Taidetta

               

                   (Mirja Haikala: 5-vuotias)

Oppilaiden kanssa vierailimme katsomassa taidetta. Olikin oikein kiinnostava näyttely, jonka taiteilijat olivat paikallisia, osaksi lapsillekin tuttuja henkilöitä. 

               

                   (Hannele Mathlin: Fiiliksissä)

Mukana oli niin maalauksia, nukketaidetta kuin veistoksiakin. Nuket olivat lapsista mieluisia, samoin naivistiset maalaukset. Jokainen löysi oman suosikkinsa. 

        (Pirkko Rönkkä: Vauhdin hurmaa)

Tämän työn kelohonkaisia kehyksiä ihastelimme pitkään. Ne ehkä veivät hieman huomiota pois itse maalauksesta.  

 

               

                   (Hannele Mathlin: Talvitie)

Minä pidin tästä ja monesta muusta työstä myös. Lisäksi on aina mielenkiintoista kuunnella lasten kommentteja taiteesta. Monia aikuisia ei saa näyttelyihin millään ilveellä, mutta oppilaat ovat aina valmiita lähtemään, kun heille kertoo mahdollisuudesta. Nytkin oli "tosi kivaa" ja juttua riitti vielä omaan kirjoitelmaan. Tämä näyttelyvierailu oli kolmas tänä vuonna ja vielä keväällä käymme pari kertaa, sillä osa näyttelyistä on melkein koulun nurkalla. 

Kotisunnuntai

 

Harmaata on ulkona, mutta kevään värejä jo sisällä.

Mukavaa, kun erivärisillä kynttilöillä voi loihtia vuodenaikaan ja juhliin sopivia tunnelmia...

... ja kivillä, joista niin pidän.

Äidin muistoja, yksi niistä monista, joita en raaskinut heittää pois.

Lounas, nopeaa ja yksinkertaista: salaattia, keitettyä bataattia ja säilykepurkkikalasta tehty chilimunakas. Oikein hyvää oli!

Leppoisa lauantai

Aamulla rauhallisen kahvinjuonnin lomassa katselin ulos. Sää oli harmaa ja lämpötila vähän plussan puolella. Ajattelin pitää "sohvaperunapäivän", mutta toisin kävi. Sisareni poika pyysi minua jäälle kävelemään. Tottakai peruin pyhät päätökseni ja lähdin!

Jäälle oli sekä luistelu-, hiihto- että kävelybaanat juuri vedetty eilisestä lumisateesta puhtaaksi. Kiitos kaupungille ja yksityisille auraajille! Kyllä on mainiot mahdollisuudet nauttia talvesta.  Koirakin oli mukana ja iloitsimme  kaikki neljä leppoisasta, viimattomasta kelistä, Nella-koira ehkä eniten.  

             

Loppumatkan tallustelimme rantapolkua pikkumiehen pihaan. Minä jatkoin vielä kilometrin verran omin päin kotiin. Hauskaa oli!

Nyt jatkan leppoisaa lauantaipäivää katselemalla ja kuuntelemalla RSO:n konserttia Musiikkitalosta. Prokofjevin Romeo ja Julia soi...

Ihanaa perjantaita

Ihanaa, ihanaa: viikonloppu alkamassa. Kahden aurinkoisen viikon jälkeen mieli on virkeä. On kuin talviuni olisi päättynyt ja siiventyngät kasvamassa selkään. Näin minulle aina käy pimeän talven jälkeen. Oli hauska huomata, kuinka totaalisen muutoksen auringon ja valon lisääntyminen sai aikaan mielialassa. Herään iloisena, väsymys on tipotiessään ja alavireinen olo väistynyt, vihdoin. Olen siis täysin auringolla käyvä tyyppi!

Oman lisänsä tähän iltaan tuo kotona olo. Yli kuukauteen en ole viettänyt perjantaita täällä, sillä viikonloput ovat kuluneet kakkoskodissa. Se on ollut ihan mukavaa, mutta nyt on hyvä olla taas täällä korkeuksissa. 

Arvoin, katselenko MTV 3:lta Ultra Bran konserttia vai kuuntelenko Radio Ylen 1:ltä Tapiolan Sinfoniettaa. Ultra Bra voitti tällä kertaa klassisen musiikin. Jotenkin tunnelmaan sopii Villiviinin sanoitus: "Olen ollut pitkään poissa kotoa..."

Joku on, edelleenkin... Terveiset vain sinne maailman toiselle puolelle!

Fysioterapiassa

Tässä kiitoskukka fysioterapeutilleni!

Tänään alkoi olkapään fysioterapia uudelleen uudessa paikassa. Olin tosi onnellinen, kun sain asiantuntevan henkilön vaivassani auttamaan. Puskaradio on joskus oiva tiedotusväline. Itsekin sain tuttavilta hyvää vinkkiä hoitopaikasta.

Tunnin aikana yläselän lihaksia ja erityisesti kipuilevaa vasenta olkaani käsiteltiin perusteellisesti. Sain myös ultraäänihoitoa ja lopuksi teippaukset. Koko ajan tuntui todella hyvältä tuntea kireyksien laukeavan vähitellen, vaikka välillä kivuliasta olikin.

Kotona olo oli autuaallisen rento. Nyt ei saa fysioterapiakertojen välillä tehdä kuin venyttäviä liikkeitä. Muut jumpaliikkeet ovat tauolla. 

Olka voi kipuilla hoidon jälkeen, mutta se kuuluu prosessiin. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Suuri kiitos, Johanna!

Töissä taas

                          

Rentouttava ja virkistävä talviloma on ohi ja ensimmäinen työpäivä takana. Putket olivat koulussa jäässä aamulla, mutta nopeasti huoltomiehet saivat veden virtaamaan. Sen jälkeen päivä olikin ihan mukava, normaali työpäivä. 

Pidin aktiivisuusranneketta koko päivän, ja oli hauska huomata, että askelia tuli iltaan mennessä ihan reilusti. Pienten oppilaiden luokassa opekin on liikkeessä koko ajan. Ei tarvitse näköjään tuntea huonoa omaatuntoa illalla, jos ei erikseen ole lenkille ehtinytkään. Työpäiväliikkuminen yhdessä kävellen tehdyn työmatkan kanssa - vaikka se lyhyt onkin -  tuovat hyvän määrän askelia vuorokauteen. Onni on, että oma työ ei ole istumaan sidottua, vaan liikkumista tulee luonnostaan koko ajan.

Taas on viikko saanut reippaan alun - ja miten nopeasti päivät kuluvatkaan! Kohta on taas viikonloppu.

Illallispuku

Nykypäivän yliopisto-opiskelu on kyllä paljon mukavampaa kuin minun aikanani 30 vuotta sitten. Silloin vain puurrettiin tenttikirjojen ja demojen parissa, nyt ehditään pitää hauskaakin. 

Kummityttö tuli Savonlinnasta illallispukunsa kanssa. Se oli liian pitkä, joten lyhensimme sen onnistuneesti. 

Puvun väri oli tumman sininen ja yläosa oli pitsiää, alaosa tylliä. En oikein päässyt kärrylle, mutta jotkut vuosibileet olivat tulossa pitkän kaavan illallisineen. Onneksi nyt on puku ja kengät valmiina. 

Kiva, että nykyopiskelu sisältää ryhmäytymistä ja paljon hauskoja juttuja. Ainakin oma kummityttöni on viihtynyt hyvin valitsemallaan opiskelualalla. 

Samalla korjasin sisarensa talvitakin taskun, jonka vuorissa oli iso reikä. Mukavaa, että tädin vaatimattomat ompelutaidot ovat välillä tarpeen. 

Auringossa

Kaunis, aurinkoinen sää houkutteli mökille. Pakkanen hellitti aamun kireistä lukemista nopeasti, ja puolilta päivin oli enää kymmenisen miinusastetta. Viimaakaan ei tuntunut, joten tarjolla oli mitä upein ulkoilusää 

Jäällä oli ihana kävellä, kun monot olivat hukassa ;>) ja moottorikelkan jäljissä oli helppo askeltaa. Suksille en kenkkuilevan olkapään vuoksi olisi uskaltanut muutenkaan. 

Hiihtäjiä ja muita jäällä liikkujia oli runsaasti myös meidän päässä järveä, jossa yleensä on aika hiljaista. Upeat ladut sään lisäksi houkuttelivat kulkijoita. 

Nyt on raukean väsähtänyt olo iltapäivän reippailun jälkeen, ja aktiivisuusrannekekin näyttää mukavia lukemia. 

Aikamme härpäkkeitä

Keskiviikkona kaupungissa käydessäni ostin Gigantista langattoman kaiuttimen. Kuuntelen paljon klassista musiikkia ja siirrettävä kaiutin on kätevä ottaa mukaan huoneesta toiseen siirryttäessä. 

Myyjä oli oikein asiantunteva ja palvelualtis. Sain kuunnella useampia ja tähän päädyttiin. Kaiutin ei ollut edes kovin kallis. Malleja ja merkkejä oli tosin paljon. Käyttöönottokin kotona oli helppoa ja kännykästä voin kuunnella vaikka mitä. Äänen laatu on yllättävän hyvä. 

Samalla ostin myös aktiivisuusrannekkeen ja nyt on hauska seurata askelmääriä. Samalla tulee myös ranteeseen tieto puheluista ym. Tämä on kätevä toiminto, sillä en ehdi töissä seurata kännykkää. 

Nyt ranneke värähteli merkiksi, että olen ollut paikoillani liian kauan. Nousen siis ylös ja teen päivityksen loppuun pystyasennossa ja liikkuen. Kuinkahan kauan jaksan motivoitua tästä? No, nyt se ainakin tuntuu uteliaan hauskalta!

Aavistus keväästä