Joulusta selvittiin ja vuoden alku on ollut rauhallista ja leutoa sään suhteen. Hyvä niin!
Eilen liukastelin mökille. Jätin suosiolla auton mökkitien alussa olevan tutun perheen pihaan, kun pikkutie näytti ihan kamalalta. Isäntäväki sanoikin, että lopputietä ei ole aurattu, joten oli ihan hyvä ratkaisu mennä jalkaisin. Nastakengistä huolimatta ensimmäinen puoli kilometriä oli ihan jäätävän liukasta, mutta onneksi selvisin ilman kuperkeikkoja. Loppumatkan kävelin auraamatonta tietä, jossa jalka ei luistanut. Välillä oli tien keskikohdalta lumi kadonnut, joten oli helpompi kävellä.
Mökillä oli rinne sulanut lähes paljaaksi. Saunamökin keinussa kuuntelin jään laulua ja huokasin helpotuksesta, kun mikään pihan puista ei ollut kaatunut. Edellisellä retkellä olikin naapurin puita pötköllään meidän sähkölinjan päällä myrskytuulen seurauksena. Maanomistaja kävi sahaamassa puut pois, ja sähköyhtiö korjasi kaapelin paikoilleen.
Järvellä olisi päässyt huristelemaan potkurilla tai luistimilla, mutta kumpiakaan ei tällä kertaa ollut mökillä tarjolla. Polkupyörällä joku ajeli keskellä järveä ja pohjoispäässä oli luistelijoita, muta muuten meidän suunnassa oli ihan hiljaista. Autolle kävellessä kuljin tien loppuosan taas kieli keskellä suuta, jotta pysyin pystyssä tien päällä olevalla jäällä. Olin helpottunut autolle tullessani, että en kupsahtanut. Onneksi viikolla satelee lunta, joten ehkä päästään tästä karmeasta liukkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti