Pääsiäisen herkkuja, osa 1

-alkupaloina munanpuolikkaita

-pääruokana aprikoosi-aurajuustokanaa

-jälkiruokana pääsiäispashaa

-jälkiruoan jälkiruokana vähän pikku munasia

Pitkäperjantaina

Anna anteeksi

päivät, jotka meni.

Tulevat kanteeksi

sydämelleni

monesti vielä, mutta kunnas

Golgatan seisoo, riittää 

veresi lunnas. 

Tässä saan kiittää 

kalliolla, 

että saa menneet menneitä olla.

Anteeksi sain.

Nyt minut musertain

painaa maahan saakka

siunauksesi taakka.

Pyytäisinkö:

Kätesi kevennä,

hiukan tietäsi levennä!

Parasta näin on. Pyydän Sinua:

Paina pienemmäksi minua,

että vaikkapa kissanlovesta

pääsisin taivaan ovesta!

                             

                                                                            (J. Heikinheimo)   

Kiirastorstaina

On maailma paha, tiedän sen,

mutta ainoa paikka myös,

jossa Jumalan armosta aloittaa

voit parannuksen työs.

Vain täällä vitsa kurittaa ja sauva ohjaa lasta.

Minut opeta, Herra, kiittämään tästä pahasta maailmasta!

                                                                               (J. Heikinheimo)

Hiljaisen viikon konsertteja

Olen saanut nauttia hiljaisella viikolla kahdesta kauniista konsertista. Sielu on levännyt...

Tiistai-iltana mezzosopraano Ulla Alanen ja urkuri Sami Salomaa konsertoivat Bachin ja Vivaldin sävelin. Laulujen välissä luettiin evankeliumitekstiä ja laulettiin myös yhdessä muutama pääsiäisvirren säkeistö samalta aikakaudelta. Oli ehjä kokonaisuus, jossa mieli hiljentyi puhuttelevien sävelten ja tekstien äärellä. 

Tänään kirkossamme oli sopraano Solja Virran ja urkuri Marko Koskisen konsertti, jossa oli osia Bachin Johannes-passiosta. Lisäksi kuulimme mm.  Franckia, Sonnista ja Caccinia. 

Konsertti oli todella hyvä: Sopraanon kaunista ääntä täydensi taitava säestys, joka tuki niin solistia kuin toi sävellyksien erilaiset, pienetkin nyanssit hienosti esiin. Lisäksi Markon soittamat koraalit ja yleensäkin urkujen hieno rekisteröinti olivat mieliinpainuvaa kuultavaa. Tämä oli tästä aihepiiristä yksi parhaista kuulemistani konserteista. Onneksi osuin paikalle!

Nyt olen jatkanut samoissa tunnelmissa. Radiosta tulee Bachin Johannes-passio.

Taas virvottiin

"Virvon, varvon..."

Vaikka työkseni opetan pääsiäisperinnettä, en jostain syystä muistanut varautua virpojien tuloon. Siispä aamupalan jälkeen kävelin kauppaan ostamaan pääsiäismunia ja muita herkkuja. 

Iltapäivällä tulikin pieni pupunen hauskassa asussaan virpomaan. Isot siskot olivat laittaneet parastaan. Oli kasvomaalausta, pitkät korvat ja töpöhäntäkin kiinnitetty valkoiseen turkkiin. Jalassa oli mustavalkoraidalliset yöpuvun housut, jotka kuulemma antoivat vaikutelman vankilasta karanneesta jäniksestä. Höpö, höpö! Pikkuveli oli mitä ihanin pääsiäispupu ja reippaasti osasi virpomisen loruineen. 

Tuoreutta ja terveyttä aina tarvitaan!

          

Erilaisia tunteja

Illalla klo 20.30 on taas vuorossa vuotuinen ilmastotapahtuma Earth Hour, jolloin tunnin ajaksi sammutetaan turhat valot ympäri maailman. Viime vuonna Suomessa tähän osallistui 1,3 miljoonaa ihmistä. Aika hyvin! Muistetaan taas illalla istua kynttilän valossa ja nautiskella hämystä. Pieni teko, mutta suuret vaikutukset lisätä ihmisten tietoisuutta maapallomme haavoittuvaisuudesta.

Yöllä siirretään kelloa kesäajan merkiksi. Vaikka tunti häviää yöstä, kuulun niihin onnellisiin, suurpiirteisiin ihmisiin, joihin kellojen siirtely ei juurikaan vaikuta. Pidän siitä, että illat valostuvat, joten minulle kesäaika kyllä sopii. Surku niitä, joita se häiritsee - ehkä pitkäksikin aikaa.

Tunti ei riitä valokuvien katseluun tänä iltana, sillä maailmanmatkaaja saapui vihdoin kotiin, keltaisten tulppaanien kera. Mukava päästä osalliseksi matkasta, vaikkakin vain kuvien muodossa.

