Talviloma alkoi. Työviikko sujui kuin siivillä - mukavasti, kun tiesi, että edessä on tauko arkisesta ahertamisesta. Aurinko paistoi ja sää oli useita asteita plussalla, kun kevein askelin kävelin kotiin. Loma on ihanimmillaan aina alussa. Kaikki kiva on edessä, vaikka mitään ihmeellistä ei edes aikoisi tehdä.
Loman aluksi tilasimme pitkän pohdinnan jälkeen liput kesän Kuhmon kamarimusiikkiin. Kaikki on tietysti epävarmaa eikä lippuja voi palauttaa, mutta silti päätimme ottaa riskin. On niin ikävä klassisen musiikin livekonsertteja. Ehkä muillakin, sillä jotkut konsertit olivat jo loppuunmyydyt. Koronan takia saleissa on vähemmän paikkoja, joka tietenkin vaikuttaa lippujen määrään. Olen iloinen, että pääsemme Halvorsenin Passacagliaa kuuntelemaan. Se oli minulle se tärkein, koska sävellykseen liittyy erittäin rakas Kuhmon muisto eräältä kesältä.
Jos koronan vuoksi ei voi lähteä, rahaahan se vain on. Näin päätimme. Jos ei ole haaveita, elämä muuttuu tylsäksi ja harmaaksi.
Toivottavasti Kuhmo toteutuu. Onneksi heinäkuun puoleen väliin on vielä aikaa ja toivon, että saamme rokotuksen siihen mennessä. Ilman sitä en ehkä uskalla lähteä, vaikka Kuhmon turvallisuusohjeet hyviltä paperilla näyttivätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti