Pimenevät illat

Perjantai-illan auringonlasku näytti tältä.



Pimenevien elokuun iltojen suuri huvi täällä mökillä on sytytellä kynttilöitä ja ulkotulia. Viikko sitten taisimme ensimmäisen kerran polttaa ulkolyhtyjä, vaikka sisällä kynttilät ovat iltaisin tuoneet lämmintä loistettaan jo pitkän aikaa. Täällä mökillä on kiva polttaa paljon kynttilöitä, kun ei tarvitse välittää savuttamisesta mitään. (Kotona kun on suurin osa ympäristöstä valkoista, niin vähän pitää miettiä kynttilöiden lukumäärääkin!)



Kahtena iltana olen polttanut laiturilla ulkotulia ja pitkin mäkeä on ollut erilaisia kynttilöitä myöhäisillan pimeyttä valaisemassa. Tuntui kivalta, kun vastarannalta näkyi samoja valoja.



Viikon alkaessa jään tänne rannoille taas ylhäiseen yksinäisyyteen. Muut mökkiläiset ovat siirtyneet kaupunkiasuntoihin työn taas alettua, mutta minä vain sinnittelen. Tarkoituksena on olla vielä kolmisen viikkoa. Säästä riippuu, kuinkan kauan täällä viihdyn. Routa viimeistään porsaan kotiin ajaa!



Nyt on ollut todella mukava viikonloppu, aurinkoa ja poutaa. Huomenna työt jatkuvat uuden, mukavan ekaluokan kanssa.

Aurinkoisen lauantaipäivän kuvia

Lepakko vierailulla

Omituisten otusten kesä: Ei kyyn tapaaminen vielä riittänyt!



Tiistai-iltana tein töitä kotona mökillä myöhään. Nukkumaan ehdin vasta yhden kieppeillä. Uni ei meinannut tulla silmään, kierin ja pyörin miettien seuraavana päivänä alkavaa työtä.



Olin sittenkin nukahtanut, mutta kahden aikaan havahduin rapinaan ikkunan rullakaihtimessa. Kuvittelin sen olevan yöperhonen ja käänsin vain kylkeä. Rapina kuitenkin voimistui ja pomppasin pystyyn sytyttämään valot. Ikkunassa, pitsiverhon ja rullakaihtimen välissä mönki LEPAKKO! Sytyttäessäni valot se häiriintyi, lähti lentoon ja lensi tuvan puolelle. Minä äimistyneenä väistin kohti tulevaa otusta, mutta tajusin paiskata makuuhuoneen oven kiinni.



Hämärän tuvan puolella otus lentää viuhtoi seinältä toiselle. Ryntäsin laittamaan ulko-oven auki, mutta eihän se sinne hoksannut mennä. Riippui välillä isoäidin ryijyssä, hirren kyljessä tai oven päällä.



Istuin sohvalle miettimään. Miten ihmeessä saan lepakon ulos? Otin lattiaharjan ja varovaisesti hätistin sitä ulko-oven suuntaan, sammutin valot, välillä sytytin takaisin, mutta poistua se ei osannut. Hämärässä lensi kovaa vauhtia ja valojen ollessa päällä istui seinällä!



Sitten muistin käärmesaavin! Jos sillä saatiin kyy kiinni, niin kai sillä saisi lepakonkin vangittua. Hipsin pihalle kirpeään yöilmaan hakemaan mökin takaa isoa saavia, joka oli täynnä koivunsiemeniä. Ei muuta kuin pesemään se letkulla puhtaaksi. Sitten hiivin tupaan. Lepakko lensi jonnekin ja hävisi näkyvistäni. Jouduin harjalla huitomaan verhoja ja takkinaulakkoa. Jostain se tuli taas esiin ja istui seinälle. Silloin laitoin saavin vinosti sen eteen ja kannella hätistin sitä seinältä ja bingo: Lepakko lensi suoraan saaviin! Iskin kannen päälle ja raahasin saavin kuistille sulkien oven perässäni. Kun avasin kannen, otus iloisesti lensi pihalle. Luin sille lakia: "Mökin ulkopuoli on lepakoiden, sisäpuoli ihmisten!" Toivottavasti oli oppivainen yksilö.



