Markkinavoimia valjastamaan

Kauppojen aukioloajat vapautuivat. S-ryhmä ehti ensimmäisenä venyttää aukioloaikojaan. sillä heillä oli suunnitelmat tehty jo aikaisemmin ja heti iskettiin, kun laki antoi mahdollisuuden. Muut kaupparyhmittymät seurasivat myöhemmin perässä. Näin luin lehdestä.

Pääsiäisenä ihmetytti kauppojen parkkipaikat, joilla näkyi autoja niin pitkäperjantaina kuin pääsiäispäivänäkin. Ilmeisesti asiakkaita riitti ostoksille. Minulla ei ollut mitään tarvetta juhlapyhinä shoppailemaan.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa. Lehdestä huomasimme, että suuren kaupungin yhdessä liikkeessä oli pitkäperjantaina kirkkoherra lukemassa asiakkaiden pääsiäistervehdyksiä. Oliko markkinavoimat valjastaneet seurakunnan vai seurakunta markkinavoimat? Kas, siinäpä pohdittavaa!

Maailma on muuttunut. Perinteinen seurakunnan toiminta ei enää riitä. Ennen tehtiin työtä kotona, joten oli virkistävääkin lähteä tapaamaan ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin. Tänään lähes kaikki työskentelevät kodin ulkopuolella, joten raskaan työpäivän jälkeen ei monikaan viitsi enää osallistua srk:n tilaisuuksiin. 

Omassa seurakunnassa sai suuren suosion, kun joulukadun avajaisissa kirkko oli auki ja sisälle saattoi tulla hetkeksi kuuntelemaan joululauluja. Kirkon ovi kävi tiuhaan tahtiin. Olisiko osallistujia ollut puoliakaan, jos samaan aikaan kirkossa olisi ollut hartaustilaisuus?

Tavat muuttuvat kristittyjenkin keskuudessa. En itse näe mitään mieltä tehdä ostoksia juhlapyhinä, mutta joillain muilla siihen voi olla omasta mielestään hyvät syyt. Jos pitkäperjantaina seurakuntalaiset olivat kaupoilla, ajattelen, että oli kirkkoherralta hyvä veto mennä sinne myös. Vaikka kyseinen toiminta tuntuu "heppoisalta", on se mielestäni parempi kuin ei mitään. Jos kynsin, hampain riipumme vanhoissa toimintatavoissa, on vaarana, että kohta viimeinen sammuttaa valot! 

Kevään henki

                 

Vaikka toinen pääsiäispäivä oli pilvinen ja vähän koleakin johtuen tuulesta, kevät on tullut. Joutsenia lentelee ja kerääntyy sulapaikkoihin. Näin tänään ensimmäiset lokit. Lumi vähenee ja jäät järvissä ohenevat. Vielä kahdeksalta illalla on valoisaa ja lämpömittari näyttää +5 astetta.

Viikon lopussa vaihtuu kuukausi. Huhtikuu... Mökkiasiat alkavat vallata mielen. Kevään merkkejä pitää tarkkaan seurata luonnossa, jotta mikään ei livahtaisi ohi silmien ja korvien. Kohta alkaa lumen alta työntyä esiin ensimmäiset leskenlehdet, vuokot ja sipulikasvit. Kuollut maisema herää eloon. Niin ihmeellistä aina uudelleen!

Nautin, kun talviuneni on loppunut ja siiventyngät kasvavat selkääni. Pitkä talvi on takana, ihanaa! Mielessä pyörii lastenlaulun sanat: "Kevät on tullut jo tännekin, se kaikesta huomataan..."

Pääsiäissunnuntai auringossa

"Aurinkomme ylösnousi..." lauletaan pääsiäisvirressä. Ihanassa säässä on tänään pääsiäissunnuntaita vietetty. Aamun pilvet hävisivät ja lämpöäkin oli ulkona 9-10 astetta. Keväiseltä tuntui.

Kävin äitiä tervehtimässä vuodeosastolla, ja sen jälkeen lähdin mökille. Lumet olivat sulaneet rinteestä, mutta tasaisella maalla sitä vielä oli. Joutsenet lauloivat, ja näin muutamia lennossa sekä jäällä. Moottorisahojenkin  ääniä kuului, joten miehet olivat yhteistuumin päättäneet sulatella pääsiäisruoat puuhommilla. (Niin, tarkemmin ajatellen: Saattoi jonkun sahan kahvassa nainenkin olla!)

