Päivän auringonpaiste muuttui iltapäivän sateeksi. Kävin töiden jälkeen mökillä. Kaikki oli ok, mutta maisema ankean lokakuinen: Lehdet olivat ravisseet pois puista ja vain muutama sinnitteli vielä oksallaan, sade pisaroi järven pintaa ja sää oli kolea.
Niin mukava kuin mökillä onkin kesällä aikaa viettää, näin loppusyksystä tuntuu hyvältä majoittua kaupunkikodin mukavuuksiin. Iloisin mielin ajelin mökiltä pois. Aika aikaa kutakin!
Pois tullessa piipahdin enoni 80-vuotissynttäreillä. Ihanaa, kun vielä suvussa on vanhempaa väkeä, jotka muistavat aikaa ja tapahtumia ennen minua. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kiinnostaa suku, sen ihmiset, kokemukset ja tarinat. Toivon enolleni kaikkea hyvää tuleviksi vuosiksi!
2 kommenttia:
Kunpa muistaisi kysellä vanhoja asioita niin kauan kuin muistelijoita riittää - ja taitaa olla, että nyt kun olen suvun vanhin, pitäisi niistä itse alkaa kertoa, siis mm. suvun entisistä jutuista.
Itse huomasin äidin kuoltua, ettei nyt ole enää sitä läheistä, joka aina tiesi kaiken sukumme asioista. Onneksi äiti ehti kertoa muistelmiaan paljon ääninauhoille. Nyt pitäisi ne purkaa ja kirjoittaa ylös.
Lähetä kommentti