Pari viikkoa on ollut todella kiireistä. Urkuviikko saatiin kunnialla läpi - kaikki konsertit vetivät yleisöä ja olivat mielestäni oikein antoisia. Kuluneella viikolla oli työhön liittyvä vesopäivän puolikas, jolloin aamusta iltaan saakka oli tauotta työhön liittyvää puuhaa. Onneksi veson aihe oli mielenkiintoinen: Meillä oli kouluttajana Marko Siivonen, joka on erityisesti perehtynyt hermoston toimintaan. Saimme samaa sensomotorista tietoa, mitä huippu-urheilijoillekin Suomessa on tarjolla.
Mökille tullessa päivän töiden jälkeen ei välillä ollut vastassa muuta kuin pimenevä ilta ja kaunis auringonlasku. Sekin voimaannutti vilkkaan viikon aikana.
Tämä viikonloppu venetsialaisineen on ollut oikein ihana: lämmintä ja aurinkoa. Eilen illalla katselimme vastarannalta ammuttuja raketteja. Niistä voi olla montaa mieltä. Minä en kaipaa pamahtelua ja samaan aikaan kuuluvaa sorsalintujen hätääntynyttä räpiköintiä. Minulle riittää kynttilälyhdyt ja soihdut pihamaalla luomaan lämmintä elokuista tunnelmaa.
Tänään amiraaliperhonen on viettänyt aikaa samettiruusuissa. On niin kuuma, että kävelylenkin jälkeen oli pakko syöksyä suoraan uimaan. Ihanaa, että tällainen sää meitä vielä hellii kesän vaihtuessa syksyksi.
Kävelyretken aikana löysimme ihmeeksemme useita herkkutatteja. Tuntuu, että kuiva kesä on näännyttänyt rihmaston, mutta joitain sieniä vain näyttää kuitenkin nousevan. Kantarelleja ei ole laisinkaan, mutta tänään saimme pannullisen herkku- ja punikkitatteja. Minä en sieniä voi syödä, mutta onneksi muille niistä on iloa.
Kirjoittelen auringonpaisteessa ulkona verannalla. Nyt on niin kuuma, että lähden syyskuun uinille. Syksy on tänään jo virallisestikin läsnä.
