Kerran mökille mennessäni huomasin kylän nurmikkokaitaleella nyyttien ja nyssäköiden, laukkujen ja pussukoiden keskellä istuvan rouvan. En ollut yhtään kartalla tilanteesta, kunnes paikallislehti kertoi kylälle saapuneesta kiertolaisrouvasta.
Huoli tietysti syntyi kyläläisissä, kun talvikin oli tulossa. Myöhemmin kuulin, että kunta oli hankkinut hänelle rivitaloasunnon. Aikansa siinä oleskeltuaan matkalainen oli taas kevään koittaessa siirtynyt ulkomajoitukseen ja lopulta häipynyt tavaroineen eteenpäin.
Kuulin kulkurin nimen vasta tänä vuonna, kun Päivi Ketolainen kirjoitti Laukku-Leenan, naiskulkurin tarinan kirjaksi. Kirja on ollut suosittu, sillä itsekin sitä jonotin kirjastosta monta kuukautta, kunnes silmiini osui lyhyellä laina-ajalla ollut versio.
Mieltä avartava ja ajatuksia herättävä tämä kirja oli. Miten yliopistossa opiskellut, paljon matkustellut, kulttuurista kiinnostunut ja äitinsä omaishoitajana hänen kuolemaansa saakka toiminut nainen päättää lähteä viettämään matkalaukkuelämää ympäri Suomen? Pettyikö hän perinnönjakoon ja ihmisiin, vai rahanpuute tai sattumako hänet ajoi tien päälle? Kirjakaan ei siihen löydä lopullista vastausta, mutta mielenkiintoista, vaikkakin surullista luettavaa Laukku-Leenan elämäntarina on päiväkirjamerkintöineen päivineen.
Ihmisen elämä sisältää arvoituksia, jotka eivät välttämättä koskaan ratkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti