Herra Harakka

 

Aamuhämärässä ikkunasta

 

Kirjastosta lainattua

 

Jouluna kuumeessa pötkötellessäni luin Pirjo Hounin kirjan Sodan sellisti - Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan. Suomalais-ukrainalainen sellisti lähti Ukrainaan muutama kuukausi ennen sodan syttymistä.

Muusikko ja dokumentaristi Lucas Stasevskij kertoo kirjassaan nuoruudestaan sekä sellon soiton opiskelusta ja noususta klassisen musiikin huipulle. Tärkeimmän osan kirjasta kuitenkin vievät järkyttävät kokemukset toisessa kotimaassaan sodan keskellä. Sellon soitto sotilaille H`ersonin korsuissa etulinjan tuntumassa tai Irpinin kaupungin raunioissa ovat koskettavaa luettavaa. Ohikulkijat pysähtyivät ja sotilaat itkivät. "En olisi uskonut, että musiikilla voisi olla niin suuri voima. Tunnelma oli aika erilainen kuin konserttisaleissa."

Kirjailijan päätehtäväksi sodan melskeessä tuli soittaa selloa lohduksi ukrainalaisille sekä tallentaa sodan tuhoja ja ukrainalaisten tuntoja niin kameralla kuin kirjoittamallakin. 

Kirjan lopussa on lyhyesti tietoa Ukrainan historian tärkeimmistä vuosista.

"Kotini seinälle olen ripustanut Kiovasta sodan alkuhetkillä otetun kuvan. Kuvassa isä Oleksandr rukoilee Ukrainan sotilaiden puolesta. Minua kuva muistuttaa päivittäin siitä, että kaikki elämässä voi muuttua pienessä hetkessä. Ja yksinkertaiset asiat ovat niitä, jotka antavat parhaiten rauhaa." 

Tammikuun liukastelua

 

Joulusta selvittiin ja vuoden alku on ollut rauhallista ja leutoa sään suhteen. Hyvä niin!

Eilen liukastelin mökille. Jätin suosiolla auton mökkitien alussa olevan tutun perheen pihaan, kun pikkutie näytti ihan kamalalta. Isäntäväki sanoikin, että lopputietä ei ole aurattu, joten oli ihan hyvä ratkaisu mennä jalkaisin. Nastakengistä huolimatta ensimmäinen puoli kilometriä oli ihan jäätävän liukasta, mutta onneksi selvisin ilman kuperkeikkoja. Loppumatkan kävelin auraamatonta tietä, jossa jalka ei luistanut. Välillä oli tien keskikohdalta lumi kadonnut, joten oli helpompi kävellä.

Mökillä oli rinne sulanut lähes paljaaksi. Saunamökin keinussa kuuntelin jään laulua ja huokasin helpotuksesta, kun mikään pihan puista ei ollut kaatunut. Edellisellä retkellä olikin naapurin puita pötköllään meidän sähkölinjan päällä myrskytuulen seurauksena. Maanomistaja kävi sahaamassa puut pois, ja sähköyhtiö korjasi kaapelin paikoilleen.

Järvellä olisi päässyt huristelemaan potkurilla tai luistimilla, mutta kumpiakaan ei tällä kertaa ollut mökillä tarjolla. Polkupyörällä joku ajeli keskellä järveä ja pohjoispäässä oli luistelijoita, muta muuten meidän suunnassa oli ihan hiljaista. Autolle kävellessä kuljin tien loppuosan taas kieli keskellä suuta, jotta pysyin pystyssä tien päällä olevalla jäällä. Olin helpottunut autolle tullessani, että en kupsahtanut. Onneksi viikolla satelee lunta, joten ehkä päästään tästä karmeasta liukkaudesta.