Minä leikkelin kuusia, joita olen kasvattanut näkösuojaksi. Nyt niitä täytyy pitää aisoissa, etteivät kasva liian suuriksi. Mitään metsän puita en niistä halua. Sormeen tuli rakko ahkerasta puuhastelusta. :=)

Kotiin tullessa poikkesin vielä katsomassa Samppaa, joka oli maalannut kipollisen munia. Olivatkin hienoja! Kuinka niitä ollenkaan raaskii syödä?

Mukavaa, että huomenna vielä pääsiäinen jatkuu.

Eilisestä

Pääsiäisen laulut on laulettu ja tekstit luettu. Eilen pitkänperjantain kahdessa jumalanpalveluksessa olimme kuoron kanssa ja minulla oli avustusvuorokin. Luin tekstit, joista toinen oli koko luvun mittainen. Silti oli mukava lukea, sillä pitkänperjantain tekstit ovat niin pelkistettyjä ja sanomaltaan koskettavia. 

Olemme jakaneet kahden kuoron kesken tehtäviä. Pääsiäissunnuntaina meillä on vapaata ja saa keskittyä omaan pääsiäiseen, kun pitkäperjantaina olimme avustusvuorossa.

Eilen paistoin myös lammasta, josta tuli oikein hyvää. Illalla olin tapaamassa kummipoikaa, vaikka tämä päivä ei yleensä mikään vierailupäivä ole ollutkaan. Oli mukava tavata pitkästä aikaa ja ihastella uutta, juuri valmistunutta kesäkotia. Nämä uudet "mökit" ovat omakotitaloja kaikkine mukavuuksineen ja koneineen. Toista se on meillä vanhassa, yli 50-vuotiaassa mökissä! Tunnelmat ovat erilaiset. Pääasia on, että kaikki viihtyvät omassaan.

Nautin kotona pääsiäiskukkia ihaillen. Radiosta tulee kaunista musiikkia. Aika vain olla!

Kiirastorstaina

Kiirastorstaina

kiire päättyy.

Ryhdyn valmistautumaan

kristikunnan suurimpaan juhlaan.

Osaisinpa riisua oman sisimpäni häiritsevät asiat

samalla lailla, kuin alttari riisuttiin illalla.

Kaikki muu pois.

Vain olennainen jää:

risti.

Pääsiäiskukon pesät?

             

"Kukko kiekuu kanalassa talvet sekä kesät.

Kunpa tietäis, mistä löytäis pääsiäiskukon pesät!"

                                                (Marjatta Pokela)

Lasten kanssa juhlatunnelma valtaa mielen väistämättä. Askarrellaan, lauletaan, leikitään, kirjoitellaan tarinoita, piirretään... Pääsiäinen on ollut koko ajan läsnä tässä kouluviikossa.

Huomenna kiirastorstaina on juhlan aika. Sen jälkeen alkaakin loma ja oman pääsiäisen vietto. Pitkäperjantai kuluu kuoron kanssa, mutta muina päivinä on aikaa myös levolle ja kummilasten tapaamiselle. Ihanaa hengähtää arjen kiireistä pääsiäisen tunnelmaan.

Pahin kaikista

Bryssel - suru...

Kyllä ihminen on luomakunnan suurin  ja pahin peto.

KLL

                   

Nuorena aikuisena sitä kuvittelee olevansa kova kuin kallio. Elämän tuulet ja tuiskut kestetään. Mitä vanhemmaksi tulee, sen realistisempana näkee fyysisen haavoittuvaisuutensa: Voimat alkavat hiipua armotta jossain vaiheessa ja erilaisia vaivoja tulee.

Äitini on ollut vuodeosastolla hoidettavana jo nelisen viikkoa. Kaikkien muiden harmien lisäksi elämänkumppaniksi tuli kolme kirjainta: KLL.

Krooninen lymfaattinen leukemia eli KLL on meille varsin tuttu sairaus, sillä isäni sairastui siihen aikoinaan 48-vuotiaana. Nyt oli kahdeksankymppisenä äidin vuoro. On hyvin harvinaista, että molemmilla aviopuolisoilla on sama verisairaus. Kaipa tämä on eräänlainen "lottovoitto".

Äidin kohdalla olimme sitä jo pari vuotta uumoilleet, mutta viimekeväinen kaatuminen vei voimavarat lonkkamurtuman hoitoon. Nyt oli aika tehdä diagnosointi päätökseen. KLL on hitaasti etenevä leukemia, jota ei hoideta ennen kuin on pakko. Tämän vuoksi diagnoosilla ei ollut kiirettä, sillä sairaus on rauhallisessa vaiheessa. Nytkin äitiä vain seurataan ja seuraava kontrolli on 6 kk päästä.

Diagnoosi selittää väsymyksen ja vähittäisen veriarvojen huonontumisen. Hyvä, että sairaus tiedetään, sillä se auttaa meitä kaikkia ymmärtämään paremmin äitimme vointia. Varjopuolena on kuitenkin vanha sanonta: "Tieto lisää tuskaa." Jos vanhemmalla on todettu KLL, lasten riski sairastua samaan on seitsenkertainen, puhumattakaan siitä, että molemmilla vanhemmilla on KLL, kertoi eräs tutkimus. No, minun kohdallani riski on realisoitunut, kun 15 vuotta sitten sairastin lymfooman, joka on läheistä sukua leukemialle. Minulle sanottiinkin silloin, että huonolla onnella sairauteni voi muuttua leukemiaksi. Silloin oli varjelusta, kun lymfoomani saatiin hyvin hoidetuksi.

Elämässä ei voi valita asioita, joita joudumme kohtaamaan. Ne vastaanotetaan, mitä annetaan. Lapsuudenperheessäni on nyt todettu vuosien varrella meillä neljällä jäsenellä yhteensä 5 syöpää ja yksi syövän esiaste. Toisaalta syöpä on niin yleinen nykyään, että jo joka kolmas siihen elämänsä aikana sairastuu.

Aurinko paistaa ja palmusunnunnuntain virpojat kävivät tervehtimässä. Kevät ja pääsiäinen edessä, joita ilolla odotan. Valo lisääntyy, varjot väistyvät ja elämä kantaa eteenpäin...

Earth Hour

Earth Hour, WWF:n vuotuinen  ilmastotapahtuma, sammuttaa taas tänä iltana valoja 178 maassa jo kymmenettä kertaa. Illalla klo 20.30 minäkin vietän tunnin kynttilän valosta nauttien.

Suomessa WWF kampanjoi tänä vuonna ruoan ilmastovaikutuksista kertoen. Ruoka muodostaa viidesosan yksityisten kuluttajien ilmastovaikutuksista, joten lihan korvaaminen kasviksilla ja kalalla olisi suotavaa. Ruoka vaikuttaa yhtä paljon kuin liikenne. WWF kutsuukin ihmisiä mukaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle.

Lähdenpä etsimään kynttilöitä ja tulitikkuja! Illalliseksi saa kelvata tee ja ruisleipä kasviksilla.

Kakkuja

                   

Kummityttö kirjoitti tänään ylioppilaskirjoitustensa ensimmäisen aineen. Nykyään nuoret hajauttavat tutkintonsa, joten hänkin lukion tokaluokkalaisena aloitti jo urakan. Syksyllä ja vuoden päästä jatkuu.

Eilen vein hänet tsemppauksena herkkuhetkelle uuteen ravintolaan järven rannalle. Tarjoilujen lisäksi saa ikkunan taakse ihanan luonnon bonuksena.

Paikan yrittäjillä on myös leipomo, joten kahvileivät kakkuineen aivan tulvivat asiakkaiden silmille houkutuksena. Kakkulaatujakin oli vaikka kuinka monta. Minä valitsin appelsiinisuklaisen ja kummityttö limevalkosuklaaihanuuden. Olivat todella herkullisia, suussa sulavia. Otin mukaani vielä yhden laatikkoon ja vein äidille vuodeosastolla vieraillessani ja hyvin maistui hänellekin.

Kahvittelun lomassa kävin kurkistamassa myös lounaspöytää. Sielläkin oli monenlaista tarjolla. Edellisen yrittäjän aikaan kävin aina silloin tällöin syömässä, varsinkin kesällä. Hyvältä tuoksui ja näytti nytkin.

Perjantaina jatketaan herkuttelua samassa paikassa kummitytön siskon kanssa. :>)