On talviloman aika. Nyt ei oikein voi puhua hiihtolomasta, kun lunta ei ole lähistöllä ja sää on kuin huhtikuussa.
Lähdimme loman aluksi Helsinkiin. Vettä satoi kaatamalla ja tuuli myrskyisästi, kun ajelimme pääkaupunkia kohti. Keravan kohdalla satoi räntääkin valkoisenaan, mutta vain hetken ajan. Majoituimme tuttuun hotelliin meren äärelle ja illalla lähdimme balettiin.
Carmenin olen aiemmin nähnyt oopperana ja Tampereella se olisi tarjolla myös. Nyt kuitenkin seurasimme Kansallisoopperassa balettiversion. Paikkamme oli korkealla, joten ensi minuutit totuttauduin sietämään vatsanpohjan vihlaisuja. Onneksi korkeanpaikankammoni ei estä minua tekemästä mitään, hieman vain hidastaa.
Carmen oli... hmmm... baletti, ei hyvä, muttei huonokaan. Helsingin Sanomat ei sille mairittelevia arviointeja antanut, mutta minusta on aina mukava katsoa live-esityksiä. Harvoin tulee tunne, että olipa onnetonta. Ilta sisälsi hienoja yksilösuorituksia ja näyttäviä joukkokohtauksia, Ja Bizet:n musiikkihan oli ihanaa, hyvin soitettua ja tulkittua, josta ehkä eniten nautin.
"Liam Scarlettin tulkinta ei tuonut mitään uutta - seisoskelua, tyhjyyteen tuijottamista, lattialla makoilua...", kirjoitti HS.
Sunnuntaina kävimme messussa Vuosaaressa, kirkkokahvilla herkuttelemassa laskiaspullilla ja kävelimme keskustassa. Iltapäivällä riensimmekin Ateneumiin, joka ei tietenkään tuottanut minkäänlaista pettymystä.
Kultakauden taide - lempparini - avautuu yhä uudelleen mielenkiintoisena, moniuloitteisena, koskettavana ja kauniina.
En koskaan kyllästy vaeltelemaan Ateneumin kauniissa rakennuksessa. Tänne tulee yhä uudelleen uteliaana ja poistuu hyvällä mielellä.
Eilen kävelin meren rannalla. Aurinko paistoi, myrsky oli tiessään ja ilma oli keväinen. Mukava alku lomalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti