Linturetkellä

 

Yhtenä päivänä otin kameran mukaani ja lähdin etsimään kanadanhanhia. Löytyihän niitä.

Rannalla pusikossa väijyin ja yritin olla pitämättä ääntä, mutta hankalaa, kun joka askeleella kuului risahdus. Linnut heti nostivat katseensa syyttävästi. "Kuka meitä häiritsee?" 

Sulassa oli kuusi kanadanhanhea.

Kavereina oli myös joutsenia ja muitakin sorsalintuja.

Välillä hanhet olivat uimassa, välillä nousivat jäälle ja puhdistivat höyheniään.

Kaksi joutsenta uiskenteli hanhien kanssa. Kauempana sulasta oli myös ryhmä pilkkijöitä, joita vähän kauhistelin. Itse en enää uskaltaisi jäälle astua. Muistelin mielessäni pilkkijöiden triathlonia: juoksu, onginta ja viimeinen matka!😉 Siihen nähden puskissa lymyäminen oli ihan hauskaa. 😀

Sääkset saapuvat

 

(kuva: WWF Suomi, luontolive)

Ilokseni huomasin, että WWF:n sääksikamera Saimaalta oli aloittanut toimintansa. Vesku-sääksen kotiinpaluuta Korsikalta olenkin jo seurannut muutaman päivän, ja nyt pitää odotella lintujen paluuta Suomeen.

Turvallista matkaa ja tervetuloa kotipesille!

Malttamatonta

 

Tätä jo odotan! Vaan mitä tuli: Eilen pyrytti uutta lunta, mutta onneksi vain sentin verran. Silti maisema muuttui keväisestä talvisempaan suuntaan. Onneksi päivällä jo lämpötila kipuaa plussan puolelle ja ohut eilinen lumikerros kyllä häipyy. "Uusi lumi vanhan surma!"

Viikolla kävin auringonpaisteisena päivänä mökillä. Rinteet ovat jo aivan lumettomat, mutta mökin edessä tasaisella osalla sitä vielä on, kasoissa runsaastikin. Leikkasin kuusia ja istuin verannalla auringossa, jossa oli ihanan lämmintä. Jäällä oli pilkkijöitä ja jokunen mönkijäkin huristeli ohitse. Onneksi suurin osa ajasta oli hiiren hiljaista. Talitintit visersivät ja auringon lämpö huumasi. Tuntui niin keväiseltä!

Rantaviivalla jää oli puikkoontunut ja näki pohjaan saakka. Kohta pääsee heittämään talviturkin jäiden sekaan, kunhan kunnollinen aukko vapautuu.

Vastarannan pellolta kaikui kurkien ääniä ensimmäisen kerran. On se niin sykähdyttävää kuunnella ja katsella kevättä! Kunhan noista lumista pääsisi eroon, niin voisi aloittaa kevätpuuhien teon pihamaalla. Malttamattomana odottelen!

Me tulimme...

 

Pääsiäisen keltaista

Tikkutiistain sukkasavotta

 

Tikkutiistain aamuna ryhdyin päättelemään lähiaikoina neulomieni sukkien langanpäitä. Se on ainoa tylsä asia kutomisessa. 😊

Muiden sukkien kuviot ovat omasta päästä, mutta nämä ruudut nappasin Pappilanmummon blogista, kiitos!

Yleensä teen yksivärisiä tai valmiiksi kuviovärjätystä langasta juuri tämän päättelyn helpottamiseksi.

Yksivärisiin saa erilaista ilmettä kuvioneuleilla. Näitä onkin hauska tehdä, kun pääteltävänä on vain kaksi lankaa per sukka.

Nyt halusin päästä eroon erilaisista ruskean, oranssin ja keltaisten keristä. Hitaampaa on tietysti tehdä kirjoneuletta, mutta toisaalta neulominen kestää siten kauemmin, mikä on hyvä asia tällaiselle kudontafriikille. 😉

Hiljaisen viikon säveliä

 

Palmusunnuntai-iltana olimme kuuntelemassa konserttia Keuruun kirkossa, jossa esitettiin Pergolesin Stabat Mater. Esiintymässä olivat Taidekaupungin kamarimuusikot solisteinaan Maria Svan, sopraano, ja Salla Valkeapää, altto. Lisäksi konsertissa kuultiin osia Bachin Magnificat- ja Vivaldin Stabat Mater -sävellyksistä.

Tämä musiikki oli niin sopivaa aloittamaan hiljaista viikkoa. Pergolesin Stabat Materin latinankielinen teksti kuvaa Marian kärsimystä Jeesuksen ristin juurella. Tunnelmaa voimisti vielä kirkon pääsiäisaiheiset alttaritaulut, jotka visuaalisella ilmeellään sitoivat musiikin alkavaan juhlaviikkoon.

Stabat Mater oli juuri oikea minulle palmusunnuntain iltaan ja tulevaan pääsiäisen aikaan. Nyt on kirkoissa konsertteja toinen toisensa perään - jokaiselle jotain...

Palmusunnuntaiksi

 

Kevään ensimmäiset joutsenet

 

Lähdin alkuviikon aurinkoisena maanantaina kävelemään rantapolulle. Siellä uiskenteli kaikessa rauhassa joutsenpari, jota jäin ihailemaan. Ensimmäinen kerta tänä keväänä, kun näen joutsenia.

Mitäs sitten tapahtuikaan! Kun kuvasin pariskuntaa, ne ryhtyivät yhtäkkiä muina miehinä parittelemaan kaikessa rauhassa. Koiras upotti naaraan kokonaan veteen, eikä hommassa kovin kauaa kestänyt. Minä melkein punastelin kameran linssin tällä puolella!

Lopuksi molemmat toitottelivat torveaan kuuluvasti ja oikoivat siipiään. Luonnossa kevään lempeä... 💕

Syntymäpäiviä

 

Pitkästä aikaa löytyi yhteinen iltapäivä tavata sisareni perhettä ja samalla juhlia synttäreitä.

Nautimme myös kahvikonsertista, kun suvun nuorimmainen harjoitteli matineakappaletta pianolla. 

Tänään pitääkin mennä kuuntelemaan varsinaista esitystä. Tätiä jännittää tietenkin, miten Griegin Vuorenkuninkaan luolassa onnistuu!