Pääsiäisloma tuli juuri sopivaan aikaan. On pieni hetki hengähtää, ennen kuin alkaa kevään loppurutistus koulussa.
Kävimme ajelemassa haudoilla ja sytyttämässä pääsiäisen ajaksi kynttilät. Seuraavalla kerralla otetaan lyhdyt kesän ajaksi pois, ja ehkä voi sitten jo istuttaa orvokkejakin.
Mökilläkin käytiin lankalauantaina. Tietä pitkin valuva vesi oli pehmittänyt salakavalasti yhden kohdan ja auton toinen eturengas upposi somasti saveen. Onneksi heijaamalla ja lihasvoimalla työntämällä saatiin auto ylös omin voimin. Jatkossa pitää viimeiset mäet kävellä, kunnes routiminen on ohitse.
Lumet olivat viikossa sulaneet todella paljon. Krookukset jo kukkivat mökin pihassa. Edelliskerralla siinä oli vielä lunta paksusti ja nyt jo kukkia. Kevät etenee kovaa vauhtia.
Poistullessa näimme tien reunassa kaksi hirveä. Toinen söi männyn taimien latvoja kaikessa rauhassa. Kun pysähdyimme, se lähti hiljalleen löntystelemään metsään, jossa kaveri jo odotti. Eivät lähteneet pidemmälle, vaan jäivät paikalleen tarkkailemaan liikennettä. Hirvet näyttivät nuorilta, viime kesäisiltä.
Pitkäperjantaina syötiin kanaa, mutta pääsiäisenä pitää aina olla lammasta. Sen kaveriksi teimme valkosipuliperunoita ihan alusta alkaen itse, kuten pääkokki aina haluaa. Minun eli apukokin osuus koostui salaatin värkkäämisestä ja jälkiruoan hankkimisesta, pääkokki halusi vastata muusta. Hauska työnjako - minun mielestäni!
Kyllä pitkään ja miedolla lämmöllä paistettu lammas maistui hyvältä! Pidän suomalaisista, perinteisistä juhlaruoista. Mämmiä jälkkäriksi vaniljakastikkeen kera tai pashaa...
Pääsiäisyönä seurasimme myöhään ortodoksista jumalanpalvelusta Tampereelta. Minun piti luovuttaa jo yhden jälkeen yöllä, kun en kerta kaikkiaan jaksanut enää pidemmälle. Olisi ollut mukava katsoa loppuun saakka, mutta tällä kertaa ei onnistunut - uni vei voiton!
Pääsiäisaamun jumalanpalvelus televisiosta oli elämys. Ylivieskan pääsiäisenä 2016 poltetun kirkon paikalle nousseen uuden Pyhän kolminaisuuden kirkon vihki Oulun piispa Jukka Keskitalo. Vihkiäismessu oli hieno kokonaisuus ja uusi kirkko pelkistetyn puhutteleva sekä kaunis. Vesi oli silmissä koko messun ajan, kun ajattelin Ylivieskassa koettua tragediaa, uuden kirkon rakentamiseen liittyneitä ponnisteluja ja suurta iloa uudesta temppelistä. Tämän vuoden pääsiäinen on koronasta huolimatta todella riemun päivä Ylivieskassa!
Mielessä soi Pekan laulu: "Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti