Majan muutto

 

Mökkikausi on ohitse. Kylläpä taas sujui kesä sukkelasti - runsas neljä kuukautta yhdessä hujauksessa. Kaupunkikodissa en yöpynyt kesällä kertaakaan, kakkoskodissa pari yötä ennen matkoille lähtöä. 

Lapista kotiuduttua olemme laittaneet mökkiä talvikuntoon. Eilen otettiin laituri ja kesäveden pumppu  pois, tänään kannettiin terassikalusteet sisälle. Samalla kumosin kesäkukat pois ruukuistaan. Vain ihanasti kukkiva ruusu jäi vielä koristamaan pihaa. 

Päivä oli mitä ihanin mökin syystöille. Järvi oli tyyni ja lämpömittari näytti jopa 16 astetta. Eilen katselin valtavaa kurkiauraa, joka otti korkeutta ja sitten suuntasi kohti etelää. Nyt kuului vain kuikan huuto hiljaiselta järveltä.

Korillinen suppilovahveroitakin löytyi lähimetsästä. 

Aikansa kutakin! Kesän jälkeen on riemullista siirtyä kaupunkikotiin. On ihanan vaivatonta pestä pyykkiä kotona, käydä suihkussa ja lotrata kuumalla vedellä. En yhtään kaipaa mökkielämää tällä hetkellä. Nautin niiiiiin kotona olemisesta!

Kosken kohinaa

 

Huiputusta

Hengähdystauko

 

Kuvataideviikot

Mäntän kuvataideviikot sulkivat ovensa. 

Pidin kovasti näyttelystä ja tuo vene eläimineen oli suosikkini. Puhutteleva ja käsittämättömän hienosti toteutettu teos. Monia muitakin mielenkiintoisia töitä bongailin.

Ensi vuonna toivottavasti uusi kattaus nykytaidetta taas tarjolla. 

Viime päivinä

... on nautittu luonnon kauneudesta. 

... sytytettiin takkatuli lämmittämään viileän koleita mökkipäiviä. 

... tavattiin sunnuntaiajelulla tämä hauska pikkukylän  pariskunta idyllisessä maalaismaisemassa.

... on  pysähdytty kuvaamaan kaunista, vanhaa kiviaitaa. Kyllä ennen osattiin!

... poimittiin kantarelleja ja orakkaita.  Mökin lähistölle nousi varsinkin vaaleaa orakasta runsaasti. Poimin vain pienemmät yksilöt, kun en jaksanut putsata enempää tällä kertaa. 

... tuuli on tuivertanut kylmästi, mutta tänään ilmavirtaus muuttui. On ollut aurinkoista ja lämmintä. Illalla maisema värjäytyi niin kauniiksi, että sitä piti pitkään ihastella. Vain kuikan haikea huuto rikkoi syyskuisen hiljaisuuden. 

Kuin sadusta

 

Punaisilla kärpässienillä on yhtä juhlaa! Itiöemiä nousee joka puolelle hurjaa vauhtia. En muista koskaan nähneeni näin runsasta satoa. Kärpässieniä on metsässä joka puolella, mihin vain katsoo.

Olen vähän väliä käynyt kurkkimassa ylämökin taakse kuusien alle. Siellä on kuin sadussa konsanaan.

 Vain peikot puuttuvat sienten lakkien alta. 

Tai mistäs minä tiedän, millaisia pieniä Mörri-Möykkyjä lakkien alla lymyilee. Pitäisi ottaa mukaan suurennuslasi.   :>)   Joku otus näissäkin ruokailee, kun lakeissa on välillä ihan selviä maistelun jälkiä. Joku on immuuni myrkylle.

Vauvasienet ovat niin söpösiä, vaan nopeasti kasvavat.

Kaunista katseltavaa - vaan ei maisteltavaa!

Taas kesä

Kylläpä saatiin ihanan kesäinen viikonloppu elokuun päätökseksi. Aurinkoa ja lämpöä, leppoisaa tuulta sekä suuria sienisaaliita. Kaksi tuntia oltiin metsässä keräilemässä suolasieniä, ja haapa- sekä karvarouskuja saatiin kori täyteen. Sienisalaattia tiedossa syksyn ruokapöytään. Kiva!

Haudalta tuotu, ränsistynyt äitienpäiväruusu piristyi mökin auringossa loppukesästä ja ryhtyi kukkimaan komeasti. Perhoset lentelivät tänään kukasta kukkaan. 

Nappasin muutaman kuvan, kun ne eivät olleet kovin vilkasliikkeisellä tuulella. 

Ensi viikon puolivälissä taas viilenee. Täytyy alkuviikosta nauttia ulkoilmasta, mitä nyt töiltä ehtii. Onneksi mitään ylimääräistä ei ole iltasella tiedossa, joten mukava viikko tulossa. 

Hyvää Suomen luonnon päivää!

 

Vielä Göstassa koettua

 

Eilisellä Gösta-museon retkelläni suurta ihastusta aiheutti Santeri Tuorin valokuva- ja videoteokset. Miten  hienoja, kauniita ja puhuttelevia teoksia! Olin aivan myyty. 

Väri- ja mustavalkovalokuvien yhdistäminen toi maagisen kauniin tunnelman. Olisin voinut jäädä tilaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Banksyn näyttely jäi  valitettavasti toiselle sijalle, sillä olin aivan hurmaantunut näihin teoksiin. 

Ränsistyneessä rakennuksessa ehjä lasimaalaus. Jani Leinosen Totuus - The Truth oli myös mielenkiintoinen teos. Sain olla tilassa aivan yksin ja vain mietiskellä näkemääni. 

Paviljongin läheisyydessä näkymä oli tämä. Tässäkin saattoi nähdä taidetta, kun luovalla asenteella pyörärivistöä katseli. 

No, tämä ainakin oli meidän museovieraiden tekemää taidetta!