Ihanaa musiikkia! Pidän niin kovasti Vivaldista ja muutenkin vanhasta musiikista. Täytyi vain ihmetellä, miten vivahteikkaasti orkesteri tulkitsi sävelkieltä ja kauniisti säesti sopraanoa. Essi Luttinen selvisi Vivaldin kiharoista loistavasti. Niekkua ja harhailua oli sävellykset pullollaan. Ei voinut muuta kuin ihmetellä hengitystekniikkaa ja äänen kuljetuksen vaivatonta taitoa polveilevissa melodioissa.
Kangasala-talossa vierailin nyt vasta ensimmäisen kerran, vaikka se on avattu jo 2015. Siirtolohkareista koostuva betonijärkäle vaikutti sokkeloiselta, mutta salin akustiikka oli mielestäni oikein onnistunut. Ihmettelin vain kaikkialla riippuvia "verhoja", jotka antoivat konserttisalille jotenkin halvan ilmeen - ihan kuin oltaisi peitelty asiaankuulumattomia rakenteita. Ehkä verhot olivat akustisia ratkaisuja, mutta minusta rumat.
Väliaikatarjoilu oli buffet-tyyppinen noutopöytä ja se sai suun hymyyn: Kahvia ja teetä, monia pieniä makeita sekä suolaisia leivonnaisia ja keksejä. Kaikkea sai syödä haluamansa määrän. Suussa sulavia! Varsinkin suolaiset piirakat olivat aivan erinomaisia. Väliajan kruunasi oikein ystävällinen vastaanotto ja herkkujen esittely.
Sanottakoon vielä, että nyt on taas moneen otteeseen kokeiltu konsertti-illat keskellä työviikkoa. On ihan eri juttu tilata kesälomalla lippuja syksyksi, kuin sitten toteuttaa nämä hienot keksinnöt työpäivien seassa! Taidan uskoa jo, että tämä konsepti ei tällä iällä ole enää paras mahdollinen, sillä aamulla väsytti niin armottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti