Aurinko laskee...

 

Revontulten leikkiä

 

Illalla puoli kahdentoista aikaan puin vaatetta päälle ja lähdin katselemaan revontulia pihamaalle. Menin ensin rantaan ja laiturilta katselin haileiden, vihertävien värien leimuamista. Yhtäkkiä taivaalla lensi joku viiru. Silloin muistin, että Perseidien tähdenlennotkin näkyvät.

Yllättäen paras taivaan tähystyspaikka olikin ylämökin terassilla. Raahasin puutarhatuolin vähän avarampaan paikkaan ja asetuin selälleni katselemaan. Vähitellen taivaalla alkoi näkyä myös violetinpunertavia värejä. Kaunista!

Samalla näin myös useita tähdenlentoja. Toiset olivat hitaampia ja kiisivät taivaalla monta sekuntia, muutamat kauniin punertavia, suuremman vanan jättäviä ja nopeita. Olin ihan haltioissani!

Perseidien parvi on ainoa lämpimään aikaan osuva suuri parvi, joka näkyy Suomessa. Tähdenlennot ovat oikeasti meteoreja, jotka iskeytyvät ilmakehään. Komeettapöly lämmittää ilmaa ympärillään hehkuvan kuumaksi ja näin syntyvät valoviirut. Jotkut saattavat näkyä punertavinakin. Niitäkin minä näin muutaman. Samalla näkyi myös muita tähdenlentoparvia, jotka ilmestyvät pari kertaa tunnissa.

Melkein tunnin katselin taivaan hienoa näytelmää. Tänä iltana pitää tirkistellä lisää, jos vielä sattuisivat ilmestymään.😃

Illalla

 

Elokuun satoa

 

Oikein kunnon satokausi menossa! Pakkohan sieniäkin on poimia, kun kantarelleja ja mustia torvisieniä pukkaa mökin nurkalla, vaikka itse en voi kovin paljoa niistä nauttia vatsanpurujen vuoksi. Onneksi on kuitenkin niitä, jotka voivat.

Kahtena päivänä poimin mökin rinteestä mustikoita ämpärillisen verran. Aamupuuron kanssa on kiva syödä monenlaisia marjoja. Vielä jäi piirakkamarjoja odottamaan noukkijaa. Ehkä viikonlopuksi teen.

Aamukävelyllä huomasin, että puinnitkin ovat täällä alkaneet. Ohrapellolla oli puimuri jo hommaansa tehnyt edellisenä päivänä ja työt jatkuivat.

Luonto on muistanut lintujakin. Pihlajat notkuvat runsaiden marjojen painosta, ja pienimmissäkin puiden aluissa näkyy marjoja. Joskus marjat ovat pudonneet lähes heti kypsyttyään, mutta nyt ovat tiukasti kiinni. Tilhet kiittävät!

Puolukkakin jo punertaa lupaavasti. Niitä seuraavaksi koriin!

Lentämään!

 

(Kuva: WWF Luontolive: sääksi)

WWF:n Luontoliveä Saimaan sääksenpesältä on seurattu koko kesä keväästä saakka. Nyt on menossa hienoimmat hetket, kun poikaset siivittelevät ja opettelevat lentämään. Viime viikolla saatiin sydämentykytyksiä, kun esikoinen otti ja lähti ensilennolle, ja takaisintulossa kestikin yön yli. Ajattelin jo, että nyt on hukka perinyt! Onneksi ei!

Tänään pesällä oli enää kuopus, joka sekin oli seikkaillut omin siivin alempana olevalle kivelle. Pääsi sieltä kuitenkin kipuamaan takaisin pesään. Koskahan sekin häipyy ihan oikealle ensilennolle?

Keltaisenaan

 

Mökin takana metsikössä näkyi aluskasvillisuus omituisen keltaisena. Heti tuli mieleeni, että olisikohan siellä...? Oli ja kauheasti! Kantarelleista hehkui keltaisenaan monen neliön ala: suuria, valtavan suuria ja pieniä. Viidessä minuutissa sateessa keräsin ämpärillisen talteen, kun vielä suurempia sateita oli luvassa. En kyllä ollut oikein kartalla, että sienet jo pukkaisivat itsensä näkyviin. Kaikki on luonnossa tänä kesänä niin etuajassa!

Kahtena päivänä putsasin saalistani ja jalostin pakkaseen. Ämpärillisestä tuli kaksi Aino-rasiallista, jotka jaettiin pienempiin annoksiin pakasterasioihin. Ja hip-huraa: Toinen mokoma saalista, jos ei enemmänkin, odottaa ihan mökin nurkalla. Eipä tarvitse lähteä kauemmaksi haahuilemaan. On tämä hieno sienivuosi!

Ilta-auringossa

 

Kesäsukkia

 

Voisihan sitä hellepäivinä muutakin puuhata...😂

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

 

Kaksi viikkoa kamarimusiikin keskellä on kulunut nopeasti. Viimeistä päivää viedään...

Seitsemän musiikkiluentoa, 11 konserttia, 6 oppilaskonserttia, kaksi paksua romaania, kahdet villasukkien kutomiset, joka päivä pyöräilyä ihanalla, kevyellä, vanhalla naisten pyörällä, uusi neuletakki mystisesti Lentiirassa kadonneen tilalle, luonnosta nauttimista ja vaikka mitä muuta kivaa on sisältynyt Kuhmo-viikkoihimme. 

Meidän viimeinen Kuhmon konserttimme tänään oli otsikoitu Lempieläimiä. Tapasimme joutsenen, satakielen, pikku ankkoja, lihavat kalkkunat, laulukaskaat, kimalaisen, sammakon, city-leivon ja forellin. Säveltäjäniminä Saint-Saens, Merula, Chabrier, Rimski-Korsakov, Haydn, V. Mendelssohn ja Schubert. Heidän sävelillään sanoimme hyvästit tämän kesän festivaalille. Toivottavasti ensi kesänä taas tavataan!

Pääosassa harppu

 

Tänään oli Salakamarissa mielenkiintoinen luento päivän konserteista. Sieltä pyöräilin lempeässä kesäaamun tuulessa kirkkoon, jossa oli vuorossa päivän ensimmäinen konsertti nimeltä Aamun allegrot. Hienoin teos oli mielestäni Ravelin johdanto ja allegro op. 46 harpulle, huilulle, klarinetille ja jousikvartetille.

Sävellys oli aikoinaan kustannus- ja soitinrakennusyhtiön tilausteos mainostaakseen rakentamaansa uutta pedaaliharppumallia. Ihan huippumukava sävellys, jossa harppu saa olla pääosassa. Israelilainen harpisti Sivan Magen, joka on Radion sinfoniaorkesterissakin soittanut ja tällä hetkellä Berliinissä harpunsoiton professorina, toimi solistina. Hieno teos, jossa harpun mukanaolo teki soolo-osuuksien lisäksi syvyyttä koko soinnille. Ihan kuin estradilla olisi ollut suurempikin orkesteri! Pidin kovasti konsertista ja aplodien sekä muiden suosionosoitusten määrästä päätellen muutkin.

Konsertit jatkuivat Tuupalan puukoululla, sivumennen sanoen mahtavassa koulurakennuksessa, jossa nuoret solistit esiintyivät oppilaskonsertissa. Viimeisenä soittanut tamperelainen Ilme-kvartetti esitti Rautavaaran jousikvarteton "Quartettino". Taitava kvartetti ja sävellyskin oli mielenkiintoinen, vaikka en niin uuden musiikin ystävä olekaan.

Sitten tukka hulmuten pyörällä takaisin kotiin syömään, sillä iltapäivä oli jo pitkällä...