Siivousta

... tarvitsisi sosiaalisen median kirjoittelu tällä hetkellä! Presidentinvaali kuumentaa tunteita siinä määrin, että joiltain kirjoittajilta esim. Facebookissa on mopo karannut käsistä. Törkeitä tekstejä on lähetetty maailmalle kummankin ehdokkaan leireistä ja nyt tästä sanasodasta on uutisoitu illan aikana laajemminkin tiedotusvälineissä.

Mikä laittaa ihmisen julkisesti herjaamaan toista ja kirjoittamaan törkeyksiä? Varmaan sama tarve, jonka innoittamana näitä juttuja huudeltiin entisaikaan kaduilla ja kuppiloissa. Nyt vain median keinoin kaikki tulee julkisesti luettavaksi ja henkilö luulee saavansa paljon laajemman kuulijakunnan. Ehkä saakin. Yksi henkilö voi myös taitavana koneen käyttäjänä saada sanomansa esiin monella eri foorumilla. Loanheittäjäporukan ei välttämättä tarvitse olla kovin monilukuinen.

Minä en tiennyt koko törkykeskustelusta mitään, kunnes työkaveri vihjaisi asiasta. Olen laiska Naamakirjan käyttäjä. Hyvä, jos kerran kuussa kirjoitan sinne jotain, sillä se ei ole ollenkaan minun  jutuni. (Sen sijaan blogit kyllä :) !) Nyt sitten mielenkiinnosta vähän vaeltelin siellä ja täällä, kunnes sain törkeyksien huutelusta tarpeekseni. Ei todellakaan ole pakko lukea niitä!

Olisin toivonut vaalien jatkuvan samalla lailla "siististi" kuin ensimmäisellä kierroksella. Turha toivo ja olihan odotettavissakin kisan koventuminen tällä viikolla. Silti surettaa joidenkin ihmisten asiaton käytös. Säälittävää!

... tarvitsisi koulureppu. Kamalaa, mitä turhaa roinaa kuljettelen edestakaisin joka päivä!

...tarvitsisi myös huusholli. Jaksaisinkohan huomenna työnnellä vähän imuria?

Työn iloja

Kunnan leipä on pitkä mutta kapea! Näinhän sitä sanotaan. Opettajan palkka ei päätä huimaa, säästöjä tehdään jatkuvasti,  mutta lapsia onneksi vielä riittää. Työpaikka on suhteellisen turvattu isommassa koulussa.

Kunta työnantajana on varsin kitsas tarkan markan aikana, eikä aiemminkaan ole juuri mitään ylimääräistä herunut. Ystävät ovat yksityiseltä puolelta kertoneet  pöytähopeista, bonuksista ym. pikku jutuista, joita työntekijä on saanut muistamisena hyvin tehdystä työstä. Eipä meillä ole niitä näkynyt. Ai, muistanpa yhden kerran: Kuntaliitos oli tulossa vuoden vaihteessa ja yhtäkkiä me työntekijät saimme Iittalan Kuusi -sarjasta olevan kynttilänjalan kaupunkimme vaakunalla korsiteltuna joululahjaksi. Olin ihan otettu lahjasta, kunnes tajusin, että vuodenvaihteen jälkeen vaakuna olisi entinen. Kunta oli ostanut lahjatarkoituksiin kynttilänjalkoja ja joulun alla huomattiin, että niitä ei voi enää käyttää kuntaliitoksen vuoksi. Niistä oli päästävä eroon, joten työntekijöitä muistettiin. Niinpä niin!

Mutta tänään huomasin yhden hienon asian: Kuinka moni työntekijä voi lähteä kerran viikossa puolen tunnin lenkille työajalla? Minäpä voin. Taas kerran lähdimme luokan kanssa käsitöille toiseen kouluun kuten aina tiistaisin,  ja marssimme ihanassa auringonpaisteessa talvisen pakkasluonnon halki. Oikein sielu lepäsi kirkkaiden hankien keskellä! Eipä ole aurinkoa yli viikkoon näkynyt näillä leveysasteilla.

Kun aikoinaan kunta säästi ja meidän pikkukouluumme ei herunut käsityötiloja, saan nyt ulkoilla työnantajan piikkiin kerran viikossa marssiessamme emokoulumme siipien suojaan. Etu sekin!

Vaali-iltana

En ole kovin kiinnostunut politiikasta. Seuraan sitä kyllä, käyn äänestämässä aina, mutta siihen se sitten jääkin. En voisi kuvitellakaan olevani esim. ehdokkaana vaaleissa. Myös puoluepolitiikka tuntuu vieraalta ja se näkyy erityisesti siinä, että olen vuosien aikana vaaleissa äänestänyt viiden eri puolueen ehdokkaita. Puoluesidonnaisuus on minulle se kaikista vierain juttu. Koen, että jokaisen pitää ajatella omilla aivoillaan eikä tukeutua puolueen kantaan.

Hyvä, että on ihmisiä, jotka hoitavat yhteisiä asioitamme. Hienoa, että kunnallis- ja eduskuntavaaleihin löytyy ehdokkaita, jotka haluavat kantaa vastuuta. Presidentinvaalikisaankin ilmoittautui henkilöt, jotka kaikki tekivät hyvän kampanjan.

Äskeinen vaali-ilta oli jännittävä ja tulos oli minulle erittäin mieluinen. Toisella kierroksella ovat he, joiden välillä puntaroin omaa äänestyskäyttäytymistäni. Kummalla tahansa on minusta erittäin hyvät edellytykset tulla valituksi. Ja valitaan sitten kumpi tahansa, hänestä Suomi saa hyvän presidentin!

Oman valintani toiselle kierrokselle olen jo tehnyt!

Ps. Hauskaa luettavaa: Maikkarin lapsille suunnattu vaalikysely.

Leppoisaa lauantaita

Aamupalalla syötiin omenakanelitorttuja, jotka olin yöllä leiponut. Muistin nukkumaan mennessä, että koppaan oli unohtunut kaupungin pakkasesta mukaani ottama torttutaikina. Ryhdyinkin sen leipomaan ja samalla avasin rakeilla WC:n lavuaarin huonosti vetäneen viemärin. Hyödyllisiä yöpuuhia molemmat!

Tänään on ulkoiltu, kyläilty ja raahattu lumikolalla joku minulle tuntematon saha ulkovarastosta verstaaseen. Kolan avulla painava vehje keikahti ihan kivasti paikoilleen. Koko juttu kuului minusta sarjaan "Hullun hommia", mutta Karista se oli ihan järkevää!

Ruuaksi oli hirvipaistia kera uunijuuresten, jotka oli maustettu rakuunalla, timjamilla, mustapippurilla ja siirapilla. Tosi yksinkertaista mutta ah, niin hyvää!

Villasukat valmistuvat kovaa vauhtia ja kohta mennään saunaan. Näin leppoisia launtaipäiviä saisi olla useamminkin!

Kyllä maalla on mukavaa!

Monen kuukauden jälkeen tulin tänään viikonlopun viettoon tänne maalle. Tuntui kivalta! Viimeeksi olen ollut joskus syksyllä, en edes muista tarkasti, milloin.

Kari oli leiponut sämpylöitä ja paistanut hirvipaistin, joka oli suolaantumassa vedessä sisarensa ohjeen mukaisesti. Äsken sen otimme pois ja maistoimme: Taivaallisen hyvää!

Kävelin äsken ulkona kuvaamassa jäälyhtypyramidin, joka on lähistöllä. Olipa tunnelmallinen ja hieno. Leuto ilta tuntui mukavalta, eikä edes ennustetusta pyrystä näy jälkeäkään. Toivottavasti kiertäisikin tämän seudun. Lunta on minulle jo ihan riittävästi!

Vapaa viikonloppu eikä mitään pakollista ohjelmassa. Ehkä potkukelkkailua, sukankudontaa, päiväunia... Ihanaa!

Oikea ratkaisu

Ylen suuren vaalikeskustelun uuvuttamana olen tekemässä lähtöä yöpuulle. Sitä ennen haluan kuitenkin tiivistää omat tuntemukseni tästä päivänpolttamasta presidenttikysymyksestä:

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka ei puhu toisten päälle, vaan haluaa kuunnella, mitä kullakin on sanottavana

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka sujuvasanaisesti sanoo oman mielipiteensä lyhyesti ja napakasti

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka ei provosoidu toisen puheesta

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, jonka ei tarvitse kommentoida joka ikistä asiaa höyryjunan tavoin

- kuinka ihailenkaan ehdokasta, joka käyttää asiallista kieltä eikä lyö sanan säilällä kanssakilpailijaa

Olen äänestänyt oikeaa henkilöä!

Hyvää yötä!

Suloinen pikku pupu

Saankohan tällaisen Pienen Pitkäkorvan huomenna vierailulle? Toivottavasti! Täti niin odottaa Samuelin tapaamista.

Pakkasillan hämyä

Tältä näytti äsken, kun kurkkasin ulos keittiön ikkunasta. Kaunista...

Numeroita

Eilen blogissa osui silmiini tämä numero. Kiitos kaikille, jotka jaksatte tulla tänne koloon kurkkaamaan! Erityisesti kommenttinne ilahduttavat, ja laskurin lukeman suureneminen on minulle jatkuva ihmetyksen aihe!

Iltayöstä  heräsin klo 23.23 todetakseni vain, etten ollut nukkunut kuin hetken. Kellon näyttäessä tuollaista lukemaa tuntuu kuitenkin, että herääminen ei ole mennyt hukkaan. Kello näyttää aina välillä mukavia numerosarjoja!

Tänään on viidestoista päivä. Onneksi! Koko tammikuu on minulle aina enemmän tai vähemmän ahdistuksen aikaa: Talven selkäviikot menossa, ihanasta joulusta on joutunut päästämään irti, lumisadetta riittää... Tänään huomasin, että mokoma pitkä kuukausi on onneksi jo puolessa välissä. Ehkä tästä taas selvitään. Päivä on jo hiukkasen pidempi ja ajatukset voi aina välillä päästää haaveilemaan keväästä.

Levyttämässä

Tänään olen taas yhtä kokemusta rikkaampi: Olimme levyttämässä, siis emme vaakatasossa, vaan ihan oikeasti studiossa. Teimme kuoromme kanssa joululevyä ja se ilmestyy ensi jouluksi. Levyllä on monen eri kuoron tuotoksia.

En ole aikaisemmin ollut  moisessa puuhassa, eikä minulla siksi ollut oikein mitään ennakkokäsitystä asiasta. Aamulla piti herätä aikaisin ja se otti pitkän työviikon jälkeen vähän koville. Bussilla köröttelimme kaunista pakkasmaisemaa ihaillen Tampereen Teiskoon.

Aamulla laulaminen ei  todellakaan ole paras ajankohta. Avasimme ensin ääntä perusteellisesti. Minulla oli käsitys, että ottoja tehdään yhdestä laulusta monta kymmentä, mutta todellisuudessa niitä tarvittiin kuusi, joista järjestyksessä neljäs valittiin levylle.

Homma oli suhteellisen nopeasti purkissa. Levy valmistuu maaliskuussa ja nyt sitä jännityksellä odotamme. Ensi jouluna kaikki tuttavat ja sukulaiset kyllä arvaavat, mitä saavat joulupaketista!

Levytyksen jälkeen menimme vähän juhlimaan ja Tampereen Teatteriin katsomaan Ira Levinin komediatrilleriä Murhaloukku. Pääosassa oli Heikki Kinnunen. Näytelmä oli hauska ja jännittäväkin. Kolme ruumista saatiin aikaiseksi! Koska esitys sisälsi varsin järeitä äänitehosteita, säikähdin pariin otteeseen oikein kunnolla ja pomppasin tuoliltani monta senttiä yläilmaan. Onneksi sentään sain mölyt pysymään mahassa! Väliajalla ihailtiin vanhan teatteritalon kauneutta.

Varsin erilainen ja mukava launtaipäivä!