Valkoista maisemaa

 

Rantapolun talvea

 

Pidän kunnon pakkasesta, joten lähdin kiertämään uutta Autereen polkua, joka tosin on ollut olemassa meidän lähellä jo kauan. Nyt sitä on pidennetty, paranneltu ja nimetty kuvanveistäjä Hannes Autereen mukaan. Polun viitatkin olivat paikoillaan, joten kyllä kelpaa astella. Kävelin polusta vain meidän kaupunginosaan ulottuvan kolmen kilometrin pätkän, mutta paljon kauemmaksikin sitä pitkin pääsisi.

Luonto veden äärellä oli kaunis ja mieli lepäsi pakkasaamun kirpeydessä. Nyt se talvi on sitten oikein kunnolla täällä!

Pakkasaamun valjetessa

 

Aamupalaa syödessä piti ottaa muutama pakkasaamun kuva. Kyllä on kaunista!

Voi, Hannes, mitä teit!

 

Joulun pyhät sujuivat rauhaisasti, kunnes...

... luonto näytti taas voimansa ja Hannes-myrsky saapui. Olihan myräkkä! 

Lähdin parin päivän päästä katsomaan mökille, mitä siellä oli tapahtunut. Autolla ei päässyt perille, minkä arvasinkin, ja jätin tullessa suosiolla menopelin kauemmaksi puolen kilometrin päähän. Mökkitietä oli osaksi jo raivattu auki kaatuneista puista, mutta meidän haaralla ei ollut kukaan vielä käynyt. Mäen päällä oli kaksi puuta tiellä poikittain. Olivat jääneet niin korkealle, että pääsin vähän kumartuen kävelemään alitse. Mäen rinteestä oli nurin useampikin puu tien suuntaisesti. Meidän pihassa oli naapurin metsästä kaatunut kuusi juurineen pihatielle.

Onneksi puu ei kaatunut huussin päälle! Sähkölangan oli kuitenkin katkaissut ja ensimmäisenä soitin sähköyhtiölle, sen jälkeen metsänomistajalle. Hänkään ei ollut vielä käynyt tuhoja katsomassa ja kiitteli kovasti tiedoista. Hän lupasi käydä korjaamassa puun pois. Samasta metsäaukon vierestä kaatui vuosi sitten myös puu meidän pihaan katkaisten sähkölangan silloinkin.

Onneksi rakennusten päälle ei ollut kaatunut mitään. Myöhemmin kuulin naapurilta, että hänen tuttavillaan oli mökki kolmen kaatuneen puun alla. Tuli tunne, että mitäpä yhdestä pihamaalla rötköttävästä puusta, kun pahemminkin olisi voinut sattua. Puhumattakaan niistä perheistä, jotka monta päivää ovat olleet ilman sähköä näillä pakkasilla. 

Ihminen kuvittelee hallitsevansa kaikkea, mutta aina välillä meitä muistutetaan, kuinka avuttomia olemme luonnonvoimien edessä. Paljon tuli tuhoa taas tälläkin kertaa.

Gloria!

 

Kuului laulu enkelten

kautta avaruuksien,

vuoret kertas kaiullaan

 riemulaulun taivaisen:

Gloria in excelsis Deo!

                                                                                   (Suom. Raine Richard Ryynänen)

Jouluaaton juhla

Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo.

Armas joulu jo kutsuu meitä

taasen muistojen suurten luo...

                                   

                                                                      (Alpo Noponen)

Jouluvalmisteluja

 

Ihanaa, kun ei tarvitse enää olla työssä! Nyt on ollut aikaa tehdä jouluvalmisteluja rauhassa. Siivoukset jaoin useammalle päivällä, leipomiset tein yhtenä päivänä, toisena bataattilaatikot. Perunalaatikot paistoin itse, mutta nuorten yritys oli ne valmistanut pakasteeksi. Lanttu- ja perunalaatikko saatiin valmiina. Perinteisillä ruoilla mennään, paitsi että kinkku on vaihtunut jo kauan sitten ihanaan savukalkkunaan, jonka Ramin Nuotiopuu meille maalla valmistaa. Rakastan jouluruokia!

Jouluvieraita tuli sunnuntaina ja eilen, joten niinä päivinä nautittiin suvun ja Rovaniemeltä saapuneiden ystävien kera. Olikin hauskaa saada jutella maanantaina musiikista oikein sydämen kyllyydestä, sillä nuori ystäväpariskunta on ammattimuusikoita kumpikin - pianisti ja käyrätorvisti.

Tänään urakoitiin rosolli ja kalasalaatti, tehtiin luumu-rusinasoppa odottamaan aaton aamiaista ja tehtiin viimeiset kauppaostokset, jotka eiliseltä unohtuivat. 

Nyt joulu saa tulla...

Lucian päivän aamu ikkunasta

 

Kartanolla

 

Viime keskiviikkona minulla oli koulutus Serlachius-museo Kartanolla. Päätinkin mennä jo aiemmin ja katsoin nopsasti näyttelyt läpi ennen varsinaista tilaisuutta.

Agnes Meyer-Brandis kuvaa videoteoksessaan Vaeltava puu Ruoveden Siikanevaa. Humoristisella otteella isoa puuntainta vedetään lumikolassa pitkin suojelualuetta. 

Lisäksi hän on kiinnostunut puiden tuoksuista, joista oli näyttelyyn uutettu hajuvesiä, joita sai tuoksutella. Olivatpa herkän ihania! Minun mielestäni löivät laudalta oikeat parfyymit mennen tullen.

Stiina Saariston Always Happy sisälsi hienosti piirrettyjä sekä maalattuja suuria teoksia ja muotoiltuja keramiikkaveistoksia. 

Hänen omaperäinen ja taitavan yksityiskohtainen kuvaustyylinsä on kiehtova, mutta jotkut kuvat vähän ahdistivat. Se on varmaan tarkoituskin. 

Valtavan suuret työt esittivät myös seksuaalisuutta ja aggressioíta, joten tämän jälkeen karkasin paviljongista aina niin ihanalle kartanon puolelle.

 

Vanhan maalaustaiteen ja kultakauden töiden parissa sielu lepää...

Illan koulutuskin oli antoisa ja sisälsi vielä hyvät torttukahvit teevaihtoehtoineen. Yllätyksenä kaivettiin lähtiessä autot kymmenen sentin lumivaipan alta ensimmäistä kertaa tänä talvena. Uh, mikä urakka!

Adventti-ilta ikkunasta