... ja taas on tunti kulunut koneen ääressä kuvia siirrellen ja blogia kirjoittaen sekä maailman uutisia lukien. Nyt ulos kävelylle, mars!

Pääsiäissiivous

Olipa mukava tulla kotiin, kun oli kevään suursiivous tehty. Kiitos, Päivi ja Leena! Tämän onnettoman olkapään kanssa kuuraaminen ei olisi onnistunutkaan, vaikka fysioterapia hyvää aikaan saakin. 

                           

Kevätpäiväntasaus tänään, lumisateen jälkeen aurinko paistaa häikäisevästi puhtaan valkoiselle hangelle. "Kevät keikkuen tulevi!" Nautin, kun kevään kirkas valo tulvii isoista ikkunoista kodin joka soppeen. 

                           

Meillä alkaa hiljaiseen viikkoon valmistautuminen. Yritän järjestää aikaa kalenterin niin, että ehdin ensi viikolla kirkkoon joka ilta. Ennen näitä hetkiä kutsuttiin ahtisaarnoiksi, nyt meillä on monenlaista tarjolla. Eniten odotan kahta pääsiäisaiheista konserttia, joista toisessa kuullaan osia Bachin Johannes-passiosta. Pääsiäinen on monella tapaa ihana juhla, johon liittyy paljon  mielimusiikkiani. 

Terveellistä luettavaa

Liput liehuvat tänään Minna Canthin päivän ja tasa-arvon kunniaksi.

Minna Canth oli ensimmäinen suomenkielinen kirjailija, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kansankynttiläkin hänestä olisi voinut tulla, sillä hänet hyväksyttiin Jyväskylän seminaariin. Opiskelu jäi kuitenkin kesken hänen mentyään naimisiin. Lapsia syntyi seitsemän, ja jo 35-vuotiaana Minna jäi leskeksi.

Voi vain ihmetellä, mistä hän ammensi energian lehtityöhön, näytelmien kirjoitukseen, liikenaisen rooliinsa sekä naisten aseman parantamiseen. Yksin Kuopiossa asuessaan hän oli ajamassa kuuden koulun perustamista ja hänen kotinsa oli merkittävä salonki, josta tuli kirjallinen ja aatteellinen kohtauspaikka sen ajan kulttuurivaikuttajille.

Kirjallisessa tuotannossaan Minna Canth oli realistisen tyylisuunnan uranuurtaja. Hän kirjoitti lehtiartikkelien lisäksi näytelmiä, pienoisromaaneja ja erityisesti novelleja. Myös hänen kirjeitään on säilynyt runsaasti. Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen vain 53-vuotiaana.

Viime viikonloppuna kuuntelin Canthin novellin Köyhää kansaa, joka kertoo tarinan Holpaisen köyhän perheen surkeasta elämänkohtalosta. Erittäin realistinen ajankuva vyöryy lukijan koettavaksi. Välillä tuntuu, että surkeutta on kestämättömän paljon, mutta niinhän sitä siihen aikaan olikin: Lapset kuolivat, elannon saanti oli jokapäiväistä raadantaa ja vanhusten sekä mieleltään järkkyneiden hoito oli vain säilömistä. Yltäkylläisyyden keskellä elävälle nykypäivän ihmiselle terveellistä luettavaa, jota näin Canthin päivänä lämpimästi suosittelen.

Lunta riittää

Lunta riittää mökillä. Kahdessa viikossa sitä oli tullut aimo annos lisää ja tekemäni polut olivat peittyneet. Lapioon en kuitenkaan viitsinyt enää tarttua. Kaipa kevät sulattaa... Ei tätä talvea voi ikuisuuksia kestää.

Sääennusteen mukaan piti auringon paistaa. Kyllä se pilkahtelikin välillä, mutta suurimman osan päivästä oli puolipilvistä. Lämpömittari näytti muutamaa plusastetta.

Jäällä kävi lounaistuuli ikävästi.  Mökin ohi menneet hienot ladut olivat peittyneet lumeen, mutta kauempana näkyi viimaa uhmaava hiihtäjä. Ilmeisesti siellä joku latu kuitenkin kulki.

Lunta oli mökkien katoillakin runsaasti. Emme ole niiltä koskaan lumia pudottaneet, sillä peltikatolta osa tulee alas itsestäänkin.

En tiedä, oliko mökkireissu virkistykseksi vai masennukseksi: Lunta on niin paljon, että tokkopa vapuksi sulaa! Minä jo niin kunnon kevättä odottaisin...

Vieras ikkunan takana

Harakka huttuako keittää

ikkunani takana?

Maisema edelleen talvinen,

aivan kuin lakana.

Kevättä kaihoisasti odottaa,

minä ja harakka.

Lämpö ei vain näytä tulevan,

lymyilee kuin salakka!