskiviikkona. Toivottavasti oireet ovat merkki vaarattomasta vaivasta. Onneksi lääkäriaika heltisi tänään helposti, vain yhdellä puhelinsoitolla jo ylihuomiseksi. Silti odottavan aika on pitkä.

Huoletonta päivää pitäisi osata arvostaa kultaakin kalliimpana!

Päättyi joulu, vaikkei kenkään sois...

...joulukuusi viedään pois, pois pois!

Aamulla kävimme saunassa. Harvoin aamusaunoja harrastamme, mutta tänään vain tuntui kivalta. Kari haki lounaaksi pizzat, joten menimme ruokailussa helpoimman kaavan mukaan.

Päivällä ryhdyimme sitten surulliseen puuhaan: Veimme kuusen pois. Voi, miten haikeaa! Kuusen poisvienti on aina merkki siitä, että joulu on ohi. Katkoimme kuusen oksasaksilla kahtia ja isoimmat oksat leikkasimme irti. Sitten vain kaikki kahteen muovisäkkiin ja pellolle!

Lauleskelin säkkejä ulosrahjatessani tuota legendaarista laulua. Vain yhdessä joululaulussa minun tietääkseni kerrotaan kuusen poisviennistä. Jo lapsuudenkodistani muistan, miten tämä laulu liittyi aina kuusen tuontiin ja poisvientiin. Äiti ja me lapset sitä lauloimme.

Olohuone näyttää oudolta!

Loppiaista

Kävimme tänään kurkistamassa, pääseekö Karin perheen mökille autolla. Se on "korvessa" metsäautoteiden varressa. Myrskyn jäljiltä olisimme katsoneet, onko metsässä tuulenkaatoja. Epäilin, että lunta on tiellä liian paljon, mutta lähdettiin kuitenkin.

Maisemat olivat kauniit. Lunta tuntui olevan enemmän kuin täällä kaupungissa ja vihdoin oli valkoista. Pikkuteiden reunoilla lumiset nuoret puut taipuivat tien päälle.

Aluksi oli pätkä aurattua pikkutietä. Kun metsäautotiet alkoivat, Kari halusi kokeilla, päästäänkö auraamattomassa lumihangessa eteenpäin. Lunta oli tiellä yllättävän paljon. Päästiin, mutta huteraa se oli. Neliveto olisi ollut poikaa, sillä katumaasturista ei ollut siihen hommaan. Päätimmekin kääntyä hyvän sään aikana takaisin, sillä edessä olisi ollut ylämäkiä ja sinne olisimme jääneet taatusti autolla kinni.

Mökille emme siis päässeet, mutta eipä tuo haitannut. Poikkesimme hakemassa kyläkaupasta, joka vielä sattui olemaan aukikin, ylikypsää kinkkua. Siellä on oikea lihatiski ja liha siivutetaan koneella asiakkaan haluama määrä. Sillalailla vanhanaikaisesti! Nam, iltapalalle on tiedossa hyvää leikkelettä!

Ajelimme vielä vähän ylimääräistä ja takaisin tullessa poikkesin viemässä hautausmaalle kynttilät. Pihaan virittelin myös ulkotulia.

Hyvää loppiaista!

Kunnioitettavaa plastiikkakirurgiaa

Katsoin televisiosta ohjelman, joka teki minuun vaikutuksen. Ohjelma oli YLE TV2:n Seitsemäs taivas  ja Maarit Tastulan haastateltavana oli plastiikkakirurgi, LKT Asko Salmi. Jakson nimi oli Kirurgi kahden maailman loukussa.

Olen itse ollut kerran plastiikkakirurgin leikattavana. Silloin operaation teki Matti Pakkanen ja leikkauksen syy oli syöpä, mikäs muu! En siis koskaan ole ajatellut tämän lajin kirurgeista, että he tekevät pelkästään hömppäleikkauksia, niin kuin usein saattaa mieleen juolahtaa tätä alaa miettiessä. Vaikka oma leikkaukseni tehtiin kasvaimen poistamiseksi, sain kaupan päälle myös hienon arven.

Mutta tästä ohjelmasta: Asko Salmi tekee Suomessa kauneusleikkauksia. Sen lisäksi hän on ollut SPR:n komennuksilla Somaliassa ja Haitissa korjaamassa sodan ja konfliktien silpomia ihmisiä. Tässä työssään hän on huomannut, kuinka tehokasta sairaanhoito voi olla pienillä resursseilla ja pienissä yksiköissä. Suomen sairaanhoidosta hän sanoi osuvasti jotenkin näin: "Aivoja kannattaisi käyttää enemmän kuin koneita. Aika kuluu Suomessa papereiden hoitoon eikä potilaiden." Hänen mielestään loputon papereiden pyöritys sairaanhoidossa johtuu siitä, että hoitohenkilökunta joutuu varmistelemaan jatkuvasti omia tekemisiään ja päätöksiään. Mieleeni jäi erityisesti kohta, jossa hän kertoi komennuksellaan keskellä "ei-mitään" potilaan hoito-ohjeiden kirjoittamisesta suoraan kipsiin. Eipä ollut minkäänlaista byrokratiaa välissä!

