Ilman ihmeitä

Tämä päivä on ollut ihmeitä pullollaan ja kaikki liittyvät ilmaan!

Aamulla yhdeksältä tuli ilmalämpöpumpun asentaja ja ahersi neljä tuntia. Välissä kahviteltiin ja lopulta kone alkoi hiljaa hurista. Asentaminen oli mielestäni sellaista henkimaailman touhua, että olin ihan ihmeissäni lopputuloksesta: Se siis toimii!!

Olin myös iloisesti yllättynyt sekä ulkonäöstä että äänen voimakkuudesta. Pitkään asiaa jarrutellut sisäyksikön "rumuus" vanhassa hirsiseinässä ei ollutkaan niin kauhea. Kun saatiin kaikki roinat seinälle takaisin sen seuraksi, aparaatti tuntui asettuvan paikalleen eikä juurikaan enää häiritse silmää. Lisäksi hurina oli paljon hiljaisempaa kuin olin kuvitellut. Nyt ei mökissä ole enää hädän päivää, ei kylmällä eikä kuumalla ilmalla! (No, ei täällä ennenkään ole tarvinnut kylmyydestä kärsiä, mutta helteiden kanssa on ollut toinen juttu!)

Perin kummallista ilmalämpöpumpussa on se, että pakkasellakin se saa kylmästä ilmasta irti lämmintä. Ei tahdo mahtua minun kaaliini!

Toinen varsinainen yllätys tapahtui iltapäivällä. Olin jo pitkään kuunnellut helikopterin hurinaa, mutta lentokonetehdaspaikkakunnalla on niin totuttu kaikenlaisiin pörinöihin, etten ensin edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Vasta kun ääni voimistui voimistumistaan, lähdin laiturille katsomaan. Siellä oli vastassa tämä näkymä:

Helikopteri harjoitteli aivan meidän laiturimme edessä joidenkin satojen metrien päässä veden yllä "leijumista" ja peruuttelua.  Vesi vain pöllysi ja toivoin, että kone pysyy ilmassa! Olin kymmenisen minuuttia sellaisessa lentonäytöksessä, että silmät aivan levisivät! Jostain olin saanut hairastua kameran mukaani ja sain monta kuvaa ja lisäksi myös videoita.

Olipahan taas elämys! Eräänä menneenä kesänä samassa paikassa harjoiteltiin koko iltapäivä vesitasolla laskeutumista ja nousua. Hornettien kieputukset taivaalla ovat tietenkin arkipäivää. Koskaan en ole ajatellut, että lentotoiminta häiritsisi. Lentokonetarkastajan tyttärenä mielessä ovat isän sanat: "Se on leivän ääni!"

Mielenkiintoisia olivat ilman ihmeet tänään!

Melkein täydellinen kesäpäivä

Ihana hellepäivä on illassa. Tarkemmin kelloa kurkistaessani taitaa olla jo torstain puolella. Valoisa kesäyö ei vielä vain nukuta...

Tämä päivä on mennyt täysin vain kesästä nautiskellessa. Olimme aamulla pitkällä souturetkellä, uimme moneen otteeseen,  lueskeltiin lehtiä ja vain oltiin. Pihakeinussa katoksen alla otin makoisat päivänokoset. Ritariperhosta yritin kuvaan vangita, mutta se oli varsin itsepäinen ja karkasi, kun sain kameran käsiini. Jonkunmoisen otoksen siitä kuitenkin sain.

Illalla lähdin taas konserttiin. Tällä kertaa kuunneltiin Wienin mestareita Mozartia, Schubertia ja Brahmsia Vera Vaidmanin ja Emanuel Krasovskyn, viulu ja pianoduon tulkitsemana. Oli niin kaunista! Varsinkin tuttu Schubertin sonaatti "Arpeggione" hiveli sielua.

Vielä pyörii sävelet päässä. Ulkona on hiljaista, tyyntä ja valoisaa. Malttaakohan tässä kesäyössä mennä nukkumaan lainkaan?

Mäntän Musiikkijuhlat

Tänään alkavat Mäntän musiikkijuhlat, nuoriin taiteilijoihin keskittyvä pianofestivaali. Tämä kesä on kolmastoista juhlien historiassa. Minulta vain yksi kesä,v. 2001, jäi välistä.

Tänä vuonna aiheena on Liszt 200 vuotta - Vaeltavan virtuoosin monet kasvot. Kuulemme siis romantiikan ajan musiikkia mutta myös muuta. Konserttien lisäksi samalla järjestetään pianonsoiton mestarikursseja.

Yhdeksän päivän ajan on tiedossa ihania konsertteja Mäntän Klubin arvokkaassa ympäristössä. Minulla on tilattuna etukäteen viiteen konserttiin liput ja lisää menen seuraamaan, jos selkä kestää istumisen.

Kansainvälistä, nuorekasta ja  huippulaatua on tarjolla!

Kyseenalainen juhannusmuisto

Juhannusaatoksi oli luvattu huonoa säätä, joten päätimme lähteä aamupäivästä käymään läheisen kylän juhannustorilla, jonne meiltä oli noin 15 kilometriä. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä päin keskustaa tori sijaitsee, mutta lähestyessämme auto- ja ihmispaljous kertoivat oikean suunnan. Saimme auton parkkiin kauemmaksi ja kävelimme torille. Siellä tiivis ihmismuuri johdatti meidät asian ytimeen: kansanedustaja Mikko Alatalo oli juhannuskeikalla!

Jäimme muiden mukana kuuntelemaan. Mikko Alatalo lauloi vanhoja hittejään, joita hän välillä sanoitti uudelleen juhannus- ja paikkakunta-aiheisiksi. Lauluja hän ryyditti letkeällä, navanalusaiheisella puhetulvalla, jota yleisö hörähdellen kuunteli. Lopuksi hän myi levyjään ja jakeli nimikirjoituksiaan.

Minusta tuntui, että olin äitini kanssa poikkeus yleisön joukossa. Minua ei Alatalon puheet juurikaan naurattaneet, vaan tunsin syvää myötähäpeää ja vaivautuneisuutta juttuja kuunnellessani. Ihmettelinkin, että miten me tällaiseen tilaisuuteen eksyttiin!

Juhannusaattoon sopii hauska tarinointi, mutta näistä puheista ainakin minä vain kiusaannuin. Lisäksi olen niin vanhanaikaninen ajattelutavaltani, että mielestäni kansanedustajalle kuuluu tietty vastuu käytöksestään. Yksityishenkilö Alatalo voi mielestäni suoltaa suustaan mitä haluaa, mutta nyt hän on kansanedustaja. Ilmeisesti kuitenkin ääniä pitää kalastella juhannusaattonakin! Ihmettelen suuresti, keiden äänillä senaattori Alatalo on valtakirjansa uusinut.

Lievästi kiukkuisena palasin mökille, mutta juhannustunnelman palautti pilven lomasta kurkistava aurinko. Aatto sujuikin tästä eteenpäin hyvässä seurassa ja musiikkikin Radio ylen ykkösellä oli monin verroin tasokkaampaa kuin torilla! 

Juhannussunnuntaina

Laiturin nokalla loikoilen,

aurinko lämpöään antaa.

Vesi koskissa virraten

kuin musiikki korviini kantaa.

Oisko oloa autuaampaa

kuin Suomen suvessa olla?

Ihailla kukkia vehreän maan

ja loikoilla ruohikolla.

                  (Margit Koponen)

Juhannuspäivän kukkasia

Ruusut ja orvokit, kukkaset nuo, oi ystäväin,

lempeä tuuli sun luoksesi tuo.

Jo huojuvat sinikellot, luo kutsuvat niityt, pellot

ja metsäinen rinne, oi ystäväin.

                                  (suom. L. Onerva)

Juhannusaaton ilta

On ehtoo hämäräinen, ja saunat sauhuaa.

Ruislintu yksinäinen vain jossain narahtaa.

On luona tuvan seinän unikko punainen

ja jostain tuoksu heinän ui yli peltojen.

                         (Kaarlo Sarkia)

Juhannusruusuja ystäville!

Oli juhla ja juhannusilta

ja koivut ja seppeleet.

Soi laulelot rantamilta

ja helkähti säveleet.

                           (Erkki Kivijärvi)

Iloa, valoa ja kesän tuoksuja juhannukseesi!

Korkeuksissa killuvat kengät

Karilla oli tänään reumalääkkeen tiputus Taysissa. Lähdin mukaan ja humputtelin kaupungilla sillä aikaa. Olikin kiva olla kaupoissa jo yhdeksältä aamulla, kun oli niin rauhallista ja parkkipaikankin sai helposti.

Hauska juttu sattui Itsenäisyydenkadulla. Pysähdyimme liikennevaloihin ja huomasimme, että jollain raukalla voi olla juhannus pilalla, sillä kenkäpari killui korkealla johtojen päällä kadun yläpuolella. Liekö ollut nuorten jekkuja! On ollut varmaan mukavaa aamun pikkutunteina kokeilla, kuka saa heittämällä kengät jäämään korkeuksiin. Vai liekö ollut taidetta? Onhan niitä pikkutakkejakin roikkunut kymmenittäin kadun yläpuolella menneenä kesänä.

Ostin sisaren tulevalle "onkipojalle" bodyja ja vihreät kauniit lammaslakanat. Sänkyä ei vielä ole olemassakaan, mutta onhan se hyvä, että lakanat jo ovat hankittuna. Joka kerta tekisi mieli ostaa jotain kivaa, kun vauvan vaatteita näkee. Vielä kolmisen kuukautta pitää tädin tyytyä vaatteiden hipelöintiin, ennenkuin itse vauveli ilmestyy.

Lisäksi ostin Instrusta omien lasien päälle tulevat aurinkolasit. Saa nähdä, tekeekö niillä mitään. En vain jaksa ryhtyä tilaamaan voimakkuuksilla olevia, kun niistä kuitenkin saa pulittaa sievoisen summan. Vanhat on, mutta ne ovat liian heikot lukemiseen.

Kauppahallista ostettiin lihaa ja kalaa ja Sokoksesta perunoita, siikliä. Näyttivät juuri maasta nostetuilta ja hinta oli alkukesän mukainen!

Mökille palatessamme minulla särki päätä. Arvasin, että tästä tulee oikein jytkysärky, ellen ehdi buranan kanssa väliin. Onneksi oli poresellaista, joka auttoi nopeasti. Ehti jo puklaava tunne tulla, vaikka tämä ei mikään aurallinen migreeni ollutkaan. Luojan  kiitos, niitä ei ole tullut enää pariin vuoteen, mutta tämä lievempikin versio osaa olla tosi inhottava. Mistä lie taas tullut?

Suunniteltiin äsken juhannuksen ruokalistaa. Tällä kertaa ei aattona grillata, vaan Kari tekee lammaspataa ja lisäksi on kaalikääryleitä, joita rakastan. Ja mummi paistaa maailman parhaita lättyjä... nam!

Juhannuksen valmistelua

Ukkonenhan se jytisteli eilen illalla, yöllä ja tänään iltapäivällä. Satanut on, mutta välillä myös paistanut aurinko.

Koko päivä on kulunut työn touhussa. Mummia varten on rakenneltu kaiteita rappusten viereen. Hän esitti toivomuksen, että kaiteet olisivat kaikissa jyrkemmissä rapuissa ja toive on nyt toteutettu. Minä auttelin Karia ja olen kovin ylpeä sahauksistani ja porauksistani. Kohtahan osaan mitä vaan!

Ylämökin suuret ikkunat, joissa ei ole tuuletusikkunoita lukuun ottamatta saranoita, irroitettiin ja pestiin välistä. Se on aika operaatio. Selkääni varjelen vieläkin sen verran, että pyysin meillä suursiivouksia tekevää rouvaa auttamaan ikkunoiden pesussa. Hyvä olikin, sillä homma on sen verran hankalaa, että kolmella ihmisellä se onnistui ihan hyvin. Kiva on katsella isoista ikkunoista, mutta pesu on aina oikea operaatio! Koko homman ajan ukkosti, mutta se ei juurikaan haitannut, kun olin ulkoapäin pessyt ikkunat jo viikonloppuna ja nyt tehtiin vain sisähommia.

Juhannus voisi tulla: Ikkunat näyttävät niin ihanilta ja kirkkailta, että olen koko illan niitä ihaillut. Että voi tulla hyvä mieli näin pienestä asiasta!

Illansuussa soitti huonekaluliikkeen herra. Oli tulossa tuomaan uutta patjaa. Mietiskelin kännykkä kädessäni, kuinka hän löytää perille mökille, mutta ilmeisesti ohjeet olivat hyvät, kun patja on nyt sängyssä, eikä tarvinnut edes ohjeita enempää antaa. Taisi olla miehessä suunnistajan vikaa. Palvelu oli erinomaista ja sehän on parasta mainosta liikkeelle. Tuli sellainen olo, että seuraavankin kerran käännyn heidän puoleensa, kun huonekaluliikkeen palveluksia tarvitaan.

Illalla lämmitin saunan. saunoin pitkään ja hartaasti katsellen saunan ikkunasta aalloilla leikkiviä auringonsäteitä. Niin, tämä on sitä kesän parasta aikaa: Juhannus tulossa, ihanaa suvea vielä pitkästi edessä ja kaunis luonto ympärillä! 

Uuden patjan metsästys

Tänään lähdimme puolilta päivin läheiseen kaupunkiin etsimään uutta patjaa mökkisänkyyn. Viettäähän ihminen kolmasosan elämästään unessa, joten patja on aika tärkeä asia, mökilläkin.

Meillä on joka sängyssä joustinpatjat, mutta yhdessä se on jo väsynyt liian lötköksi. Olen muutaman yön siinä välillä nukkunut ja todennut sen erittäin huonoksi ainakin nyt, kun selkä on vieläkin vähän kummallinen. Uusi patja siihen oli siis saatava.

Erilaisia patjoja on vaikka kuinka paljon. Ota nyt sitten selvää, mikä olisi se paras! Kiersimme kolme liikettä, koemakasin varmaan kymmenen erilaista ja viimeisestä sen sitten ostimme. Kävi niin hassusti, että kun halusin jäykemmän, hyvälaatuisen patjan, tässä liikkeessä  juuri sitä haluamaani oli tasan yksi kappale. Malliston kangas oli uudistumassa ja tälle viimeiselle kauppias antoi alennusta 40%! Kun patja oli muutenkin hintava, niin mielihyvin otin alennuksen vastaan. Nyt ei kirpaissut kukkaroakaan!

Patja saapuu joko huomenillalla tai seuraavana. Vanha luvattiin viedä samalla pois, joka oli oikein hyvä asia. Toivottavasti olen tyytyväinen ostokseen, aika näyttää...

-----------------------------------------------------------

Ilta on ollut kaunis ja tyyni. Yhtäkkiä tätä kirjoittaessani alkoi tuulla ja järven takaa nousee mustaa pilveä laajana rintamana: Ukkonen! Saa nähdä, millainen myräkkä syntyy. Taidan laittaa koneen kiinni, vaikkei tämä johdon perässä olekaan.

Jukolan viesti

Kari on aikoinaan juossut 6 Jukolan viestiä. Eilen illalla katsoimme tätä Suomen kesän yhtä mukavinta urheilutapahtumaa televisiosta. Joitain vuosia sitten olimme Lapualla paikan päällä katsomassa. Se oli minulle ensimmäinen kosketus koko tapahtumaan ja kieltämättä se oli kaikin puolin suuri myönteinen yllätys.

En ymmärrä juurikaan mitään suunnistuksen olemuksesta. Tietysti työni vuoksi olen sitä liikuntatunneilla lapsille opettanut ja viimeeksi opiskeluaikana ihan oikeasti suunnistanutkin, mutta silti en siitä oikeasti mitään ymmärrä. Karin kautta olen oppinut, että se on aika veikeä liikuntamuoto.

Eilen illalla valvoin TV:n ääressä ja katselin metsästä luikertelevaa otsalamppujen helminauhaa. Vain suomalaiset voivat keksiä tällaisen kesäyön tapahtuman ja vielä osallistua siihen massoittain! Tosissaan suunnistavien lisäksi mukana oli paljon joukkueita, joiden nimetkin kielivät siitä, että tavoitteena on päästä vain maaliin ja ylittää itsensä. Hauska oli kuunnella Seitsemän veljeksen, ihan oikean veljessarjan, mietteitä kisaan valmistautumisesta ja tunnelmista kisan aikana.

Tällaisen tapahtuman järjestäminen vaatii aivan valtavan talkooporukan. Kokonaisen kisakylän rakentaminen on todellinen ponnistus, puhumattakaan lupien hankinnasta ja ratojen laadinnasta. Toisaalta, kun asia on mieleinen, tekijöitäkin löytyy, vaikka toisaalta tänä aikana ihmisten sitoutuminen harrastuksiin onkin löysempää kuin menneinä vuosina. Ilmeisesti suunnistajat ovat oivaa porukkaa, kun aina hyvin järjestetty Jukola on saatu aikaan.

Jossain vaiheessa heräsin sohvalta ja raahauduin oikeaan sänkyyn jatkamaan unia. Viiden aikaan aamulla Kari siirtyi sohvalle seuraamaan kisan loppumetrit. Minä en jaksanut. Tämä päivä on sitten kulunutkin "jälkitunnelmissa", vaatteetkin taisin saada puetuksi päälleni vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Voitto meni Norjaan, mutta ei haittaa. Monet saivat ikimuistoisia kokemuksia ja vuoden päästä kaikki otetaan taas uusiksi, niin Vantaalla kuin telkkarin ääressäkin. Ja kahden vuoden päästä olemme varmasti paikan päällä Jämsässä katsomassa!

Sataa- vai paistaako?

Eilisessä säätiedotuksessa luvattiin aika huonoa ilmaa vesisateineen. Illalla siirsin terassin kukat räystään alle  ja kannoin pehmusteet tuoleista sisälle. Muutenkin katselin lojuvia tavaroita sillä silmällä, että olisivat sateelta suojassa, jos eivat saa kastua. Ja millainen on ollut päivä? Meillä ei ole tullut tipan tippaa vettä! No, juuri tätähän sadekuurot tarkoittavat: Jossain päin sataa johonkin aikaan ja jossain paistaa!

Lähdimme iltapäivällä Karin vanhempien luo lämmittämään rantasaunaa. Aito-kiukaan alla poltettiin puu jos toinenkin ja minä sain olla puunlisäysvuorossa, kun rantaan on rinne kuljettavana ja minä olin se parempijalkainen! Meillä on ollut aina jatkuvalämmitteinen kiuas saunassa ja jotenkin tämä kertalämmitteinen on vieläkin minusta pelottava juttu. Olen aivan varma, että ensimmäisinä saunojina saamme häkää ja kupsahdamme niille sijoillemme. Muita minun pelkoni lähinnä huvittaa.

Ei kupsahdettu, mutta minä lempeän löylyjen suosija meinasin nikahtua kuumuuteen. Minulle sopiva lämpö oli, kun luukku oli auki, mutta mitään ei kiukaalle heitetty. Kyllä oma mökkisauna vaan on parempi, varsinkin itse lämmitettynä! No, nämä ovat niitä ikuisia mielipideasioita. Minusta on mukava kylpeä pitkään ja miedoissa löylyissä. Toiset saavat olla toista mieltä.

Kun tultiin mökille, kiikuttelin kukat paikoilleen ja pehmusteet myös. Istuskelin pitkään pihakeinussa ja seurasin kirjosiepponaaraan puuhia, kun se syötti ahkerasti pöntössä sirittävää jälkikasvuaan. Luulin sitä yksinhuoltajaksi, mutta ilmestyi ukkokin paikalle välillä. Oli kyllä syöttöpuuhissa paljon laiskempi kuin vaimonsa!

Katselin myös taivaalle: Niin tummia pilviä oli joka puolella, että olin varma kohta alkavasta sateesta. Mitään ei taivaalta kuitenkaan tippunut. Välillä aurinko paistoi lämpöisesti ja säteet kimalsivat järven pinnassa. Ei vain jaksa sataa...

Sarjassamme Suurin ihmetys!

Täällä mökillä on vuosien aikana ihmetelty monenlaisia asioita: Kun sähköt syttyivät pimeyteen, kun järvivesi ensimmäisen kerran lorisi hanasta sisään, kun telkkariuutiset humahtivat tupaan, kun uusi ulkohuussi tuntui luksukselta vanhaan verrattuna, kun toinen terassi valmistui ja lisäsi terassitilaa tuplasti,  ja nyt tämänpäiväinen ihmetys on kyllä kaiken huippu: TÄÄLLÄ PELAA NETTI!

Kaikkia näitä "suuria" asioita on ollut tapana juhlia. Vuosien aikana on ollut esim. huussijuhlat ja rappusjuhlat ja tänään on vähän pidetty jo nettijuhliakin. Tarjoiluna oli kesän ensimmäiset mansikat, suuret ja herkulliset ja hintavat! Ja hyvää juomaakin oli!

Kone minulla on ollut täällä jo monta kesää työasioita varten, mutta netti on puuttunut. Kun television näkyvyysongelmaan tarvittiin kaiken maailman vahvistukset, niin olin varma, ettei täällä ilman lisäantennia nettikään pelaa, mutta kappas! Ostin ärrältä prepaid-mokkulan ja tässä sitä nyt kirjoitellaan tuvan pöydän ääressä! Ihmellistä!

Tuskinpa tähän rakkineeseen tulee kauniina kesäpäivänä koskettua, mutta neljän kuukauden mökkiaikaani sisältyy lukemattomia vesisadepäiviä ja silloin tämä huvitus on kyllä ihan hauska. Viime päivien vesisateet jo sen osoittivat, että monta sadepäivää peräkkäin täällä ei jaksa istua. Onneksi eilen ja tänään on ollut mukava ilma, joten viikonlopun sateet kyllä jaksetaan.

Ja nythän on tämä hauska leikkikalu, jota räpeltää samalla, kun sateen ropina kuuluu mökin katosta.

Taidanpa lähteä herättelemään isäntää, joka on päiväunilla = illansuu-unilla pihakeinussa.

Ihmettelyjä

Ihmettelen:

- Kun sunnuntaina oli lämmintä 30 astetta ja viime päivinä 20 astetta vähemmän. Miten nämä kelit jopa yhden vuorokauden aikana näin muuttuvat!

- Kun kävimme syömässä mökkipaikkakunnan pienen taajaman ainoassa ravintolassa ja ympäriltä kuului pelkkää ranskaa: Läheisen lentokonetehtaan ranskalaiset työntekijät olivat pizzalla yhtä aikaa kanssamme. Kyllä maailma on kansainvälistynyt jokaista Suomen syrjäistä kolkaa myöten.

- Kuinka hyviä radio-ohjelmia Ylen ykkönen lähettää. Mökillä kuuntelen paljon radiota ja siellä on vaikka kuinka mielenkiintoisia ohjelmia, niin puhetta kuin musiikkiakin. TV:stä tulee koko kesän lähes yksinomaan uusintoja.

-Miten miehen vaatekaappi voi olla niin siisti: Jokaisen hyllyn reunassa nimilappu, minkä laatuisia vaatekappaleita sille hyllylle laitetaan. Tarttuisipa moinen järjestelmällisyys edes hitusen minuunkin!

-Kuinka mökillä voi olla niin ihanaa: Mustarastaan huilu soi niin illalla kuin aamuvarhaisella, kaiken maailman kukat aukovat nuppujaan ja peilityyni järvenpinta hivelee silmää, sadepäivänäkin!

Ihmettelen ja ihmettelen ja nautin!

Sadepäivän puuhia

Tänään on satanut aamusta iltaan. Eilen iltapäivällä alkoi ukkonen ja se möyrysi läpi yön, mutta ei ollut mikään kova. Kaatamalla tuli kyllä vettä aina välillä. Aamuun mennessä oli sademittari melkein täynnä, joten yli 40 mm satoi sinä aikana.

Lähdin puolen päivän aikoihin ihmisten ilmoille pesemään pyykkiä. Laitoin "puolimatkan krouvissa" rivitalon koneen pyörimään pikkupyykkiä (tarkemmin ajatellen Kari sen hoiti!) ja jatkoin kotiin, jossa pesin lakanoita pyykkituvan isolla koneella. Hissiremontti on viittä vaille valmis, joten tänään taisin kivuta viimeisen kerran rappusia pitkin. Kipeällä selällä se ei ollut ihan kiva koitos. Torstaina on tarkastus ja sen jälkeen hissi on käyttökunnossa. Jipii!!

Ehdin myös parturiin, joka leikkasi "karvalakin" alta ihan kivannäköisen tukan esiin. Voi, miten nautin taas! Olisi pitänyt ehtiä kampaajalle jo kuukausi sitten, mutta työn tuiskeessa sekin jäi.

Palasin pyykkiretkeltäni nälkäisenä katsomaan isäntää tänne rivitalon pätkään, mutta häntä ei näy missään. On juuri tehty uunijuusto lieden kulmalla ja sitä hotkaisin napaani kanelin ja sokerin kera. Kyllä oli hyvää! Nyt hoitelen pankkiasiat koneelta ja sitten jatkan matkaa takaisin mökille. Lähipäivät pitelen sadetta laiskotellen ja selkää parannellen, ellei sitten ilmalämpöpumpun asentaja laita vipinää töppösiin. Kai se isäntäkin jostain ilmestyy, joko puhelinta pitkin tai sitten ihan ilmielävänä.

Tyypillinen lomalainen

Ihana ensimmäinen lomaviikko takana! Säiden puolesta ihana, muuten ...! Laitoimme ensimmäisenä lomapäivänä laituria paikoilleen ja kuinka ollakaan, heräsin seuraavana aamuna selkä jäykkänä. Ajattelin, että kyllä se kävellessä vetreytyy. Lähdin 3 kilometrin lenkille ja kun mökille takaisin pääsin, en taipunut enää mihinkään selkäni osalta. Se meni täydelliseen juntturaan.

Neljä päivää sinnittelin omin konstein buranan voimin, mutta sitten raahauduin lääkäriin. Sain kipupiikin ja rentouttavat takalistoon ja reseptin kouraan ja nyt on olo jo parempi. Eihän tämä hetkessä parane, mutta toivossa on hyvä elää, että edes joskus!  Vaiva on onneksi lihaksissa lääkärin  mukaan eikä säteile minnekään.

Joutaahan tässä lomalla sairastamaan, kun laiturikin on laitettu : )) !! Opinpahan taas arvostamaan ihanaa tavallista harmaata arkea.

Suvivirsi laulettu!

Oppilaat kirmasivat kesälaitumille hymyssä suin. Opettaja lukitsi koulun ovet ja katsoi autiota koulun pihaa... Ohi on taas yksi kiireinen kouluvuosi.

Istun pöllähtäneenä koneen ääressä. Olo on helpottunut, mutta loman alkamisen tajuaa vasta parin päivän päästä. Kun on monta viikkoa painanut pää kolmantena jalkana ja kiire yhtäkkiä loppuu kuin seinään, ei oikein tiedä, miten olisi. Taidan mennä pihakeinuun istumaan ja kuuntelemaan linnun laulua. Ajatuksetkin varmaan vähän selkenevät vähitellen.

Loma alkoi muutama tunti sitten... !