Voi näitä veikeitä numeroita!

Ei voi kuin ihastella:

                                                       11.1.11

          

 

Pakkasen tekosia

Ilmat ovat lauhtuneet. Lehdet ja uutiset pullistelevat putkirikkoja sekä ohjeita karttaa lunta pudottavia kattoja. Juuri kerrottiin radiossa, että joku on jo kuollutkin lumimassan alle.

Joka vuosi Suomessa on samat ongelmat. Kuinkahan paljon rahaa kuluu tänä vuonnakin putkien sulatteluun ja jäätymisestä aiheutuneiden vaurioiden korjaamiseen? Taitavat olla aika mahtavia summia.

Työpäiväni alkoi ihmetellessä, miten henkilökunnan wc:n ovi ei mene kiinni. Laitosmiehiltä sitten selvisi, että meilläkin oli putket jäätyneet työpaikalla loman aikana. Ilmeisesti vettä oli päässyt myös lattialle, josta johtui kynnyksen turpoilu. Pitää seurata tilannetta, jotta paikat kuivataan kunnolla. Toivottavasti muita "tuhoja" ei ilmaannu. Taitaa olla alan työmiehillä sesonki menossa!

 

Irti joulusta

Monena vuonna yksi pahimpia aikoja vuodestani on ollut tammikuu. Joulu - tunnelmallinen ja sisällöltään puhutteleva juhla on ollut minulle tärkeä. Syksyn loskakausi ja pimeys on johdattanut valoon ja iloon. "Jouluihmisenä" hyvästijättö tälle mukavalle juhlalle ja paluu arkeen sen jälkeen on ollut ankeaa. Tammikuu on ollut minulle vaikea kuukausi. Jos olisin masentuvaa tyyppiä, niin tässä kuussa olisin ihan hukassa.

Viime vuonna oli koulusta pitkä joululoma: Menimme töihin vasta loppiaisen jälkeen. Tänä vuonna loma oli vielä pidempi. Kas, kummaa! Ei yhtään tunnu pahalta ajatella, että huomenna alkaa työt ja tammikuuta tässä eletään.

Oikeastaa alkavalla viikolla voi jo ajatella, että tässä pahuksenmoisessa pitkäpiimäisessä kuukaudessa ollaan jo puolessa välissä. Tuntuu ihan mukavalta. En yhtään ihmettele, että vanha kansa on kutsunut joulun jälkeisiä viikkoja selkäviikoiksi tai härkäviikoiksi. Sitähän se on ollut entisaikaan: työntekoa ja raadantaa!

Kummallista, että 31 päivän kuukausia on kalenterissa kuusi muutakin, mutta vain tammikuu tuntuu niin pitkältä ja tylsistyttävältä. Minua ei ahdista maaliskuun takatalvi, ei lokakuun ravat, ainoastaan tämä talvinen pimeä kuu lumisateineen. Tosin joskus pitkä kireä pakkaskausi on tuonut mieleeni pirteyttä ja iloa, lumisadettahan inhoan.

Ehkä tästä tammikuusta tulee erilainen. Ainakin yritän tehdä siitä myönteisen. Ehkä kaikki onkin ollut vain asennoitumisesta kiinni!

Loma lähenee loppuaan

Ihanan pitkä joululoma, 2 ja puoli viikkoa, alkaa olla lopuillaan. Harvoin olen ollut ennen joulua niin kiireinen, kuin nyt olin, joten loma tuli todella tarpeeseen. Olenkin suurimmaksi osaksi vain lepäillyt ja tehnyt, mitä on huvittanut. Loma on tuntunut lomalta!

Joku viisas tutkija on saanut selville, että  viikon loma ei vielä riitä toipumiseen. Sen totesin itsekin. On ollut taivaallisen ihanaa viettää tätä viikkoa vapaana ja huomata, että vaikka alkaa jo ajatukset käväistä työasioissa, niin mukavalta tuntuu. Maanantainen työhönmeno saa taas arjen kohdalleen.

Tänään olen jo valmistellut ensi viikkoa. Tiistaina on uuden kirkkovaltuuston ensimmäinen kokous ja sen henkilövalintoihin olen tänään perehtynyt. Paljon asiaa tehtiin valmiiksi sitä varten jo ennen joulua, mutta avoimeksi jääneitä on siten puristettu kasaan viime päivinä. Minun ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin ottaa sähköpostia vastaan ja lueskella sekä hoitaa muutama puhelu.  Kiitos niille, jotka ovat suurimman työn tehneet!

Koululla pitää käydä tänään tai huomenna. Luultavasti huomenna, en tänään taida viitsiä sinne lähteä. Lisäksi vanhemmille on työn alla kirje uuden lukukauden alkaessa. Siitä se arki taas maanantaina lähtee sujumaan omia raiteitaan juhlakauden jälkeen.

Uusi blogipohja

Olen pitkään katsellut uutta blogipohjaa, mutta en ole löytänyt sopivaa. Omat taidot eivät riitä tekemiseen, joten on mukava, että jotkut tekevät ja laittavat sitten vapaaseen jakeluun. Kun muuntelukin sallitaan monissa pohjissa, niin siitä saa kuitenkin oman näköisensä.

Eilen osui käsiini tämä. Tällainen "värimaailmaltaan tylsä tyyppi" ei helposti löydä rauhallista pohjaa. Monet ovat minun makuuni aivan liian levottomia tai räikeitä väreiltään, joten ajattelin jo luopua toivosta. Kun sen haluan vielä kaksipalstaisena ja kirjoituspohjan ehdottomasti valkoisena, jotta kuvat eivät tee liikaa levottomuutta, niin ei näillä kritereillä oikein valmista meinannut löytyä.

Tätä vielä vähän tuunaamme oman näköiseksi kuvan osalta, niin olen ihan tyytyväinen.

Ps. Kuvan vaihtokin onnistui. Nyt katselen omaa kuvaa mökkirannasta...

Ottipa ohraisesti!

Eilen huomasin, että puuroriisi oli loppu. Kauppalappua tehdessäni Kari käski ostaa ohraa sen sijaan. Vähän nikottelin, sillä isot ohraryynit eivät ole minusta niitä kaikkein mukavampia. Minulle annettiinkin ohjeeksi ostaa rikottuja ohrasuurimoita.

Kaupassa en meinannut niitä ensin löytää ja sitten lopulta valittavana oli montaa laatua. Nappasin mukaani Korpelan myllyn Rikottuja ohraryynejä.

Kotona tehtiin niistä puuro ja voi, miten tuli hyvää! Ryynit on rikottu pieniin osiin ja niin keittoaikakin oli vain 15 minuuttia.

Tänään tehtiin jo toinen puuro. Sitä syödessä Kari piti "luennon" siitä, miten riisin syöminen on epäelologista pitkän kuljetusmatkan vuoksi. Meidän pitäisi siis siirtyä kokonaan riisin sijasta ohraan. Niin on jo melkein toimittu, kun porkkanalaatikkokin oli jouluna ohraan tehtyä.

Siis tämän päivän opetus: "Syö ohraa, niin maailma pelastuu!"

Ps. Blogin laskurin numero näyttää 01010! Onpa ihmeellistä, että jotkut jaksavat käydä näitä sivuja lukemassa. Kiitos teille siitä, sillä minulle laskurin mukavat numeroyhdistelmät ovat hauskaa seurattavaa. Se todellinen laskuritieto on ehkä vähemmän tärkeää. Itsellenihän näitä juttuja naputtelen, mutta on tietenkin tosi kivaa, jos joku muukin täällä jaksaa käydä näitä lukemassa.

Ps.2. Hyvää loppiaista! Minun joulunaikani päättyy vasta nuutinpäivään, mutta monilla lähtee kuusi ym. jouluroina jo huomenna.

Joulukuusi kasvaa!

