Joulun pyhät sujuivat rauhaisasti, kunnes...
... luonto näytti taas voimansa ja Hannes-myrsky saapui. Olihan myräkkä!
Lähdin parin päivän päästä katsomaan mökille, mitä siellä oli tapahtunut. Autolla ei päässyt perille, minkä arvasinkin, ja jätin tullessa suosiolla menopelin kauemmaksi puolen kilometrin päähän. Mökkitietä oli osaksi jo raivattu auki kaatuneista puista, mutta meidän haaralla ei ollut kukaan vielä käynyt. Mäen päällä oli kaksi puuta tiellä poikittain. Olivat jääneet niin korkealle, että pääsin vähän kumartuen kävelemään alitse. Mäen rinteestä oli nurin useampikin puu tien suuntaisesti. Meidän pihassa oli naapurin metsästä kaatunut kuusi juurineen pihatielle.
Onneksi puu ei kaatunut huussin päälle! Sähkölangan oli kuitenkin katkaissut ja ensimmäisenä soitin sähköyhtiölle, sen jälkeen metsänomistajalle. Hänkään ei ollut vielä käynyt tuhoja katsomassa ja kiitteli kovasti tiedoista. Hän lupasi käydä korjaamassa puun pois. Samasta metsäaukon vierestä kaatui vuosi sitten myös puu meidän pihaan katkaisten sähkölangan silloinkin.
Onneksi rakennusten päälle ei ollut kaatunut mitään. Myöhemmin kuulin naapurilta, että hänen tuttavillaan oli mökki kolmen kaatuneen puun alla. Tuli tunne, että mitäpä yhdestä pihamaalla rötköttävästä puusta, kun pahemminkin olisi voinut sattua. Puhumattakaan niistä perheistä, jotka monta päivää ovat olleet ilman sähköä näillä pakkasilla.
Ihminen kuvittelee hallitsevansa kaikkea, mutta aina välillä meitä muistutetaan, kuinka avuttomia olemme luonnonvoimien edessä. Paljon tuli tuhoa taas tälläkin kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti