Juhannuksen aika

 

Toukokuu oli todella ihana aikaisen kevään vuoksi, mutta muuten aika stressaava. Rakas ystäväni sairastui vakavasti ja odottaa elokuussa pientä aivoleikkausta. Härdelliä on ollut jos jonkinlaista, mutta nyt onneksi elämä on vähitellen tasaantunut alun järkytyksen jälkeen. Päivä kerrallaan odotellaan leikkausaikaa. Onneksi olemme Suomessa ja sairautta voidaan hoitaa!

Sitäkin hienommalta on tuntunut juhannuksen ihana sää, luonto ja mökkeily. Aattona paistettiin lättyjä iso kasa ja syötiin niin suolaisella kuin makeallakin täytteellä, nautittiin kauniista säästä ja saunottiin sisareni perheen kanssa. Rannoilla oli rauhallista ja illan tyyni järvenpinta näytti niin juhannukselta. Katselin Schönbrunnin kesäkonserttia puolille öille ja nautin kauniista musiikista.

Tänään on vietetty juhannuspäivää lähes hellesäässä luonnosta nauttien. Lippu liehuu, kukat kukkivat ja linnut syöttävät ahkerasti poikasiaan. Valoisa aika on pisimmillään. Ihana olla juhannuksena Suomen kesässä!

Juhla ja juhannusilta

 

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

(Eino Leino)

Pablo mökillä

 

Kummityttö vietti Pablo-koiransa kanssa aurinkoisen mökkipäivän kanssani. Pablo on lyhytkarvainen collie ja täyttää vasta ensi kuussa vuoden. Kiltti, hiljainen, innokas ja touhukas oli koiranuorukainen ensivisiitillään mökkimaisemissa.

Pablo puuhasi mökkipihassa koko ajan jotain: nuuski, hölkytteli, pomppi itikoiden perässä ja tutki innolla kieli pitkällä joka paikan. Tennispalloa olisi noutanut vaikka kuinka pitkään. Vain sisällä malttoi asettua aloilleen. 

Perheen toinen, vanhempi koira Luca jäi kotiin nauttimaan rauhasta, kun villivarsa oli muualla. Luca on ollut minun kanssani joskus mökillä kaksistaankin, kun omistajat ovat olleet reissussa. Se on huomattavasti rauhallisempi pakkaus, kun ikää on jo enemmän. Kivoja koiria molemmat!

Niin hauskat kirjat

 

Luin jo aiemmin Tea Mäkipereen kirjoittaman kirjan Etelään lentävä ruutana. Nyt sain käsiini hänen toisen kirjansa Horoskoopiltaan etana. Ovathan nämä koulun koevastaukset ja kurkistukset oppilaiden maailmaan niin hulvattomia hyvän mielen juttuja.

Ruovesiläinen opettaja Tea Mäkipere on taas onnistunut julkaisemaan hauskan kirjan. Se on nopealukuinen, joten sopii niillekin, jotka eivät halua viettää aikaa päiväkaupalla saman kirjan parissa. Hihitykseltä ja naurunremahduksilta ei voi välttyä!

Ps. Monia saman kaltaisia ja varsin luovia koevastauksia me opettajat olemme kohdanneet kouluvuosien aikana omassa työssämme. Kyllä ne silloinkin toivat aina hymyn huulille. 😉

Kesä kukkii kauniina

 

Tänään mökillä kävelyretkellä huomasin niittykukkien kukkivan täyttä päätä. Pihlajassa oli jo vähän kuihtuneita kukkia, samoin kielot lopettelevat kukintaansa. Puolukka loistaa valkoisin kukinnoin ja mustikassa on vihreitä raakileita.

Tästä kesästä tulee luonnonkukkien kukoistuksen kohdalla aikaisen kevään vuoksi nopea. Juhannuksen jälkeen saa varmaan hakemalla hakea kukkivia kasveja. Syksymmällä kukkivia ehkä silloin vielä löytyy, mutta maljakkoon sopivien löytäminen tulee olemaan työlästä. Joskus aiemminkin on ollut samanlaisia aikaisia keväitä, jolloin kaikki hurahtaa ohitse nopeasti. No, kesä tietenkin jatkuu, mutta luonto näyttää heinäkuussa jo erilaiselta. Nyt pitää nauttia luonnon vihreästä ja värikkäästä kauneudesta, kun se alkaa olla loistossaan.

Suurta huomaavaisuutta

 

"Esi-isien" mailla Padasjoella käydessä poikkean aina paikallisella ABC:llä. Miksi? Siksi, että siellä on varmaan yksi Suomen siisteimmistä huoltoasemien wc:istä. Vessat ovat aina siivottuja, yksi vessoista tuoksuton ja mikä ihmeellisintä: tuoreita kukkakimppuja naisten vessassa, ehkä miestenkin, mutta sinne en ole kurkannut sattuneesta syystä.

Tulen aina niin hyvälle mielelle. Käyn kiittelemässä henkilökuntaa ja olen kuullut, että myönteistä palautetta tulee muiltakin. Hienoa, että asiakkaat antavat kiitosta, kun siihen on syytä.

Toukokuun alussa oli näin kaunis valkovuokkokimppu naisten vessassa. Miten huomaavaista ja iloa asiakkaille tuottavaa! Lämmin kiitos! 💚

Ilta-aurinko

 

Ranskalaista

 

Luin Anneli Vehkoon romaanin Kaksi askelta kaipuuseen. Kirja kertoo pariskunnasta, joista toinen on suomalainen ja toinen Ranskasta kotoisin. Pariskunta oli ensin asunut Suomessa, mutta lapsen lennettyä pois pesästä, he päättivät muuttaa Ranskaan miehen kotitaloon.

Kirjan kieli on rikasta ja oli mielenkiintoista lukea nykyajan Ranskan elämänmenosta, kulttuurista ja tavoista. Jotenkin vaan arvasin ennalta romaanin juonen. 

Samana päivänä, kun sain kirjan luettua, tuli Radio Yle 1:ssä Sari Valton ohjelma Miksi ranskalaiset eivät liho? Voisimmeko oppia jotain heiltä? Vieraana ohjelmassa oli ranskanopettaja Jarmo Kehusmaa ja toimittaja Annastiina Heikkilä, joka on toiminut Ylen kirjeenvaihtajana Ranskassa.

Ohjelmasta jäi erityisesti mieleen, että ranskalaiset eivät napostele ruokailujen välillä, sekä kouluruokailun vertailu suomalaiseen. Ranskassa kouluruoka on maksullista ja ehkä sen vuoksi ihan toisenlaista kuin meillä. Se mukailee soveltaen vanhoja, vieläkin käytössä olevia ranskalaisia ruokaperinteitä (alkupala, pääruoka, juusto ja jälkiruoka). Aikaa on runsaasti syödä. Toista on meillä: Puoli tuntia, josta puolet menee siirtymiseen ja jonottamiseen. Vierailijat ihmettelivätkin, kun Suomessa on liikkuvat koulut, positiiviset pedagogiikat ym., mutta ruokailuun ei kuitenkaan satsata samalla mitalla. Mutta onhan lounas meillä maksuton, joten jotain hyvää sentään. (Tosin minä en ole koskaan saanut työssäoloaikana huonoa kouluruokaa, päinvastoin! Oikein maukasta oli aina, tavallista hyvää perusruokaa.)

Tulipa tällä viikolla oikein iso pläjäys ranskalaista kulttuuria ja tapoja!

Toukosiunaus

 

Olen aina halunnut maalla päästä mukaan toukosiunaukseen. Työssäoloaikana se ei koskaan ollut mahdollista, mutta nyt löytyi sopiva aika ja paikka. Satuin vielä tapaamaan torilla tilan emäntää, joka jo siellä toivotti tervetulleeksi mukaan.

Sää oli hiukan epävarma sateen suhteen, mutta sade taukosi juuri sopivasti tilaisuuden alkuun. Vieraille kerrottiin, että toukosiunauksen historian aikana koskaan ei ollut satanut, eikä satanut nytkään. Tilalle oli tullut noin 50 ihmistä mukaan, joten autojenkin määrä oli melkoinen.

Olin varannut saappaat autoon, mutta tilaisuus pidettiinkin pellon sijaista talon pihamaalla. Tilan isäntä kertoi talon historiasta ja toukosiunauksen perinteistäkin kuultiin esitys. Kuoro lauloi, runoja lausuttiin, tuttuja virsiä laulettiin ja tärkein oli tietenkin seurakunnan kappalaisen suorittama siunaus. Jyvät olivat kauniissa, vanhassa kylvövakassa.  Isäntäpari sai istutettavaksi omenapuun perinteiden mukaisesti ja lopuksi pihamaalla juotiin maukkaat kahvit leipomuksineen. Tuttujakin tapasin. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. Linnut lauloivat, järveltä kuului joutsenten ääni ja kurkikin huuteli.

Olin iloinen, että pääsin vihdoinkin mukaan toukosiunaukseen. Oli hieno kokemus!

Kevätnäyttely

 

Autere-opiston ahkerat harrastajat pitivät taas jokakeväisen näyttelyn aulagalleria Vikmannin näyttelytilassa.

 

Esillä oli niin käsitöitä kuin maalauksiakin ja monenlaisia tekniikoita.

Ahkeria harrastajat ovat taas talven aikana olleet, joten näyttelyitä oli useampia eri paikoissa.

Minä kävin katsomassa vain tämän yhden, mutta siinäkin oli paljon tutkittavaa ja ihailtavaa.

Kiitos kivasta näyttelystä - taas kerran!