maanantai 19. marraskuuta 2018

Klaaran ja Fritzin jouluaatto

                 (alkuper. kuva St. Petersburg       
                  Festival Ballet)

Iki-ihana Tsaikovskin Pähkinänsärkijä esitettiin viikonloppuna Tampere-talossa. Vaikka olen tämän baletin monta kertaa nähnyt livenä, sykähdyttää sen katsominen yhä uudelleen. 

St. Peterburg Festival Ballet esitti yhdessä Tampereen Filharmonian ja nuorisokuoro Sympaatin kanssa hyvin perinteisen Pähkinänsärkijän, josta itse pidin kovasti. Musiikki oli taattua Filharmoniaa heti ensi tahdeista lähtien ja tanssijat taitavia, kuten venäläiseltä baletilta saattaa odottaakin. Ehkä tarinan tulkinta ei ollut niin vahvaa kuin joissain muissa versioissa, mutta se ei nautintoa haitannut. 

Aamulehti moitti seuraavana päivänä kulahtaneita lavasteita, mutta minä en siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Kun taustat raahataan Pietarista saakka muutamaa päivää varten, on luonnollista, että mitään huippua ei ehditä rakentaa. Minulle kulissit olivat aivan tarpeeksi näyttävät ja tukivat jouluilluusiota oikein hyvin. 

Tsaikovskin Pähkinänsärkijän  musiikki on niin jouluista ja kaunista, että vedet silmissä sitä kuuntelin. Ehkä en ihan vielä joulutunnelmaa tavoittanut, mutta kovasti nautin sekä taitavista tanssijoista, puvustuksesta että korkeatasoisesta musiikin tulkinnasta. 

Ei kommentteja: