Kaunista ja haikeaa

Mökillä krookusten kukinta on jo melkein ohitse. Harmi, että kevätkukkien loisto alkoi niin aikaisin. Aiempina vuosina olen ehtinyt toukokuussa mökille asumaan ja ihastelemaan kaikkea kaunista.

Valkovuokotkin ovat jo aloittaneet kukintansa. Oma äitini niitä rakasti ja nyt valkovuokkoja on levinnyt mökin pihaan moneen paikkaan. Olisin niin halunnut olla mökillä pääsiäispäivänä liputtamassa evakkojen muistoksi, sillä äitini lähti Karjalasta kaksi kertaa pienenä tyttönä Valkjärveltä evakkomatkalle, toisella kertaa laput kaulassa isomman tytön ohjauksessa. Tällä kertaa minä ja oma lipputankoni olimme kuitenkin kaukana toisistamme. Kotona ikkunasta ei näkynyt yhtään lippua sinä päivänä. Harmi! Johtuneeko siitä, että tämä uusi liputuspäivä oli ensimmäistä kertaa käytössä.

Järvet ovat vapautuneet jääkannestaan tavallista aiemmin, meidän mökkijärvessä jo 15.4., vaikka tavallisesti vasta vapun tienoilla. Kevät on niin hurmaavaa aikaa, kun linnut palaavat, luonto herää, vihreys alkaa vallata maisemaa ja iltojen valoisuus tuntuu ihmeelliseltä.

Tänään aion katsoa paavi Franciscuksen hautajaismessun loppuosan Areenasta, sillä jouduin lähtemään kesken messun pitämään urheilutalon kahviota, jotta sisareni ei siellä ihan yksin joutuisi raatamaan lentopalloilijapoikansa vanhempien vuorolla. Olisin mielelläni keskittynyt Vatikaanin tapahtumiin, mutta onneksi on tallenteet olemassa. 

Luterilaisena on vaikea ymmärtää paavin valtavaa suosiota ympäri maailman. Toisaalta hieno asia, että katolilainen isä koetaan näin merkittäväksi henkilöksi, jonka hautajaisseremoniaan kokoontuu maailman johtajatkin toisiaan kättelemään. Jospa tästä seuraisi vain hyvää koko maailmalle - erityisesti rauhaa. Sitähän Franciscuskin jaksoi rukoilla kerta toisensa jälkeen. 

Taidekaupungin Lemmenpolulla

 

Ihan kodin tuntumassa järven rannalla kulkee suosittu ulkoilureitti, joka on aikojen alussa Lemmenpoluksi ristitty. Kävelen sitä useasti, sillä luonnon helmassa on mukavampi lenkkeillä kuin kävelyteillä autojen ja kevätpölyn keskellä. 

Polun varrelle on ilmestynyt muutamia taideteoksia. Kuka lienee tehnyt? Sopivat kuitenkin Taidekaupunkiin hyvin.

Pääsiäisen aikaa

 

Pääsiäisen aikaan hiljaisella viikolla oli aikamoista kiirettä kuorojen kanssa. Olimme laulamassa kolmena päivänä - toisen kuoron kanssa kerran, toisen kahdesti. Ranskalainen säveltäjä Charles Gounod on säveltänyt 1800-luvulla teoksen Messe Brève, jota kuoron kanssa lämmittelimme uudelleen. Tämä musiikki on niin kaunista ja pääsiäisen aikaan sopivaa. Lauloimme myös viikon aikana Simojoen Pekan yhden laulun Ylistys-kokoelmasta, lisäksi psalmimusiikkia ja yksittäisiä lauluja. Pääsiäisen harras ja lopulta riemukas tunnelma minulle syntyy erityisesti musiikin kautta.

Palmusunnuntain vietimme Pajulahdessa, jossa suvun musiikkia harrastava "sisar" juhli 70-vuotistaivaltaan. Hän on innostunut eläkevuosinaan uudelleen opiskelemaan laulua ja sellonsoittoa, jotka työaikana jäivät vähemmälle. Juhlinnan lomassa kuulimme ihanan musiikkituokion, jossa oli sankarin itsensä valitsemia kappaleita itse soittaen ja laulaen sekä muusikkoystäviensä kanssa yhdessä musisoiden. 

Kotona lankalauantaina väsäsin Valion ohjeella sitruunaisen juustokakun, josta tuli oikein raikas eikä yhtään liian makea. Päällyksen vain silottelin nopeasti, joten jäi vähän kuhmuraiseksi. Eipä tuo makua haitannut. 

Eilen kävimme vielä seuraamassa seurakunnan draamaryhmän tekemän pääsiäisnäytelmän. Kappeli oli tupaten täynnä katsojia, vaikka näytöksiä on ollut useampia. Näytelmä oli puhutteleva lavastuksineen,  vaatetuksineen kaikkineen, ja paljon näytelmän eteen oli tehty työtä. Mukavaa, että runsas yleisö palkitsi ryhmäläiset, kuka sitten missäkin tehtävässä esiintyi.

Nyt alkaa ajatukset vähitellen kääntyä konkreettisesti kevääseen. Olenkin tänään lähdössä mökille herättelemään paikkoja talviunesta ja tutkailemaan kevään merkkejä. 😊

Pääsiäisen iloa ja valoa

 

Vaahtokarkkeja ja muumilimsaa

 

Muutama viikko sitten käytiin mökillä heittämässä hyvästit talvelle sisareni kanssa. Tulikin kiire, sillä joka vuosi pitää käydä mökillä lumen keskellä paistamassa makkarat, vaahtokarkkeja ja hörppimässä muumilimsaa. (Tällä kertaa taisi kyllä olla smurffit pullossa.)

Olikin ihan viimeiset hetket nauttia perinteistä, sillä seuraavalla viikolla alkoi vähäisetkin lumenrippeet häipyä eikä jäällekään ollut enää mitään asiaa. Ensimmäiset krookukset olivat avautuneet eikä lunta ollut enää laisinkaan. Ihanaa, kevät on kunnolla alkanut! Jäiden lähtöä odotellaan malttamattomana.

Semmareita ja Löyttyä

 

Tampere-talossa oli Semmareiden Mammarit-konserttikiertueen vuoro. Kummitytön kanssa lähdettiin kuuntelemaan kolmatta kertaa yhdessä. Minähän olen vuosikymmenten varrella ollut kymmenissä heidän konserteissaan ja välillä oli jo vähän kyllästymistäkin ilmassa. Nyt tuntui kuitenkin mukavalta lähteä juhlimaan Seminaarinmäen mieslaulajien 35 kuorovuotta ja samalla kummitytön synttäreitä.

Kuoro oli julkaissut myös Siivousmusaa-levyn ja uusi kirjakin oli tyrkyllä. Minä nappasin vain levyn. 

Konsertti oli ihan mukava, osa harmitonta hyvän mielen musaa vuosien varrelta sekä mukana ihan uusiakin kappaleita. Huumori kukki ja poliittista satiiriakin oli havaittavissa. Väliajalla juotiin teetä ja syötiin synttäriherkkuja.

Ai niin: Ajelin myös ensimmäistä kertaa Tampereen ratikalla mennen tullen. Olihan hienoa kyytiä, varsinkin kun ratikan kyljessä komeili uljas kissojen kuoro. Sopi meikäläiselle hyvin!😀

Aiemmin maaliskuussa käytiin kuuntelemassa Jaakko Löytyn 70-vuotiskonserttia Elämä piirtyy pientareelle. Tuttuja riparilauluja ja muutama tuntemattomampikin oli tarjolla. Ohjelmisto oli komea poikkileikkaus vuosien varrelta tähän päivään. 

Kyllä täytyy ihailla Jaakkoa mahtavasta elämäntyöstä gospel-musiikin parissa niin Suomessa kuin myös lähetyskentillä. On siinä yhdelle miehelle aikaansaannosta kerrassaan! Laulukin kulkee yhä entiseen malliin.

Lukuelämys

 

Jonotin aika monta viikkoa saadakseni Markus Nummen uutuuskirjan Käräjät luettavakseni. Se oli saanut paljon kehuja, joten halusin itsekin siihen tutustua. Ja kyllä kannatti!

Käräjät on aivan huikea lukuelämys. Nummi oli haastatellut aikoinaan äitiään ja tätiään suvun historiasta C-kasetille ja palasi haastatteluun myöhemmin. Näin syntyi idea historialliseen romaaniin, jota Nummi kirjoitti kahdeksan vuotta. Tuloksena oli 570-sivuinen romaani, joka sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle kuvitteelliseen kylään, jossa käräjöidään lainvastaisista sikiönlähdetyksistä.

Kylän käräjät ei mielestäni ole romaanin tärkein juoni, vaan minua kosketti yhden päähenkilön - Vilja-tädin - elämäntarina, jota kirjassa avataan vähän kerrallaan, kunnes koko tarina paljastuu. Vilja tarkkailee kylän elämää ikkunasta käsin ja hänen merkillistä elämäänsä avataan pala kerrallaan kuin dekkarissa konsanaan: Kaikki ei elämässä ole sitä, miltä näyttää!

Kirja imaisi minut täydellisesti mukaansa. Ahmin sen muutamassa päivässä ja juoni oli niin omanlaisensa sekä kirjoitustyyli ja kirjan rakenne niin nerokas, etten meinannut pystyä laskemaan kirjaa kädestäni. Kun sain kaiken luettua, se pyöri mielessäni pari seuraavaakin päivää, sillä niin väkevä oli lukuelämys.

Kannattaa tutustua, sillä nyt on synnytetty erittäin mielenkiintoinen romaani!

Maaliskuinen aamu ikkunasta

 

Kotiin...

 

Viime viikolla oli mukava päivä, kun kävin hakemassa Kyproksen matkaajan kotiin. Kaksi kuukautta vierähti hänellä nopeasti vieraalla maalla, mutta niin myös täällä minulla kotona. Oli mietinnässä käydä muutaman viikon tervehdyksellä etelän lämmössä, mutta suorat lennot Suomesta alkoivat vasta viime viikolla. En jaksanut rytyyttää Riikan kautta. Ehkä ensi talvena sitten...

Mies oli ruskea kuin papu, mutta niin oli myös tervetuliaiskakkukin samaa sävyä. Puolukka-kinuskiluomus maistui loman kreikkalaisia kokemuksia kuunnellessa. 

Kiitos, Katja, maistuvasta täytekakusta!

Nam, nam!

 

Kävimme opetusravintola Bistro Intolassa lounaalla viime viikolla. Kalaviikon kunniaksi oli monenlaista herkkua tarjolla.

Nuoret olivat taas laittaneet parastaan ja pitivät erittäin ystävällisesti hyvää huolta meistä ruokailijoista. 

Alkujuomasta lähtien nautittiin pitkän kaavan kautta herkuista. Olipa maukas menu ja hyvä palvelu joka käänteessä. Suuri kiitos taas!