Tintit

 

Tilhet pihakoivussa

 

Herra Harakka

 

Aamuhämärässä ikkunasta

 

Kirjastosta lainattua

 

Jouluna kuumeessa pötkötellessäni luin Pirjo Hounin kirjan Sodan sellisti - Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan. Suomalais-ukrainalainen sellisti lähti Ukrainaan muutama kuukausi ennen sodan syttymistä.

Muusikko ja dokumentaristi Lucas Stasevskij kertoo kirjassaan nuoruudestaan sekä sellon soiton opiskelusta ja noususta klassisen musiikin huipulle. Tärkeimmän osan kirjasta kuitenkin vievät järkyttävät kokemukset toisessa kotimaassaan sodan keskellä. Sellon soitto sotilaille H`ersonin korsuissa etulinjan tuntumassa tai Irpinin kaupungin raunioissa ovat koskettavaa luettavaa. Ohikulkijat pysähtyivät ja sotilaat itkivät. "En olisi uskonut, että musiikilla voisi olla niin suuri voima. Tunnelma oli aika erilainen kuin konserttisaleissa."

Kirjailijan päätehtäväksi sodan melskeessä tuli soittaa selloa lohduksi ukrainalaisille sekä tallentaa sodan tuhoja ja ukrainalaisten tuntoja niin kameralla kuin kirjoittamallakin. 

Kirjan lopussa on lyhyesti tietoa Ukrainan historian tärkeimmistä vuosista.

"Kotini seinälle olen ripustanut Kiovasta sodan alkuhetkillä otetun kuvan. Kuvassa isä Oleksandr rukoilee Ukrainan sotilaiden puolesta. Minua kuva muistuttaa päivittäin siitä, että kaikki elämässä voi muuttua pienessä hetkessä. Ja yksinkertaiset asiat ovat niitä, jotka antavat parhaiten rauhaa." 

Tammikuun liukastelua

 

Joulusta selvittiin ja vuoden alku on ollut rauhallista ja leutoa sään suhteen. Hyvä niin!

Eilen liukastelin mökille. Jätin suosiolla auton mökkitien alussa olevan tutun perheen pihaan, kun pikkutie näytti ihan kamalalta. Isäntäväki sanoikin, että lopputietä ei ole aurattu, joten oli ihan hyvä ratkaisu mennä jalkaisin. Nastakengistä huolimatta ensimmäinen puoli kilometriä oli ihan jäätävän liukasta, mutta onneksi selvisin ilman kuperkeikkoja. Loppumatkan kävelin auraamatonta tietä, jossa jalka ei luistanut. Välillä oli tien keskikohdalta lumi kadonnut, joten oli helpompi kävellä.

Mökillä oli rinne sulanut lähes paljaaksi. Saunamökin keinussa kuuntelin jään laulua ja huokasin helpotuksesta, kun mikään pihan puista ei ollut kaatunut. Edellisellä retkellä olikin naapurin puita pötköllään meidän sähkölinjan päällä myrskytuulen seurauksena. Maanomistaja kävi sahaamassa puut pois, ja sähköyhtiö korjasi kaapelin paikoilleen.

Järvellä olisi päässyt huristelemaan potkurilla tai luistimilla, mutta kumpiakaan ei tällä kertaa ollut mökillä tarjolla. Polkupyörällä joku ajeli keskellä järveä ja pohjoispäässä oli luistelijoita, muta muuten meidän suunnassa oli ihan hiljaista. Autolle kävellessä kuljin tien loppuosan taas kieli keskellä suuta, jotta pysyin pystyssä tien päällä olevalla jäällä. Olin helpottunut autolle tullessani, että en kupsahtanut. Onneksi viikolla satelee lunta, joten ehkä päästään tästä karmeasta liukkaudesta.

Yllätyslahja

 

Hmm... Tästä joululahjasta en olisi niin välittänyt! 

Sunnuntaina aamupalan jälkeen alkoi tuntua olo huonolta ja hyvin pian selvisi, että olen tulossa kuumeeseen. Iltapäivällä oli tulossa vieraita, joten pakkasin tarjottavat kassiin ja jakauduimme kahteen osoitteeseen. Minä jäin yksi sairastamaan, jotta muut eivät saa tartuntaa.

Koko joulun ajan olen ollut kuumeessa, mutta tulee se joulu, vaikka sairastaakin. Joululauluja kuunnellessa ja kukkia ihaillessa, sohvalla torkkuessa ja jouluherkkuja maistellessa joulu on tuntunut ainakin melkein joululta. En ole koskaan aiemmin ollut joulua yksin, mutta nyt sen halusin itse toteuttaa, etteivät muut saa tartuntaa. Sairaana on toisaalta helpompaa olla vain itsensä kanssa, kun voi tehdä juuri sitä, mitä jaksaa, eikä tarvitse välittää muista.

Nyt olo on jo paljon parempi. Täksi yöksi ei taida enää nousta lämpöä.😊 Ties mikä kulkutauti tämä lienee ollut. Koronatesti oli negatiivinen, ja rokotukset koronaan sekä influenssaan olen kalliisti maksanut itse, koska en niitä yhteiskunnalta ole saanut. Eiväthän rokotuksetkaan tartunnalta suojaa, mutta oireita helpottavat. Saattoi olla minun tautini vaikka influenssaa. Ties kuinka kamalaa olisi ollut, jos ei olisi rokotus suojana. 

Joulukalenteri olla pitää

 

Minulla on aina ollut joulukalenteri. Ensimmäinenkin on tallessa, sillä äiti sen säästi ja antoi mukaan muuttaessani omaan kotiin. Siinä joulupukki ja muori tuudittavat kehdossa pientä tonttuvauvaa. Suloinen kuva!

Nyt on kalentereita ollut kodissani jo yli 60 kertaa. Tänä vuonna tällainen. En siedä mitään suklaisia hömpötyksiä, vaan pitää olla vanhanaikaisella, kauniilla kuvalla varustettu. 

Joka vuosi on löytynyt sopiva kalenteri, mitä nyt muutamia vuosia sitten oli aikamoinen etsiminen, kun vanhanaikaisia  kuvakalentereita ei meinannut löytää mistään. Onneksi partiolaisilla ja muilla hyväntekeväisyysjärjestöillä niitä oli. Nyt on taas hyvin saatavana kaupoissakin - tänä vuonna paljon erilaisia. Hyvä juttu!

Mielenkiintoista kuunneltavaa, osa 5

 

Aamupalaa syödessä ja tätä maisemaa katsoessa kuuntelen usein Radio Ylen ykköstä, joka on se minun ehdoton ykköskanavani ja ohittaa jopa televisionkin.

Neljä puheohjelmaa ovat vieneet mennessään: Ruben Stiller, Sari Valto, Marko Gustafssonin vieraana ja Tiedeykkönen. Näitä kuuntelen, ja jos en nyt ihan jokaista osaa, niin usein kuitenkin.

Syyskuussa Ruben Stiller haastatteli otsikolla Pisan kaatuva torni akatemiatutkija Aino Saarista ja Sylvään koulun rehtori Jari Anderssonia. Oli viisasta ja suoraa puhetta suomalaisen koulun ongelmista. Kaikkien Suomen peruskoulujen henkilökunnan olisi tämä jakso pitänyt kuunnella, vink, vink vaan!

Marko Gustafssonin vieraana oli marraskuun loppupuolella kirjailija, opettaja Tommi Kinnunen. Tässäkin ohjelmassa puitiin suomalaisen koulun tilannetta. Opettajien kuormittumisesta keskusteltiin, ja haastateltava toi esiin, kuinka yhteiskunta tuo opettajien ratkaistavaksi koko ajan uusia ongelmia. Mitä tapahtuu, kun opettajat eivät enää jaksa yhä lisääntyviä työtehtäviä? Uusi oppimiskäsitys, itseohjautuvuus lasten ja nuorten kohdalla, sai ansaitsemaansa kritiikkiä, kuten myös pelillisyys: Kun palkkion saa puolessa minuutissa digilaitteilla, kuka nuorista jaksaa enää lukea kokonaista kirjaa, jossa palkinto tulee vasta päivien lukemisen jälkeen, kun murhaaja paljastuu? Kannattaa kuunnella...

Sari Valto käsitteli viimeksi Dna-testejä, jotka voivat paljastaa suvun salaisuuksia. Fysiikan tohtori ja geneettisen sukututkimuksen asiantuntija Marja Pirttivaara valotti testien tulosten maailmaa ja niiden seurauksia. Hauska harrastus vai elämän perustusten järkkyminen?

Tiedeykkösessä persoonallisuustutkija Sointu Leikas ja Väestöliiton johtava tutkija Venla Berg keskustelivat joulukuun alussa, pitävätkö stereotypiat esikoisista, kuopuksista ja ainoista lapsista paikkansa. Jaksossa selvitettiin, mitä sisarusten syntymäjärjestys vaikuttaa persoonallisuuteen, ovatko perheensä ainoat lapset itsekkäitä ja mitkä tekijät vaikuttavat sisarusten suhteisiin.

Kun on aikansa kuunnellut jotain asiaohjelmaa, on mukava siirtyä konserttien pariin. Eilenkin kuuntelin Suomalaisen barokkiorkesterin Brittiläinen joulu -konsertin. Olipa ihania sävelmiä!

Lucian päivän aamu