Huomasimme viime viikolla, että joulukuusemme on alkanut tehdä uusia kasvannaisia. Nyt ne ovat jo näin suuria:

Emme taida luopua puusta vielä vähään aikaan. Varmaan ainakin nuutin päivään asti saa olla, ehkä pitempääkin. On sitä niin mukava katsella eikä pahemmin varistakaan neulasia vielä. Muut joulukoristeet laitoinkin jo pois tänään siivouksen yhteydessä. Kukkia on vielä paljon jäljellä ja kynttilöitä poltetaan tietenkin. Niihin ei kyllästy koskaan!

Loppiaisaaton kunniaksi aurinko näyttäytyy juuri nyt laskiessaan. Muuten on sadellut hiljakseen lunta koko päivän, mutta maahan sitä ei ole juurikaan kertynyt.

Näitä ikkunamaisemia en lakkaa ihailemasta ja kuviakin kertyy aina vaan, vaikka monesti olen päättänyt, että nyt ei yhtään kuvaa enää. Kun paljon ottaa, niin joku niistä voipi ajan kanssa olla hyväkin.

Auringonpimennys

Tänään Suomen taivaalla näkyi osittainen auringonpimennys. Lähdimme aamulla Tampereelle ja matkalla aprikoimme, näemmekö mitään, sillä Oriveden jälkeen maisema alkoi olla aika sumuinen. Jätin Karin Tayssiin ja ajaessani kohti Hervantaa aurinko näkyi hienosti merkillisessä asennossa olevana puolikuuna pilviharson takaa. Parkkeerasin auton ja otin muutamia kuvia, mutta kännykällä on ihan toivotonta saada mitään kunnollista, kun oikea kamera ei ollut mukana.

Täältä toisten ottamia kuvia auringonpimennyksestä.

Muistan vuonna 1990 auringonpimennyksen, joka oli 22.7. aamuyöllä aikaisin. Kiipesin silmät sikkuralla läheiselle mäenrinteelle sitä katselemaan ja muitakin aamuvirkkuja sinne oli kerääntynyt. Maisema oli metkan hämärä ja linnut ihan oikeasti vaikenivat pimennyksen ollessa suurimmillaan. Se oli todella vaikuttava hetki. Niin oli kyllä tänäänkin!

Seuraava pimennyksen katselu vaatiikin Lapin reissun ensi kesänä, jos aikoo jotain nähdä, sillä se ei näy kuin pohjoisessa. Sen jälkeen joutuukin odottamaan aina vuoteen 2015 saakka.

Lohikäärmeen poikanen

Minua ovat ilahduttaneet yökyläilyllä sisareni tyttäret. He tulivat eilen ja nyt illansuussa lähtivät kotiinsa. Katselimme eilen elokuvan. Tänään nukuttiin myöhään, käytiin kaupungilla hoitamassa asioita, leivottiin, luettiin ja virkattiin lohikäärmeen poikanen. Siitä tuli tällainen:

Aika söpö. Emma virkkasi sen kiinteillä silmukoilla ja minä välillä auttelin. Samanlainen tehdään alkuvuodesta kakkosluokkalaisten kanssa koulussa. Nyt on sitten mallikin valmiina. Emma lupasi armollisesti  poikasen lainaksi kouluun. Kivoja näistä lasten väkästyksistä tulee. Jokainen on tekijänsä näköinen ja aina onnistuu!

Anna luki kirjaansa ahkerasti ja sai sen loppuun. Sivuja taisi olla yli neljäsataa. Kyllä iloitsen, kun lukeminen maistuu!

Aurinko paisteli pitkästä aikaa. Ihanalta näytti maisema. Taitaa olla päiväkin kukonaskeleen pidempi.

Uudenvuodenpäivänä 2012

Toivon sinulle tälle vuodelle 2012

12 kuukautta iloa,

52 viikkoa rakkautta,

365 päivää toteutuneita toiveita,

8760 tuntia ystävyyttä

525600 minuuttia auringonpaistetta

sekä 31536000 sekuntia onnea!

      (Tuntematon ajattelija)