Urakassa virkistyin niin, että nukuin vasta puoli neljän jälkeen. Seitsemältä nousin ylös, koska ansiotyö kutsui lomalaista ja tiivistin tappuralla ensi töikseni makuuhuoneen nurkan. Katon rajassa listan alla oli pieni kolo. Vanhassa mökissä hirret elää ja sen seurauksena yövieraita voi näköjään ilmestyä. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta!

A niin kuin Aapinen

Tämä vanha, mökillä lasten käsissä kulunut Haavion, Tynnin ja Hinkkasen (1957)  Kultainen aapinen on meillä mökillä ollut tärkeä kirja. Sitä olen lukenut minä ja sisareni pienenä ja nyt sitä lukevat hänen lapsensa.



Koulu alkoi tänään. Eilen oli suunnittelupäivä ja jo parina päivänä sitä ennen kävin tekemässä hommia koulussamme. Aina kesän jäljiltä on jotkut asiat rempallaan tai väärin hoidettu, joten on paras käydä hyvissä ajoin niitä parsimassa. Muun henkilökunnan on kiva aloittaa, jos edes päällisin puolin kaikki näyttää valmiilta töiden aloitukseen.



Olihan noita oman luokan hommiakin ihan riittävästi. Toissa yönä tulin koulusta vasta puoli yhdeksän jälkeen illalla ja jatkoin vielä kotona. Ehdin nukkumaan vasta yhdeltä yöllä. Eilen lähdin töistä "jo" klo 17.30. Aamuisin olen kipittänyt paikalle jo kahdeksaksi.



Tänään tulivat oppilaat: Pienet ekaluokkalaiset innokkain ja jännittynein ilmein, isommat kaikentietävinä konkareina! Minä sain 16 suloista eppua ja ensimmäisen päivän jälkeen voin sanoa, että edessä on ihana vuosi. Pieni luokka, todella mukavat oppilaat ja vanhemmat!



Koulun tapoja opeteltiin, laulettiin ja leikittiin. Aapislaatikkoa etsimme Hukka-Uunon jäljiltä ja löytyihän se kahden tarkkasilmäisen oppilaan toimesta. Ihasteltiin uusia kirjoja ja tutustuttiin päähenkilöihin.



Mukava päivä oli, ainakin opella!

Vanha osoite toimii

Vuodatus on korjannut virheitä, joten nyt taas osoite toimii normaalisti eli openkolo.com on käytössä eikä tarvitse tulla pitkällä osoitteella. Nyt näyttäisi vihdoin kaikki olevan ennallaan tilastoja lukuunottamatta. No, ne eivät ole tärkeitä. Jospa ongelmat olisivat vähitellen selätetty.



Monet bloggaajat ovat menettäneet kuviaan, kun ne ovat olleet ainaostaan ja vain blogissa. Minulla on kaikki omalla koneella ja vielä varmuuskopioitakin otettu. (Ei ihan kaikista, pitäisi päivittää!) Olisi sääli menettää kuvia. Tästä taas opittiin, että tekniikka on niin haavoittuvaista!



Minulla ei ole aikomustakaan siirtyä pois Vuodatuksesta. Olen ollut erittäin tyytyväinen nämä vuodet ja täällä pysyn, jos vain blogi toimii. Ja nyt näyttäisi toimivan ihan hyvin, ehkä paremminkin kuin ennen sähkökatkosta. Jipii, olemme palanneet normaaliin päiväjärjestykseen!

Messuavustajana

Tänään lähdin jo yhdeksäksi kirkoon messuavustajaksi. Katsoimme kaikessa rauhassa tehtävät läpi. Olimme jo aiemmin viikolla sopineet toisen avustajan kanssa, että minun kontolleni osuu synnintunnustus, toinen lukukappale ja evankeliumiteksi. Lisäksi toivotan kirkkovieraat tervetulleeksi ovella ja autan suntiota kolehdinkeruussa, jos on tarvis.



Huomasimme heti kirkossa, että jostain syystä mikrofonit kiertävät. Onneksi tulimme ajoissa ja syykin selvisi: Yksi kaiuttimista oli viikolla vaihdettu uuteen ja vaikka asiantuntijat olivat sen miksanneet kuntoon, se ei pelittänyt. Piti kiskaista johto pois, että saimme sen hiljaiseksi. Mikään ei ole niin kauheaa kuin mikkien kiertäminen kesken tilaisuuden!



Itse messu sujui suunnitelmien mukaan ja äänentoistokin oli ok, vaikka yksi kaiutin puuttuikin. Oli ihana olla omassa kotikirkossa pitkästä aikaa. Olen koko kesän käynyt kesämökkiseurakunnan kirkossa.



Naistenpiirin valmistaman kirkkokahvin jälkeen lähdin palauttamaan eilistä mustikkaämpäriä. Loppupäivä onkin sitten sujunut mustikkapiirakan teossa, uidessa ja kauniista ilmasta nauttiessa. Kävimme myös katsomassa Karin vanhempia. Illalla aion jännittää mökillä 100 m juoksun loppukilpailua. Sisareni jää Samuelin ja koiran kanssa mökille kanssani vielä huomiseksi päiväksi. Ihan kivaa viettää aikaa pikkumiehen kanssa!

Maanpaossa

Sisareni perhe majailee mökillä ja minä olen maanpaossa täällä rivitalon pätkässä peltojen keskellä. Kari lähti aamulla Jyväskylän rallihommiin. Kyläyhdistys piti Ouninpohjan pikataipaleella parkkia ja puffettia sekä hoiti tiesulkua.



Minä en viitsinyt olla koko päivää itseni kanssa kahdestaan, joten lähdin Tampereelle Vuoreksen asuntomessuille. Siellä vierähtikin koko päivä. Illalla ajoin mökin kautta ja pulahdin uimassa Annan ja Emman kanssa. Pikkuveli Samuel oli hieman kärttyisällä päällä, mutta silti niin suloinen :=)



Illalla saimme kutsun tulla hakemaan mustikoita. Karin täti oli poiminut meille 6-7 litraa ja ne olivat vielä putsatutkin! Mikä ihana yllätys! Saimme samalla maistaa juuri tehtyä mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Nam, miten oli hyvää! Kuinka joku voi olla näin ihana ihminen...



Aamulla on aikainen herätys, sillä olen messussa avustajana lukemassa tekstejä. Joten mars nukkumaan!

Osoite

Edelleen Vuodatus takkuilee. Suora osoite ei toimi, vaan blogini avautuu pitkällä osoitteella: openkolo.com.vuodatus.net



En käsitä, menee yli ymmärryksen! Ans kattoo nyt, mitä tapahtuu. Kärsivällisyys on kyllä kovalla koetuksella.

Heureka: Kuvat siirtyvät!

Vihdoin ja viimein kuvien siirtämiseen liittynyt ongelma on korjattu. Ainakin minulla ratkaisu oli upouusi kirjoituseditori. Hienoa, se näyttää toimivan. Saan vihdoin sivuni näkyviin kuvien kanssa. Jo tätä odoteltiinkin...

Oksia, oksia, oksia...

Karilla on ensimmäinen oma moottorisaha. Tänään se poltti niin kovasti, että piti lähteä rannasta kaatamaan pihlaja. Se oli kallistunut järven päälle aika lailla ja pelkäsin, että rojahtaa pian laiturille. Olinkin sahannut siitä isoja oksia pois, joten ajattelin sen pysyvän pystyssä ensi kesään asti.



Eipä pysynyt! Kari sai päähänsä, että se kaadetaan tänään. Kyllähän puu nopeasti kaatuu, mutta se jälkisiivous on aina hankalampaa. Kannoin koko iltapäivän oksia ja pöllejä ympäriinsä. Iltaan mennessä kaikki oli kuitenkin siivottu.



Alamökin keinusta näkee nyt hienosti järvelle! (... jos vain jaksaisi katsella! Olen ihan puhki!)