Miilun aarnimetsäalueella on helppo taivaltaa, sillä sitä rajaa joka puolelta helppokulkuiset polut tai metsäautotiet. Itse metsäalue on ehkä juuri siksi säilynytkin maaston kulumiselta.
Enpä ole pitkään aikaan nähnyt yhtä mahtavia keloja tai kantoja sammalhattuineen.
Pitkiä naavaverhoja roikkui oksistossa.
Oli hienoa taivaltaa hoitamattomassa, vanhassa metsässä. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu... Tehometsätalouden aikakaudella nämä elämykset ovat harvassa.
Lapsuudessa täällä ajeltiin kesätyörahoilla ostetuilla mopoilla ja se vasta oli hienoa! Nyt ei näkynyt yhtään vastaantulijaa koko aikana.
Ekstrana löysimme vielä suppilovahveroita sekä pakkasen puraisemia puolukoita, joista viimeeksi mainitut keräsimme suoraan suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti