Mielenkiintoisia museoita

 Kansallismuseo

Vilnan historia on monipolvinen aina keskiajalta lähtien. Kaupunki on perustettu 1300-luvulla, ja se kuului pitkään Venäjään, sitten Puolaan ja Neuvostoliittoon, kunnes Liettua itsenäistyi vuonna 1991. Parhaiten menneisyyden kiemuroihin tutustuu kansallismuseossa, ensimmäisen hallitsijan, suuriruhtinas Gediminasin muistomerkin takana olevassa suuressa, palatsimaisessa rakennuksessa.

Museo on valtava neljine reitteineen. Kiersimme ne kaikki ja aikaa kului monta tuntia. Tutustuimme historiaan ja kulttuuriin sen eri muodoissa, näimme valtavan hienoja, viimeisen päälle restauroituja saleja huonekaluineen, ja kiipesimme katsomaan museon tornista maisemia. Mieleenpainuvin kokemus oli renesanssisalissa harjoitteleva laulajatar säestäjänään luutun soittaja. Olisin voinut jäädä koko iltapäiväksi kuuntelemaan, sillä historiallinen sali ja saman aikakauden musiikki oli hämmästyttävä yhdistelmä. 

Gediminasin torni

Museon takana kohoaa kukkulalla linnan rauniot ja Gediminasin torni, jonne pääsee rappusia pitkin tai funikulaarilla, jolla mekin menimme ylös. Kukkulalta on hienot näköalat yli koko kaupungin. Alas kävelimme rappusia pitkin.

Tornin alueelta näkyvät hyvin myös kolme valkoista ristiä mäellä, jossa surmattiin fransiskaanimunkkeja. Stalinin aikana ristit poistettiin, mutta myöhemmin ne pystytettiin uudelleen.

Kansanmurhan uhrien museo

Kansanmurhan uhrien museo on omistettu sekasortoiselle Neuvostoliiton miehityksen ajalle ja tragedioille. Entisessä KGB:n päämajassa näkee, millaisissa oloissa vangit elivät ja kuolivat 50 vuoden aikana. Murheellinen museo, mutta yltäkylläisyydessä ja vapaudessa elävälle nykyihmiselle on ihan terveellistä päästä kurkistamaan myös lähihistorian kauheuksia.  

Yliopisto

Vilnan yliopisto on perustettu 1500-luvulla. Sekin on historian havinaa täynnä, ja monenlaista mielenkiintoista löytyi sen suojista. Kirkko oli aivan upea, ja yliopiston torniin kiipeäminen jännitystä täynnä. Hissi oli rikki, joten nousimme 200 askelmaa ikivanhoja, kapeita puuportaita pitkin ylös ja viimeisen metrin tiilimuuriin hakattuja koloja pitkin. Suorastaan pelotti! Ylhäällä tasanteella oli onneksi kaiteet ja maisema silmiä hivelevä.

Illuusiomuseo

Illuusiomuseo oli ehkä hauskin vierailukohde, jossa pääsi tutustumaan monenlaisiin optisiin harhoihin. 12-vuotias oli ihan innoissaan kokemuksen jälkeen, joten tämä museo on todella mielenkiintoinen nuoremmille vierailijoille.

Vilnan syksyssä

 

Sinivalkoiset siivet veivät syyslomalaiset parin tunnin lentomatkan päähän Vilnaan.

Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin kupeessa, josta oli muutama sata metriä Vilnan sydämeen. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet olivat lyhyen kävelymatkan päässä, kuten tämä presidentin palatsi.

Vanhassa kaupungissa on kauniita rakennuksia, paljon ravintoloita ja kahviloita, monta kymmentä kirkkoa ja pieniä putiikkeja, joissa on matkamuistomyymälöitä, muotiliikkeitä, taidetta ja käsitöitä. Tärkeimmät museot sijaitsevat myös tällä alueella tai sen tuntumassa.

Vanhassa kaupungissa on myös juutalaiskortteli, josta muistuttivat seinissä olevat maalaukset ja infotaulu.

Nykyisin siellä sijaitsee esimerkiksi käsityöläisten työhuoneita. Kurkistelin sisään jousisoitinten korjauspajaan, jossa puuhia olisi ollut mielenkiintoista seurata pitempäänkin.

Lippuja liehui siellä, täällä ja bongasimme useiden maiden lähetystöjä kävelyretkien aikana.

Vanha kaupunki on hienosti entisöity, mutta tämän alueen ulkopuolelta löytyy tavallisten asukkaiden Vilna, jossa on vielä paljon ankeaa betonia, harmaata ja kunnostusta odottavia alueita rakennuksineen.

Koska vietimme perillä vain 4 kokonaista päivää, käytimme sen tehokkaasti nähtävyyksiä kierrellen. Ja kyllä kannatti: Aivan upeissa kohteissa saimme vierailla. Todella näkemisen arvoinen kaupunki lyhyen lentomatkan päässä Suomesta. 

Rantamaisema kellertävänä

 

Aulagallerian taidetta

 

Aulagalleria Vikmanissa on Iiro Koskelaisen taidenäyttely, joka sisältää elokuvatähtiä, muotokuvia ja eläinhahmoja. 

Koskelainen on toteuttanut elokuva- ja videoprojekteja, joten mikään yllätys ei ole elokuvahahmojen runsas läsnäolo näyttelyssä. Usein teoksiin on henkilön viereen lisätty koira, joka on joku Koskelaisen kotoa löytyvistä lemmikeistä.

Taiteilija maalaa työnsä valokuvista. Toteutus on pääosin akryylivärein ja tyyli lähellä pop-taidetta. 

"Tärkeää on, että töissä näkyy myös pensselin jälki", kertoo Koskelainen.

Pidin kovasti näyttelystä ja erityisesti mustavalkoisesta värimaailmasta. Ripustus oli myös onnistunut, sillä kokonaisuus oli tyylikkään yhtenäinen.

Mielenkiintoinen näyttely, josta lämmin kiitos!

Syksyä

 

Aleksis Kivi aamuhämärissä

 

Eilen herätessäni liput liehuivat valkenevan uuden päivän kajossa. Nukuin ihanan pitkään, lähes puoli kahdeksaan. Aleksis Kiven päivän salot jo hulmusivat joissain kiinteistöissä.

Toinen vuosi, kun ei tarvitse työkseen lukea pienille Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä tai käsitellä muuten Kiven tuotantoa. Viimeisen vuosikymmenen opetin alkuopetusta ja välillä tuli mieleen, että uskookohan joku oppilaista oikeasti Juhanin tai Eeron olevan koiria. Hih! Asian todellinen laita jokaisella kerralla tuotiin esille, mutta ihan kaikki ei aina pienillä mennyt jakeluun. 

En aio lukea Koiramäkiä enää ikinä, jos se minusta riippuu! Niin paljon niitä veivattiin vuosien aikana oppilaiden kanssa.😁Silti kaikki kunnioitus Mauri Kunnakselle ja hänen tuotannolleen.

Kuu-ukko

 

Sadonkorjuuta

 

Alkukesästä istutin vähän perunaa mökin lehtikasoihin - metsän keskelle! Hullujen hommaa, mutta kyllä me pari kattilallista pieniä perunoita saimme. Tosin joku muukin oli ehtinyt apajille, liekö myyrä ollut asialla.

Ehkä tämä kerta jäi kokeiluksi. Minussa ei ole juuri lainkaan hyötypuutarhurin vikaa, joten edelleen viljelen kesällä vain hiukkasen yrttejä ja kukkia. Se riittää hyvin

Ja sitten maistelemaan oman "maan" antimia, hih!

Juhlahumua

 

Viikonloppuna olimme juhlimassa syntymäpäiviä Tampereella. Ravintola Tampella avasi meille ovensa, kunhan ensin pääsi paikalle tietöistä ja muista remonteista johtuvien barrikadien sekä ajokieltomerkkien seasta. 

Juhlistimme sankaria, ruokailimme pitkän kaavan mukaan herkullisia keittiön antimia ja vaihdoimme kuulumisia. Suvun pienimmätkin jaksoivat olla hienosti mukana. Erityiskiitos tarjoilijalle, joka hoiti seurueemme ruokailun todella ammattitaitoisesti ja ystävällisesti.

Ilta kului kuin siivillä ja jäimme vielä yöksi Pyynikin kauniisiin maisemiin. Vaikka eläkeläisen arki on kuin yhtä juhlaa, oikeat kekkerit tekevät elämästä timanttista. Kiitos syntymäpäiväsankarin tyttärille järjestelyistä! Oli niin kivaa...😍

Mökin syyspuuhia

Mökillä oli vastassa jo paljon pudonneita lehtiä, kun tulin puolilta päivin sinne puuhastelemaan. Vaahteran ja haavan lehdet olivat värikkäitä nurmella, mutta vaahtera itsessään ei ollut kovin kummoisessa väriloistossa. Muutenkin Lapin ruskan rinnalla luonto näytti vielä vähän haljulta.

Vietin nelisen tuntia laitellen kesätavaroita verannoilta pois, kumoten kukkapurkkeja sekä tyhjentäen vesisäiliöitä saunalta ja huussista. Aurinko paistoi ja muutama vene uisteli järvellä leppoisassa tuulessa. Kerrassaan mainiota syyssäätä.

Saunan eteinen on meillä mökillä ainoa paikka, johon syksyllä saattaa putkahtaa hiiriä. Viime viikolla laitettiin pyydys ja nyt siinä oli jo otus, vaikka ei edes syöttiä luttaan laitettu. Hautasin hiiren ja viritin pyydyksen ensimmäistä kertaa elämässäni. Osasin! Eipä se mitään rakettitiedettä näyttänyt olevan.

Sieniä on joka paikka täynnä. Kurkistin pihassa olevaa kanttarellipaikkaa, enkä ole koskaan nähnyt siellä niin paljon suuria sieniä kuin nyt. En jaksanut ryhtyä poimimaan, seuraavalla kerralla sitten, jos ovat vielä napakoita. Sieniä oli ilmeisesti niin paljon, että olin yhden tallonutkin, kun saappaan pohja oli keltaisenaan. Onneksi huomasin, etten sotkenut paikkoja.

Nyt on raukea olo kaikesta puuhastelusta. Toivottavasti uni maittaa!