Huumetta aivoille

Luin jostain maininnan, että neulominen (=kutominen puikoilla) on huumetta aivoille. Allekirjoitan sen täysin. Tämän talven aikana on syntynyt pitkälti toistakymmentä paria villasukkia ja muutamat säärystimetkin.

Koen, että neulominen on oivallista pään tyhjennystä. Voi vain "päästellä menemään", ajatukset voivat harhailla missä lystää ja neulomistuokion jälkeen on jotenkin seesteisempi olo. Tosin tällainen loppuunsaattaja voi unohtua neulomaan silloinkin, kun pitäisi jo olla peitot korvissa Nukkumatin mailla!

Neulominen on ainoa käsityö, jota harrastan. Osaisin kyllä tehdä käsilläni muutakin, mutta inhoan keskeneräisiä asioita. Villasukat ovat juuri sopiva työ, joka valmistuu nopeasti. Aina välillä joku kyselee, miksen tee vaikka lapasia tai villapaitaa. En oikein tiedä vastausta itsekään. Ne ei vain kiinnosta! En voisi kuvitella elämää ilman villasukkia, mutta lapasista tai villapaidoista en ole mitenkään riippuvainen. Se on varmasti yksi syy.

Työkaverini kertoi, että tarvitsisi villasukat ainokaistensa seuraksi. Toin kouluun pussin sukkia, joista muutama muukin löysi tiensä uuteen hyvään kotiin. En ole koskaan ajatellut myyväni tekemiäni sukkia. Kova paikka oli, kun väkisin työnnettiin käteen pieni korvaus niistä. Olisin mielelläni ihan vain antanut ne. Nykypäivän ihmisille on vain niin vaikeaa ottaa mitään vastaan ilmaiseksi. Olen itsekin vähän taipuvainen tähän.

Nyt on työn alla mustat säärystimet. Ihanaa, kun tällä viikolla on arki-illat vapaita, joten voi hyvällä omallatunnolla vaikka vain neuloa... ja neuloa...

Tarjouspyyntöjä

Tänään olen istunut koneella pitkän tovin. Olen tehnyt sekä työ- että kotijuttuja. Ensin väsäsin tarjouspyyntöjä ensi kesälle mökin ulkomaalauksesta. Saa nähdä, tuleeko maalauksesta mitään vai olenko jo auttamattomasti myöhässä.

Toinen laadinta oli luokkaretken busseista. Lähetin tarjoukset neljään bussiyhtiöön. Vaivautuvatkohan vastaamaan? Ehkä oppilaiden luokkaretket eivät ole yhtä toivottuja bussiyhtiöiden kannalta kuin aikuisten matkat. Aiemmin yksi firmoista ilmoitti suoraan, etteivät tee enää oppilaiden luokkaretkikyydityksiä. Meidän pienet olisivat kyllä ihan mukavia kyydittäviä :) ! (Vai olenkohan jäävi tässä asiassa?)

Pitihän sitä vielä koluta muutama blogikin. Pitkä koneen ruudun tuijottaminen tuntuu silmissä. Eiköhän ole aika lopettaa ja painua pehkuihin!

Hoidossa

Näin ihanan pienen pojan sain tänään hoitooni! Vanhemmat ja sisarukset lähtivät katsomaan SM-hiihtoja ja minä sain neljän kuukauden ikäisen Samuelin meille.

Olipa mukavaa! Samuel on niin hyväntuulinen lapsi: Naureskelee koko ajan. Hampaita on varmaan tulossa, kun nyrkit olivat suussa vähän väliä  ja kuolaakin valui runsaasti. Tunnin päiväunet hän nukkui ja sitten ryhdyttiinkin syömään. Kun aloittettiin, porkkanamössö ei mennyt suuhun tarpeeksi nopeasti ja poika sai kauhean raivarin. Maitopullolla sitten asettui. Se olikin ainoa tirinähetki koko aikana.

Vaikka kiinteää ruokaa ei mennyt kuin muutama lusikka, vähän ajan päästä alkoivat posket helottaa. Isolla sisarella oli myös sama, vähän atooppinen iho vauvana, ja uudet maut saivat aina iho-ongelmia aikaiseksi. Isompana varmaan hellittää.

Työstä käy lapsenhoito! Hetkeksikään en laskenut silmistäni, paitsi unien ajaksi. Silloinkin piti käydä vähän väliä kurkkimassa, onko kaikki ok.  :)

Nopeasti meni yhteinen aikamme. Isosisko tuli äsken hakemaan ja poika oli täydessä unessa, kun kiskottiin ulkovaatteita päälle. Kyllä hän on niin söpö. On vienyt tädin sydämen kokonaan!

Kummitäti

Sain kuin sainkin eilen siivottua vitkuttelun jälkeen :) !

Tänään iäkäs kummitätini tuli kyläilemään. Viime kesänä hän kaatui lonkkansa, jonka nivel tietenkin meni vaihtoon. Siitä lähtien elämä on ollut mutkikkaampaa. Monenlaiset kolotukset ja kivut ovat vaivanneet, ja hän on viettänyt paljon aikaa tyttäriensä luona.

Tapasimme kummitätini kanssa joitain viikkoja sitten pitkästä aikaa. Sitä ennen olimme tavanneet hautajaisissa elokuussa. Kutsuin hänet tänään uudestaan iltapäiväkahville oman äitini kanssa, joka kesän alussa täyttää 76 vuotta. Tätini on jo yli 80. Kun näitä vanhoja leidejä katselin yhdessä, niin tuli väistämättä mieleen, että nyt pitää iloita, kun he vielä ovat luonamme. Elämä on ehtoopuolella eikä koskaan tiedä, mitä sattuu. Varsinkin tapaturmat voivat olla vanhalle ihmiselle lopun alku.

Yritän soitella kummitädilleni useasti. Aika saattaa hänellä tulla välillä pitkäksi, joten puhelimessa on mukava rupatella. Ja aina juttua riittää. Tänäänkin vierähti yhdessä lähes kolme tuntia.

Vanhuuden laatua emme voi valita, tulee sitä mitä tulee. Monenlaiset vaivat kestetään, mutta kipu on se hankalin. Omille läheisilleni toivon ja rukoilen kivuttomia vanhuuden päiviä  höystettynä tyytyväisellä mielellä.

Siivousta

... tarvitsisi sosiaalisen median kirjoittelu tällä hetkellä! Presidentinvaali kuumentaa tunteita siinä määrin, että joiltain kirjoittajilta esim. Facebookissa on mopo karannut käsistä. Törkeitä tekstejä on lähetetty maailmalle kummankin ehdokkaan leireistä ja nyt tästä sanasodasta on uutisoitu illan aikana laajemminkin tiedotusvälineissä.

Mikä laittaa ihmisen julkisesti herjaamaan toista ja kirjoittamaan törkeyksiä? Varmaan sama tarve, jonka innoittamana näitä juttuja huudeltiin entisaikaan kaduilla ja kuppiloissa. Nyt vain median keinoin kaikki tulee julkisesti luettavaksi ja henkilö luulee saavansa paljon laajemman kuulijakunnan. Ehkä saakin. Yksi henkilö voi myös taitavana koneen käyttäjänä saada sanomansa esiin monella eri foorumilla. Loanheittäjäporukan ei välttämättä tarvitse olla kovin monilukuinen.

Minä en tiennyt koko törkykeskustelusta mitään, kunnes työkaveri vihjaisi asiasta. Olen laiska Naamakirjan käyttäjä. Hyvä, jos kerran kuussa kirjoitan sinne jotain, sillä se ei ole ollenkaan minun  jutuni. (Sen sijaan blogit kyllä :) !) Nyt sitten mielenkiinnosta vähän vaeltelin siellä ja täällä, kunnes sain törkeyksien huutelusta tarpeekseni. Ei todellakaan ole pakko lukea niitä!

Olisin toivonut vaalien jatkuvan samalla lailla "siististi" kuin ensimmäisellä kierroksella. Turha toivo ja olihan odotettavissakin kisan koventuminen tällä viikolla. Silti surettaa joidenkin ihmisten asiaton käytös. Säälittävää!

... tarvitsisi koulureppu. Kamalaa, mitä turhaa roinaa kuljettelen edestakaisin joka päivä!

...tarvitsisi myös huusholli. Jaksaisinkohan huomenna työnnellä vähän imuria?

Työn iloja

Kunnan leipä on pitkä mutta kapea! Näinhän sitä sanotaan. Opettajan palkka ei päätä huimaa, säästöjä tehdään jatkuvasti,  mutta lapsia onneksi vielä riittää. Työpaikka on suhteellisen turvattu isommassa koulussa.

Kunta työnantajana on varsin kitsas tarkan markan aikana, eikä aiemminkaan ole juuri mitään ylimääräistä herunut. Ystävät ovat yksityiseltä puolelta kertoneet  pöytähopeista, bonuksista ym. pikku jutuista, joita työntekijä on saanut muistamisena hyvin tehdystä työstä. Eipä meillä ole niitä näkynyt. Ai, muistanpa yhden kerran: Kuntaliitos oli tulossa vuoden vaihteessa ja yhtäkkiä me työntekijät saimme Iittalan Kuusi -sarjasta olevan kynttilänjalan kaupunkimme vaakunalla korsiteltuna joululahjaksi. Olin ihan otettu lahjasta, kunnes tajusin, että vuodenvaihteen jälkeen vaakuna olisi entinen. Kunta oli ostanut lahjatarkoituksiin kynttilänjalkoja ja joulun alla huomattiin, että niitä ei voi enää käyttää kuntaliitoksen vuoksi. Niistä oli päästävä eroon, joten työntekijöitä muistettiin. Niinpä niin!

Mutta tänään huomasin yhden hienon asian: Kuinka moni työntekijä voi lähteä kerran viikossa puolen tunnin lenkille työajalla? Minäpä voin. Taas kerran lähdimme luokan kanssa käsitöille toiseen kouluun kuten aina tiistaisin,  ja marssimme ihanassa auringonpaisteessa talvisen pakkasluonnon halki. Oikein sielu lepäsi kirkkaiden hankien keskellä! Eipä ole aurinkoa yli viikkoon näkynyt näillä leveysasteilla.

Kun aikoinaan kunta säästi ja meidän pikkukouluumme ei herunut käsityötiloja, saan nyt ulkoilla työnantajan piikkiin kerran viikossa marssiessamme emokoulumme siipien suojaan. Etu sekin!

Vaali-iltana

En ole kovin kiinnostunut politiikasta. Seuraan sitä kyllä, käyn äänestämässä aina, mutta siihen se sitten jääkin. En voisi kuvitellakaan olevani esim. ehdokkaana vaaleissa. Myös puoluepolitiikka tuntuu vieraalta ja se näkyy erityisesti siinä, että olen vuosien aikana vaaleissa äänestänyt viiden eri puolueen ehdokkaita. Puoluesidonnaisuus on minulle se kaikista vierain juttu. Koen, että jokaisen pitää ajatella omilla aivoillaan eikä tukeutua puolueen kantaan.

Hyvä, että on ihmisiä, jotka hoitavat yhteisiä asioitamme. Hienoa, että kunnallis- ja eduskuntavaaleihin löytyy ehdokkaita, jotka haluavat kantaa vastuuta. Presidentinvaalikisaankin ilmoittautui henkilöt, jotka kaikki tekivät hyvän kampanjan.

Äskeinen vaali-ilta oli jännittävä ja tulos oli minulle erittäin mieluinen. Toisella kierroksella ovat he, joiden välillä puntaroin omaa äänestyskäyttäytymistäni. Kummalla tahansa on minusta erittäin hyvät edellytykset tulla valituksi. Ja valitaan sitten kumpi tahansa, hänestä Suomi saa hyvän presidentin!

Oman valintani toiselle kierrokselle olen jo tehnyt!

Ps. Hauskaa luettavaa: Maikkarin lapsille suunnattu vaalikysely.

Leppoisaa lauantaita

Aamupalalla syötiin omenakanelitorttuja, jotka olin yöllä leiponut. Muistin nukkumaan mennessä, että koppaan oli unohtunut kaupungin pakkasesta mukaani ottama torttutaikina. Ryhdyinkin sen leipomaan ja samalla avasin rakeilla WC:n lavuaarin huonosti vetäneen viemärin. Hyödyllisiä yöpuuhia molemmat!

Tänään on ulkoiltu, kyläilty ja raahattu lumikolalla joku minulle tuntematon saha ulkovarastosta verstaaseen. Kolan avulla painava vehje keikahti ihan kivasti paikoilleen. Koko juttu kuului minusta sarjaan "Hullun hommia", mutta Karista se oli ihan järkevää!

Ruuaksi oli hirvipaistia kera uunijuuresten, jotka oli maustettu rakuunalla, timjamilla, mustapippurilla ja siirapilla. Tosi yksinkertaista mutta ah, niin hyvää!

Villasukat valmistuvat kovaa vauhtia ja kohta mennään saunaan. Näin leppoisia launtaipäiviä saisi olla useamminkin!

Kyllä maalla on mukavaa!

Monen kuukauden jälkeen tulin tänään viikonlopun viettoon tänne maalle. Tuntui kivalta! Viimeeksi olen ollut joskus syksyllä, en edes muista tarkasti, milloin.

Kari oli leiponut sämpylöitä ja paistanut hirvipaistin, joka oli suolaantumassa vedessä sisarensa ohjeen mukaisesti. Äsken sen otimme pois ja maistoimme: Taivaallisen hyvää!

Kävelin äsken ulkona kuvaamassa jäälyhtypyramidin, joka on lähistöllä. Olipa tunnelmallinen ja hieno. Leuto ilta tuntui mukavalta, eikä edes ennustetusta pyrystä näy jälkeäkään. Toivottavasti kiertäisikin tämän seudun. Lunta on minulle jo ihan riittävästi!

Vapaa viikonloppu eikä mitään pakollista ohjelmassa. Ehkä potkukelkkailua, sukankudontaa, päiväunia... Ihanaa!

Oikea ratkaisu

Ylen suuren vaalikeskustelun uuvuttamana olen tekemässä lähtöä yöpuulle. Sitä ennen haluan kuitenkin tiivistää omat tuntemukseni tästä päivänpolttamasta presidenttikysymyksestä:

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka ei puhu toisten päälle, vaan haluaa kuunnella, mitä kullakin on sanottavana

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka sujuvasanaisesti sanoo oman mielipiteensä lyhyesti ja napakasti

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka ei provosoidu toisen puheesta

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, jonka ei tarvitse kommentoida joka ikistä asiaa höyryjunan tavoin

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka käyttää asiallista kieltä eikä lyö sanan säilällä kanssakilpailijaa

Olen äänestänyt oikeaa henkilöä!

Hyvää yötä!