Lauantaiaamun yllätys

 

Aamulla herätessä oli paksu sumu ja pakkasta 2,5 astetta. Kun sumu hälveni, yllätykseksi tuli valkoinen kuura puihin. Sitä ei kestänyt varmaan kuin puolisen tuntia, sillä aurinko sulatti kuuran. Ehdin kuitenkin napata muutaman kuvan ikkunasta.

Myöhemmin kuulin, että Lahden lähellä nelostiellä oli sää yllättänyt autoilijat ja 50 autoa oli osallisena kahdessa ketjukolarissa. Tie oli ollut liukas ja sumu noussut nopeasti. Toivottavasti kukaan ei saanut vakavia vammoja. Pirkanmaalla oli myös useita kolareita ja Virroilla menetettiin yhdessä myös ihmishenkiä. Surullista!

Syksyisin luonto aina yllättää suomalaiset - ihan joka vuosi, ja yleensä silloin peltiä kolisee. Näin suuret ketjukolarit ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia.

Niin värikästä

Mökkihommia

 

Meidän mökki menee talviteloille lokakuussa. Vene on käännetty, laiturit otettu vedestä, vesiputki kiskottu rannalle ja putket puhallettu tyhjiksi vedestä. Siinäpä ne tärkeimmät jutut.

Lisäksi syksyyn kuuluu vielä monia muita pikkuaskareita. Muutama kymmenen pölliä odotti vielä klapeiksi pilkkomista. Sain puhelun Olli-ystävältä, joka ilmoitti olevansa niitä pienimässä, kun hän omien sanojensa mukaan tarvitsi puuhaa. Voi, olipa ihana yllätys, kiitos! Viikonloppuna vein suojaan viimeiset polttopuut. Eipä moneen vuoteen tarvitse niitä lisää tehdä, jos ei huvita. Nyt on liiterikin täpötäynnä. 

Ruska on kaunis, niin myös kärpässienet. Jostain syystä niitä löytyy nyt paljon mökkitontilta.  Kantarellit kerättiin pari viikkoa sitten. Nyt en käynyt edes katsomassa, näkyykö uusia, mutta seuraavalla kerralla pitää tarkastaa paikka. 

Lieden levyt on öljytty, pyyhkeet ja vuodevaatteet kerätty pesuun, verannat tyhjennetty ja vesilukkoon lorautettu jäätymisen estoainetta. Ensi kerralla pitää vielä muistaa ottaa kaapista kahvipurkki ja keksit. Haravointi ja räystäskourujen putsaus odottaa, mutta niitä ei tehdä kuin vasta lehtien pudottua. Sisarenpoika on luvannut kiivetä katoille harjaamaan ne puhtaaksi lehdistä ja neulasista. 

Kohta on mökki valmiina talviunille.

Voihan Yle, minkä teit!

 

Kyllä mustaa savua tuprusi päästä, kun taas jouduin aamulla Yle Radio 1:n uudistusten uhriksi!

Olen ihmeissäni seurannut lempiradiokanavani tämän vuoden touhuja. Iltapäiväohjelma tuli jo aiemmin täyteen hömppämusiikkia ja pulinaa, syyskuussa lyhenivät uutiset ja niitä jätettiin pois aiemmista lähetyskohdista. Tänään joka-aamuinen Ykkösaamu korvautui toimittajan höpinöillä, tajunnanvirralta kuulostavilla jutuilla "astianpesukoneen surraamisesta" ja kevyellä musiikilla. Kaiken lisäksi kovaääniset liikennetiedotteet pamahtavat aina välillä läpi.

Missä rakastamani klassinen musiikki ja radiokanavan tasokkaat ohjelmat? Joinain iltoina onneksi tulee vielä klasarikonsertteja, joskus Riston valinta ja Faunin iltapäivä. Muuten samaa höttöä, mitä on muut radiokanavat jo pullollaan. Ehkä seuraamani mielenkiintoiset haastatteluohjelmatkin saavat vielä kenkää. Onhan tätä mullistusten vuotta vielä jäljellä!

Ärsyttää, joten laitoinkin tänään palautetta. Tosin sitä ohjeissa pyydettiin valmiiseen lomakkeeseen, johon ei voinut edes omaa nimeään laittaa. Meni Ylen pohjattomaan laatikkoon, joten tuskin sitä kukaan lukee.  (Myöhemmin kuulin, että Facen kyseisen kanavan ohjelmauudistuksen kommentit oli otettu pois päältä, joka kertoo ilmeisesti runsaasta negatiivisesta mielipidetulvasta!) Laitoin toisen palautteen sähköpostitse suoraan muutamille tämän radiokanavan päälliköille ja tuottajille. Vastausta on ehkä turha odotella!

Ruskaa vähitellen

 

Ruska on Suomessa viikon tai kaksi myöhässä, kertoivat uutiset tänä aamuna. Puolukoista huomasi pari viikkoa sitten syksyn tulon, mutta puut antoivat odottaa ruskan värejä ihan näihin päiviin saakka.

Maanantaina sumuisella aamulenkillä näkyi Autereen polun kupeessa vähän maaruskaa - punastuneita mustikanlehtiä.

Luonto on aina kaunis, vaikka alkuviikosta ei vielä voimakasta syksyn väriä usvaisessa aamussa näkynytkään. Loppuviikosta huomasin maiseman jo kellastuneen reilummin. 

Joka syksy luonto vaihtaa väriä, välillä voimakkaammin, välillä haljummin. Saa nähdä, millainen on tämän syksyn väriloisto.

Bistron klassikot

 

Olimme syömässä opetusravintola Bistro Intolassa lounasta. 

Teemana oli klassikot, ja tällä kertaa kaikki tapahtui pöytiin tarjoiluna. Olipa kiva, kun olin aamun ahertanut kuntosalilla ja vielä päälle jumpassa. Tuntui niin mukavalta keho väsyneenä olla palveltavana, varsinkin kun opiskelijat ovat aina niin ylen kohteliaita ja ystävällisiä.

Tervetuliaisjuoma oli pirteä sekoitus jotain, jonka ainesosia en nyt muista alkuunkaan. (Alkoholiton kuitenkin!  :>)  Alkuruoaksi tarjoiltiin lohitartar tai kurpitsakeitto. Minä otin keiton, joka oli oikein maukas, ja tartar-ystävät kehuivat omaansa maasta taivaisiin. 

Molemmat valitsimme pääruoaksi grillattua entrecotea, sillä tofu-pähkinäpihvit eivät nyt tuntuneet meille sopivilta. Oli hyvä valinta perunakroketteineen ja lisukkeineen. Hieman lisäsin suolaa lihan paksumpaan osaan.

Jälkiruoaksi saimme punaviinipäärynöitä mascarponemoussella kahvin ja teen kera. Ah, miten makoisaa! Kaiken kaikkiaan menu oli ihan mukava kokonaisuus.

Ensi viikolle osuu eläkeläisopettajien lounas samassa paikassa. Silloin teemana on Vastuullisuus. Kiva tavata taas kesän jälkeen entisiä työtovereita ja päivittää kuulumiset. 

Normaaliusrodeo menossa

 

Sain kirjastosta jonottamalla Topi Borgin kirjan Normaaliusrodeo. Onhan se silmiä avaava teos, ja nostan hattua kirjailijalle hänen omintakeisesta ja selkeästä tavastaan ilmaista ajatuksiaan. Tämän kirjan lukemalla ymmärtää paremmin autistisen henkilön elämää keskellä neurotyypillistä maailmaa.

Kirjolla-sarjassa katsojia tutustutettiin Topi Borgin omintakeiseen, positiiviseen ja humoristiseen tapaan elää elämäänsä ja ilmaista ajatuksiaan. Kirjassa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ajatuksiaan autismista ja sen tuomista haasteista sekä ulkopuolisuuden tunteesta ja erilaisuudesta. Rakastava ja täysillä poikaansa tukeva perhe on ollut Topin kohdalla merkittävä asia ja auttanut häntä selättämään kohtaamiaan haasteita. (Toki tämän pitäisi olla normaalia jokaisen lapsen elämässä, mutta syystä tai toisesta se ei useinkaan toteudu tämän päivän maailmassa.)

Kirjan ote on Topin tapaan positiivinen ja humoristinen. On hienoa, että hän näin jälkikäteen osaa nauraa hankalillekin tilanteille ja ammentaa ne voimavarana tulevaisuuteen. 

Kiitos, Topi, että kirjoitit tämän kirjan! Se kannattaa ehdottomasti lukea.

Kotia kohti

 

Tänään kävimme syömässä Keloravintolassa mainiot poropizzat ja jälkiruoaksi taivaallisen hyvää puolukkajuustokakkua kera kahvin. Olipa makoisaa! Pihapiirissä oli ennen tämä niliaitta, mutta nyt se oli talven aikana hävinnyt johonkin.

Illalla pakataan ja huomenna aamulla alkaa ajomatka kohti etelää. Kivat muistot mielessä on ihan hauska palata kotiin kaupunkiarkeen. Samalla päättyy mökkikausi - tosin käydään kyllä päiväseltään. Harrastukset ovat alkaneet, joten vapaa ja puuhakas kesäkausi hiljenee syksyn myötä, mikä on oikeastaan aivan ihanaa. Syksy on minulle rauhoittumisen aikaa.

