Taidesunnuntai

Eilinen oli taidesunnuntai. Aloitin sen Mäntän Kuvataideviikoilta Pekilosta kiertämällä näyttelyn aika nopeasti, sillä päivä oli täynnä monenmoista. 

Näyttelystä bongailin erityisesti entisten oppilaitten töitä. Emmi Kallion pastellinsävyiset, iloiset maalaukset löytyivät heti. Niitä katsellessa tuli mukava olo. Näyttelyssä oli myös aivan vastakkaisia tunnelmia. Yhden kollaasin edessä en edes voinut silmäystä kauempaa seisoa. Tuntui niin yököttävältä. Taidetta on monenlaista...

Anna Pekkalan isot dinosaurukset olivat jo pihalla vastaanottamassa tulijoita. Varmasti nämä työt ovat mielenkiintoisia pienimmille kävijöille. 

Kehitysvammainen taiteilija Pasi Soukkala tekee aivan mielettömän uniikkia taidetta värikynillä. Toistot ovat hänen käsialaansa ja toivon vielä joskus hankkivani häneltä jonkun teoksen. Pasin omassa näyttelyssä kävin viime vuonna, kun hänet oli palkittu Kettukin vuoden 2016 taiteilijana.

Kaj Stenvallin työt olivat lempeän hauskoja!

Mikko Paakkosen isokokoisissa teoksissa oli kauniit värisävyt. Töitä oli koko suuri seinä täynnä ja niitä katsellessa tuli seesteinen olo. 

Ville Rädyn Nopeutettu hävittäminen sisälsi minua miellyttäviä värejä, jota ihmettelin, sillä yleensä olen "täysin yliherkkä" näin voimakkaalle värimaailmalle. 

Sunnuntaina olin myös taidemessussa lukemassa tekstejä. Saarna sisälsi viittauksen kuvataiteeseen ja teos kiersikin valokopiona penkeissä nähtävänä. Urkurina oli Musiikkijuhlilta Aleksanteri Wallius, jonka soittamista teoksista eniten pidin loppusoitosta (Guilmant: Sonaatti 1 D-molli, Finale), joka sopi ranskalais-romanttisille uruille erityisen hyvin. 

Iltapäivällä ehdin koululle töihin muutamaksi tunniksi. Sisäänkäynnin eteen oli ilmestynyt iloisia mattoja kesäleiriläisten maalaamina ja töitähän sisällä riitti. No, nyt on ainakin luokkatila jo järjestyksessä. 

Koulusta kiirehdin Vilppulan kirkkoon Musiikkijuhlien konserttiin Merikanto 150 vuotta tänään.Tilava kirkko oli lähes täysi. Kuulimme Merikantoa Johanna Rusasen ja Folke Gräsbeckin tulkitsemana. Tämä konsertti olikin minun kohdallani Musiikkijuhlien viimeinen. Sain kiittää Niklasta upeista konserteista - taas kerran. 

Illalla olinkin ihan poikki päivän ryntäilyistä sinne, tänne! Alhaalla rannassa oli mukava istua, rauhoittua ja katsella kesäillan luontoa.  

Ajatukset siirtyvät vähitellen ylihuomenna alkavaan työhön. Mutta kesä jatkuu siitä huolimatta.