Olin kummityttöäni viemässä tänään laskettelemaan Himokselle. Jo Jämsää lähestyttäessä venäläisrekisterissä olevat autot lisääntyivät liikenteessä ja itse kaupunki tuntui vilisevän itärajan takaista väkeä. Virolaisia kuului olevan myös runsaasti.
Himoksen laskettelukeskuksen parkkipaikalla joka toinen auto oli itärekisterissä. Tytöt kertoivat rinteessä kuuluneen enemmän venäjää kuin suomea. Minä humputin sillä aikaa kaupungilla ja kävin syömässä. Ravintolassa tunsin kuuluvani vähemmistöön, kun kaikki muut asiakkaat puhuivat по русски!
Ok juttu, että venäläiset viettävät uutta vuotta meillä maksaen palveluista ja tekemällä ostoksia. Tuntui vain hassulta: Ihan niin kuin yhtäkkiä olisin käväissyt ulkomailla!
Tänään iltapäivällä lähdin pitkälle kävelylenkille ja poikkesin tullessa äitini luo. Siellä oli sisareni tytöt kyläilemässä ja mummin joulua katsomassa. Olivat pelanneet sikaa (mummin lempipeli) jo monta kertaa.
Tytöt soittivat nelikätisesti meille joululaulun, jonka aattona olivat esittäneet jouluvieraille, ja sen jälkeen laulettiin. Emma halusi Juicen Sian, ja Annan sekä minun mielestä se oli ihan kamala. Laulettiin kuitenkin ja sanathan siinä on osuvat, vaikka karmea onkin. Sitten lauloimme melkein kurkkumme käheäksi monta joululaulua. Annalla on todella kaunis ääni ja Emmakin laulaa ihan mukavasti. Mummista oli mukavaa, kun olimme kaikki siellä ja hän otti valokuvia.
Kävelin kotiin ja nyt olen puuhastellut kotiaskareita. Kiva, kun on kerrankin aikaa ihan tavallisille asioille.
Joulunpyhät on ohi ja ihana arki alkanut. Lomaa on vielä runsaasti jäljellä, joten olo on mitä mukavin. Tänään Kari lähti maalle "bisneksien" pariin eli hoitamaan taloyhtiön ja kyläyhdistyksen asioita. Minä sain iltapäivällä aikaiseksi pestä koneellisen pyykkiä ja tehdä vähän ompelutöitä.
Pari vuotta sitten vaihdoin ruokapöydän ja nykyinen on hieman pienempi kuin entinen. Minulla on ollut vain yksi sopiva liina siihen, kun muut ovat olleet liian isoja. Tänään sain vihdoin pienennettyä kaksi valkoista pöytäliinaa ja olen niin tyytyväinen itseeni. Vanha ompelukonekin (polkukoneesta seuraava!) pelitti oikein hyvin. Nyt on sitten uudeksi vuodeksi ruokapöytään liinoja, joita liata!
Soitin myös ystävälleni, josta en ollut kuullut vähään aikaan mitään. Juttelimme pitkän kaavan mukaan ja oli kiva vaihtaa kuulumiset joulusta.
Nyt aion vain laiskotella, lukea ja vähän kutoa villasukkia. Ihanaa tehdä näitä asioita ajoissa. Työaikana ehdin näiden puuhien pariin vasta iltamyöhällä ja aina on huono omatunto siitä, että pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa.
Kyllä loma on mukavaa!!!
Eipä ehtinyt Korvatunturille poro,
kun iski meidän taloomme jouluvoro:
Mummoilta ovikoristeet mukaansa vei,
rapusta sammutuspeitteitä, ja sitten, hei,
puuttuupa minultakin jotain, kappas,
uksestani enkelin, mokoma, nappas.
Suuresti paheksumme mokomaa tekoa,
taitaapa pääsi olla ihan sekoa.
Tulkoon sulle teostasi hammassärky, poru!
Tosi on tää juttu eikä mikään joululoru.
Ps. Nuoret olivat juhlineet tapaninpäivän vastaisena yönä ja tehneet tuiterissa pöhköyksiä! Tällaisessa rauhallisessa taloyhtiössä asia aiheutti hämmennystä. Meille naapuri kertoi aamulla ja silloin vasta huomasin, että meiltäkin puuttui ovesta jotain. No, tekijät ovat tiedossa! Laitoin alaoveen rosvolle lapun, jotta hän loppiaisen jälkeen osaisi tulla hakemaan loputkin joulukoristeet! Tai annan rahana, että saa ostaa ensi jouluksi ihan omat, ettei tarvitse mummoilta pölliä!
Itseäni asia lähinnä huvittaa, mutta vanhemmat ihmiset olivat ihan aiheesta harmissaan.
Aattosauna kynttilän valossa, joulurauhan julistuksen kuunteleminen ja sen jälkeen sävelin "Taas kaikki kauniit muistot", hautausmaalla isän haudalle kynttilät satojen muiden kynttilän liekkien kera kertomaan kaipauksesta, joulupäivällinen maukkaiden Karin loihtimien herkkujen ääressä ja myöhäisilta joululauluja kuunnellen sekä paketteja availlen, yöllä pukin tuoman kaukoputken läpi kuuta ihaillen (Kiitos sinne Helsinkiin, Jukka, avustasi pukille!)...
Jouluaamuna aikainen herätys kirkkoon, "Maa on niin kaunis" kynttilät kädessä vaeltaen, kotona vielä takaisin peiton alle ja ihanat unet pitkälle iltapäivään ja sitten vain oleilua, nauttimista, jouluisia säveliä, hyvää ruokaa ja nameja, joulun kiireetöntä tunnelmaa...
Tapanina ajelu lumisateen keskellä, perheen kanssa yhdessä oloa, kuusen katveessa hiljaa olemista ajatusten levätessä kynttilän liekkiä katsellen...
JOULU - IHANA!
PIENI KYNTTILÄ
Katselen pientä kynttilää,
se kaunista loistetta suo.
Pienet ja isot ihmiset
se johdattaa Jeesuksen luo.
Katselen pientä kynttilää,
se hiukkasen lämmittää.
Seimi, Joosef ja Maria
jo silmiimme häämöttää.
Katselen pientä kynttilää,
niin lempeä on sen valo.
Näetkö enkelit yllämme?
Täyttyy laulusta koko talo.
Katselen pientä kynttilää,
sen viesti mua lohduttaa:
Meitä kaikkia hyvä Jumala
niin paljon rakastaa.
JP 9.12.2010
Kuorollamme on iät ja ajat ollut tapana vierailla joulun alla sairaalassa ja vanhainkodilla. Tänään oli se päivä. Koulun joulukirkon jälkeen saattelin oppilaat joululomalle ja suljin koulun ovet kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Sitten ehdin juuri kotiin syömään ja puolen tunnin kuoron harjoituksiin. Sen jälkeen lähdimme "kierrokselle".
Kummassakin paikassa oli ystävällinen vastaanotto. Seurakunnasta piti olla mukana pappi, mutta hän oli sairastunut, joten vedimme tilaisuuden vähän ex tempore omalla väellä. Ihan hyvä siitä tuli. Laulutkin sujuivat ok. Sairaalassa saimme kahvit ja sitten suuntasimme vanhainkodille. Siellä lauloimme kolmessa paikassa.
Vaikka vähän tökkii lähteä omien joulukiireiden keskeltä kuoron hommiin, niin palatessa tuntuu aina mukavalta: Olen saanut olla tuomassa joulua niille, joille elämä tällä hetkellä näyttää varjoisat kasvonsa. Eräs kuoroystäväni sanoikin kauniisti, että hänelle tämä retki on aina tärkein asia joulussa.
Laulamisten jälkeen olen käynyt kaupoissa ostamassa viimeiset puuttuvat asiat. Huomenna on ruuanlaittopäivä aamusta alkaen. Illalla käymme tervehtimässä vielä Karin vanhempia ja sitten toivottavasti voi keskittyä omaan jouluun.
Oskar Merikannon laulu "Joulu tullut on" soi mielessä: Tulin koulusta SIIVOTTUUN kotiin! Ihanaa! Aivan sellainen tunne, että joulu olisi tullut oikeasti. Raikas tuoksu ja niin siistiä. Auta armias sitä, joka nyt sotkee heti paikat!
Sunnuntaina meille tuotiin joulukuusi sisälle ja nyt se on koristeltukin. Nautin siitä, että voi rauhoittua jo hyvissä ajoin joulun tunnelmaan. Kuusi ei ollut ihan sellainen kuin kuvittelimme. Metsässä lumen alla ja jäätyneenä on vaikea saada oikeaa kuvaa. Olisi pitänyt jo sulan maan aikana käydä katsomassa. Mutta nyt koristeltuna se on ihan hieno kuusi! Minä ainakin olen varsin tyytyväinen. Karin rima kuusen suhteen on niin korkealla, että hänen mielestään olisi tietysti voinut parempikin olla...
Olen tosi väsynyt ja odotan huomista loman alkua. Onkohan koskaan joulun alus ollut näin kiireinen? Nyt istun alas hetkeksi ja vain nautin kuusen katveessa. Kyllä ne jouluhommat voivat hetken odottaa!
Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Suoraa puhetta: Jumalaa ei ole. Siinä ns. uskonnottomat väittivät uskovien ihmisten hyvien tekojen perustaksi pelon. Kuuntelin kummeksuen koko jutun. Ohjelmaan sai myös soittaa. Jos ei olisi vieraita ollut tulossa, olisin ehkä soittanutkin.
Eniten minua risoi uskonnottomien määritelmä esim. ev.luterilaisten moraalista. Eräs henkilö ottikin soittaessaan kantaa siihen. Minustakin tuntui kummalta, että uskonnottomat määrittelevät minun moraalini. Enhän minäkään ryhdy julkisesti kertomaan, millainen on ateistin moraalikäsitys, kun en siitä mitään tiedä. Määritelköön jokainen ryhmä itse omat asiansa.
Ohjelmassa tuotiin esiin, että uskovien hyvät teot perustuvat helvetin pelkoon. Voi sentään! Kyllä olivat huonosti opiskelleet kristittyjen pyhän kirjan.
Kuun alussa ostelin joulukorteiksi Syöpäyhdistyksen, Luonnonsuojeluliiton, Unicefin ja SPR:n kortteja, kuten olen tehnyt monena vuonna. Tänään sitten "helvetin pelossa" kävin nettipankissa laittamassa rahaa hyväntekeväisyyteen kuten ennenkin.
Tuli hyvä mieli, että voi auttaa. Sen saman mielen voi saada verenluovutuksesta, antamalla vaatteita keräyksiin, auttamalla mummoa kotitöissä, käymällä katsomassa vanhuksia laitoksissa jne. Eikä takana kyllä ole mikään pelko vaan puhdas halu auttaa: Minua on autettu, kun olen apua tarvinnut. Nyt voin tehdä saman toisille!