Salmen mielipiteet olivat kokemuksen rintaäänellä lausuttuja. Hän tuntui todella jalat maassa olevalta, suoraselkäiseltä lääkäriltä, joka ei rahasta suostu tekemään mitä vain. Hän toi selkeästi esille, miten vähästä ihminen on onnellinen ja miten absurdia suomalainen elämänmeno välillä on.  Lisäksi hänen tapansa kertoa asioista oli mielenkiintoinen ja rento.

Olen ohjelman katsonut tällä viikolla kaksi kertaa. Areenasta löytyy, suosittelen!

Kirjoitusvirheitä

Uutisia televisiosta katsoessa huomioni kiinnittyy usein kirjoitusvirheisiin -  ja ne ärsyttävät! Ilmankos kuuntelenkin radiosta uutisia useammin kuin TV:stä. Erityisen paljon virheitä on ollut tällä viikolla, joka ilta.

Ylen ja MTV 3:n iltauutisissa isojen pääuutisotsikoiden virheet tuntuvat jotenkin niin lapsellisilta. Eikö todellakaan tämän tason laitteissa ole oikolukua? Eikö kenenkään silmä tarkista valtakunnanverkkoon tulevia uutisotsikoita?

Tiedän, että omalle tekstilleen on helposti sokea. Omat kirjoitukseni sisältävät virheitä täällä blogissakin! Mutta jos joku tekstini on lähdössä "oikeaan" julkaisuun esim. lehteen tai kirjaan tai muuten pidän tekstiä tärkeänä, väitän kyllä lukevani sen niin tarkasti ennakolta, että virheitä viimeiseen versioon ei jää.

Joillekin meistä kirjoitusvirheillä ei ole mitään merkitystä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että painava sanottava pitää osata kirjoittaa yleiskielellä ilman kammottavia lipsahduksia.

Kuinkahan monta lyöntivirhettä tähän sivulle jäi?

Siivouksen järjestelyjä

Äitini (75 v.) huushollia on koko syksyn siivonnut kolmen viikon välein yksityinen siivousfirma. Samat ihanat rouvashenkilöt käyvät minullakin 3-4 kertaa vuodessa tekemässä isompaa siivousta. Äidillä he ovat käyneet aiempina vuosina myös harvahkosti, mutta syksyllä tein sopimuksen jatkuvasta käytännöstä.

Tänään sovin kevään siivouksista. Olemme olleet hirveän tyytyväisiä. Äidin energia ei enää riitä kuin satunnaiseen imurin työntelyyn ja nyt senkin voi unohtaa. Kolmen viikon väli on hänelle ihan hyvä. Yksin asuvana siistinä ihmisenä ei ehdi tuossakaan ajassa vielä kovasti sotkea!

Minulta on huoli pois, kun tiedän, että arkiset siivousasiat ovat järjestyksessä. Äidille mattojen ravistelu on kipeiden ranteiden vuoksi poissuljettu ja saapahan nyt käyttää siivouksessa säästyneen energian omaksi virkistyksekseen.

Siunattu asia, että ammattilaiset hoitavat vanhuksen siivouksen! Siitä ilosta maksaa mielellään.

Paluu arkeen

Tänä vuonna paluu arkeen joululoman jälkeen sujuikin aika vikkelästi: Tänään on jo paiskittu töitä koko päivä! Monet koulut palaavat lomalta vasta loppiaisen jälkeen. Niin mekin teimme viime vuonna. Nyt oli sivistyslautakunta viisaudessaan päättänyt lomamme lyhyeen.

En oikein ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan toukokuussa meillä on kaksi pidennettyä viikonloppua vapaata, jotka molemmat sisältävät 4 vapaapäivää. Toukokuussa sitä jaksaisi töissä ihan sen varjolla, että tietää loman olevan jo ovella. No, ehkä toukokuussa olen eri mieltä asiasta.

Ensi lukuvuoden työajat lyötiin lukkoon ennen joulua. Vuoden päästä saamme taas pitkän joululoman, mutta koulu alkaa elokuussa jo 8. päivä meillä opettajilla ja lapset tulevat 9.8. Silloin varmaan ihanat helteet osuvat elokuulle, kun me jo hikoilemme luokissa. :)

Päivä oli hektinen, vaikkakin ihan mukava. Sieltä se työrutiini taas luokasta löytyi! Lapset olivat rauhallisia loman jäljiltä ja innokkaasti aloittamassa ryhmätyötä Suomen kaupungeista. Vaakunoita ja karttoja piirreltiin, nähtävyyksiin tutustuttiin ja huomenna jatketaan. Sopuisasti työskenneltiin eikä työn äänikään kohonnut liian suuriin desibelilukemiin. Tuntui olevan mieleinen homma!

Nyt huokaisen vähän ja sitten lähden kuoron harjoituksiin.