Luin viime päivien aikana kiinalaisen kirjailija Hu Anyanin kirjan Pikalähettinä Pekingissä Duunarielämää 2000-luvun Kiinassa. Suomeksi kirja on julkaistu tänä vuonna.
Kirjailija kertoo omasta elämästään lukuisissa työpaikoissa valmistumisensa jälkeen. Mielenkiintoista oli lukea lähettityöstä niin ruoan kuin pakettienkin parissa. Lähetithän ovat Suomessakin tuttu ilmiö, joskin pienipalkkaista ja ehkä väheksyttyäkin työtä. Kirjailija avaa lähettityön iloja ja ongelmia, mutta myös kokemuksiaan muissa ammateissa.
Oli mielenkiintoista lukea kiinalaisesta työelämästä ja sitä kautta yhteiskunnasta. Kirjailija pidättäytyy tiukasti ahertamisen piirissä, joten olisin toivonut hieman enemmän hänen avautuvan muustakin elämänsä aloista. Tosin kirjasta sai sen vaikutelman, että pitkät työpäivät eivät mahdollistaneet juuri muuta elämää.
Tästä muistelmateoksesta on tullut Kiinassa valtaisa menestys ja käännösoikeuksien myötä kriitikot ovat kiitelleet teosta ympäri maailman. Se on valittu useissa maissa vuoden parhaiden kirjojen listalle.
"Kiinassa sukupolvi-ilmiöksi noussut teos pohtii, mitä mielekäs työ kenellekin tarkoittaa, ja kysyy, mikä lopulta tuo elämään merkityksen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti