Tyttöjen ilta...

Illalla sain ilolla vastaanottaa kaksi nuorta neitosta pizzalle kanssani. Kummityttö sisarensa kanssa tuli viettämään iltaa pitkästä aikaa meille. Söimme pizzaa rauhassa nautiskellen ja jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Oli hauska katsella vanhoja valokuvia molempien tyttöjen kastetilaisuuksista sekä vauva-ajalta muutenkin. Vähän naureskelimme sen ajan hius- ja vaatemuodille, vaikka siitä ei olekaan kuin 15-20 vuotta. Sovimme myös ensi viikolle kahvittelutreffit sekä elokuvailtapäivän.

Iloitsen niin ihanista sukulaistytöistä!

Arboretum

En ole ennen nähnyt näin valtavan suuria ja komeita alppiruusupensaita kuin tänä syysloman aloitusviikonloppuna!

Arboretum Mustila perustettiin vuonna 1902. Tänään 120 hehtaarin alueella on 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia sekä valtava määrä pensaita, köynnöksiä ja perennoja eri puolilta maapalloa. Alue on lajissaan ainutlaatuinen puu- ja koristekasvilajien kokeilualue koko Pohjois-Euroopassa. Alppiruusut ja atsaleat ovat tunnetuimpia ja niitä Mustilassa on yli 150 lajia. 

Atsaleoissa oli vielä syksyn ruska tallella.

En ollut tiennyt, että hortensiat myös köynnöstävät kuin sademetsässä konsanaan muiden puiden rungoilla.

Arboretumissa oli myös mahdollista ostaa taimia, mutta onneksi en niihin sortunut. Tuli vain tunne, että seuraavalla kerralla pitää päästä katsomaan paikan kukkaloistoa kesäkuun alussa. Kun paikka on näin kaunis syksyllä, millainen se onkaan väriloistossa kukkien kukoistaessa alkukesästä!

Naakat

Kesä oli ilmeisesti otollinen naakkojen pesinnälle, sillä nyt niitä lentää kaupungissamme valtaisa parvi. On vaikea arvioida, kuinka monta yksilöä, mutta veikkaisin satoja - jopa tuhat.

Ilta- ja aamuhämärissä naakat aloittavat upeat joukkolentoharjoituksensa. Täältä ylhäältä niitä on hieno seurata. Parvi etenee hurjaa vauhtia, kieppuu, vaihtaa suuntaa ja lentelee taidokkaasti välillä hajaantuen useammaksi ryhmäksi. Ihme, ettei kukaan törmää toiseen!

Onneksi talomme katolla on ilmanvaihtohormeissa uudet suojaverkot. Muuten nämä uteliaat linnut olisivat kesällä pesineet mielellään talomme katto-onkaloissa. Hyviä pesäpaikkoja on kuitenkin viljalti löytynyt parven paisumisesta päätellen.

Pidän naakoista. Ne ovat jotenkin kiehtovia ja viisaita lintuja.

Oranssia

Kaksi suosikkiani: myskikurpitsa ja porkkana. Tänään kumpaakin sai nauttia ihanalla sunnuntailounaalla. Kylläpä maistuikin syksyn sato herkulliselta! 

Vielä ne loistavat värikkäinä...

Vapaa viikonloppu

En muista, milloin viimeeksi olisi ollut ihan huoleton, vapaa viikonloppu. Äidin sairastuminen elokuun puolessa välissä ja sitä seuranneet hautajaisjärjestelyt ovat vieneet tehokkaasti kaiken vapaa-ajan kahden kuukauden ajan. Sitä ennenkin - jo vuosia - viikonloppuihin sisältyi aina vierailu äidin luona, jos vain olin kotimaisemissa.

Nyt tuntuu vapauttavalta viettää perjantaita tietäen, ettei tarvitse järjestellä mitään. Voi vain käyttää koko viikonlopun itselleen. (No, rehellisesti sanoen - äsken tilasin virkatodistuksia netissä.)

Huomenna tapaan hyvän ystävän ja saan viettää kaksi päivää toisen rakkaan ystävän seurassa. Tuntuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä, mitä asioita seuraavaksi hoitaisi, mitä on unohtanut, mitä pitää järjestellä, tilata, etsiä, hakea, sopia... 

Ulkona tuulee. Ikkunan takana on pimeää, syksyä, mutta huomennakin aurinko paistaa ja ehkä vähän vielä lämmittääkin. Surusta huolimatta mieli on valoisa.

Säkitystä ja pussitusta

Äidin asunto pullistelee vielä tavaroita. Tänään vietin nelisen tuntia siellä ja sain aikaiseksi 6 säkkiä ja kolme muovipussia kaatopaikalle, 6 muovikassillista vaatteita keräykseen, laatikollisen kenkiä kierrätykseen ja omaan kotiini kaksi muovikassillista tavaraa. Olen tyytyväinen päivän työhön.

Erityisesti iloitsen, että löysin äidin kateissa olleet runo- ja päiväkirjat. Äiti on kirjoitellut runoja lapsuudesta lähtien. Kirjat eivät oikeasti olleet hukassa, vain hyvässä tallessa laatikossa, josta en ollut hoksannut katsoa. Lisäksi löysin kasetit, joihin äiti on aikoinaan puhunut muistelmiaan. Kaikki arvokkaita asioita, joiden löytymisestä erityisesti iloitsen. Äidin nuoruuden ainevihot sekä hartauskirjoitukset ja koulun juhlapuheet löysinkin jo aiemmin.

Onneksi asunnon tyhjentämisellä ei ole ollenkaan kiire. Teemme rauhassa aina silloin kuin ehdimme. Ehkä joskus tulee valmista...

Usvaa

Lokakuu,

ja minä alan säilöä itseäni talven varalle.

                                                                                    (Tuomas Anhava)

Lokakuun sumuaamu,
ikkunan takaa

niin lumoavan kaunis.

                                                                                   (Jaana)

Enkeleitä matkallesi...

Ilo ja rauha yhdessä ikävöiden...

Kiitollisuus yhteisestä eletystä elämästä...

Kaunis, äidin oloinen siunaus ja muistojuhla...

"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa..."

Niin syksyä

On pääskyt lähteneet.

Ja taivas korkea

ja kellastuneet metsät, viileet veet

jäähyväissoittonsa on soitelleet.

                                                                                    (L.Onerva)

Ikävyyden huimaus.

On syksy.

Minä palelen tulen loimussakin.

Kylmyys on ihon alla, ei katoa.

                                                                                    (Eeva-Liisa Manner)

Taivaan alla syksyn uhritulta:

haapain veri, vaahteroitten kulta.

                                                                                     (Aino Kallas)