Pienellä Sallatunturilla

 

Tänään aamupalan jälkeen lähdin kävelemään kohti tunturin lakea täältä alarinteen mökistä. 

Olihan se taas varsinainen "kuntosaliharjoitus", mutta paljon hienommissa maisemissa. Kun pysähteli monta kertaa nousun aikana, ei ihan nikahtunut jatkuvaan ylämäkeen.

Paikkapaikoin riekonmarjan punainen syysväri leimusi maastossa.

Ylhäällä tunturin laella istuin kodassa nauttimassa tulen lämmöstä tuulensuojassa ja kuuntelin kanssakulkijoiden jutustelua.

Alaspäin tulo oli puolet nopeampaa, mutta reidet olivat kovilla jatkuvasta jarruttelusta. Seuraavat päivät kuluvatkin tasaisemman maan vaelluksilla.

Barokkimusiikin lumoissa

 

Kuulimme viikko sitten, että Kemijärvellä on menossa viikonloppuna Kemijärvi Barokki ensimmäistä kertaa. Vanha musiikki kiinnostaa meitä kumpaakin todella paljon, joten siltä istumalta katsottiin netistä konsertit ja valittiin lauantai-illan konsertti kirkossa. Kirkkokonsertti sen vuoksi, että emme tunteneet Kemijärveä yhtään, mutta kirkko varmaan löytyisi helpommin kuin muut konserttipaikat.

Niinhän se oli, että Sallasta tullessa Kemijärven keskustaan käännyttäessä kirkko näkyi jo kauas. Väkeäkin näytti tulevan paikalle kauniiseen kirkkoon ihan mukava määrä, vaikka festivaali oli vasta ensimmäistä kertaa tarjolla.

Viulisti Anna Rainio toimi festivaalin taiteellisena johtajana ja on soittanut barokkiviulua monissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Tällä hetkellä hän on Lapin musiikki- ja tanssiopistossa viulunsoiton lehtorina. Muilla esiintyjillä oli myös vahva tausta erilaisista suomalaisista barokkiyhtyeistä.

Kuulimme J.S. Bachin instrumentaalimusiikkia sekä lopuksi kantaatin Ich armer Mensch, ich Sündenknecht, jossa solistina toimi tenori Heikki Raunio. Hän on keskittynyt urallaan erityisesti passio- ja oratorioteoksiin.

Konsertti oli ihana! Vanhat soittimet tuovat ihan erilaisen soinnin, ja Bachin musiikki kaikui kauniisti taitavien soittajien käsissä kirkkosalin akustiikassa. Hauska yksityiskohta oli, kun sunnuntaina Sallan kirkon messun jälkeen kirkkokahvilla satuimme istumaan festivaalin taiteellisen johtajan vanhempien vieressä. Lähetimme tätä kautta henkilökohtaiset terveiset taiteilijoille ja kiitokset kauniista konsertista.

Ps. Mielenkiintoista oli liikkua autolla pimeällä poronhoitoalueella, kun aina ennemmin on ajot tapahtuneet valoisaan aikaan. Ja porojahan oli liikkeellä! Maltilla tultiin takaisin mökille. 

Tunturin rinteellä

 

Retki pohjoisessa on alkanut mukavasti. Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen sekä Sallan maisemat mahtavia. Poroja on näkynyt runsaasti.

Isolle Sallatunturille kipusin toissa päivänä ja onhan se koetus, kun kaksi kilometriä taivaltaa polkua pitkin pelkkää ylämäkeä. Tosin lopussa on rappuset, joten ei tarvitse enää loikkia sinitäplillä merkattuja kiviä pitkin, joka oli todella vaarallista aikoinaan. Muistan ensi kerroilla pelänneeni koko ajan. Nyt on helppoa turvallisilla rappusilla. Takaisin tulokin ottaa reisiin, kun pitää tietenkin jarrutella menoa. Maisemat kuitenkin kruunaavat kaiken.

 

Illalla myöhempään on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja pienemmän Sallatunturin rinteeltä.

Rinteellä mökin lähellä laiduntaa lampaita. Ne ovat sympaattisia kavereita ja välillä hyvin äänekkäitä. Karitsan oli koira raadellut aiemmin kesällä ja nyt oli aidassa varoitukset koirien ulkoiluttajille. Onneksi eläin selvisi. En kyllä ymmärrä, miten kahakka on voinut tapahtua, kun aita on kuitenkin välissä. Omistajan pitäisi tietenkin pitää huoli koirastaan, jotta se ei pääse häiritsemään lampaita.

Joka päivä on patikoitu tulistelemaan jonnekin päin. Suomaisemat ovat niin kauniita, porot uljaita isoine sarvineen, poronkäristys herkullista ja kuukkelit söpöjä. Ihanaa jatkaa samoissa, tutuissa maisemissa vielä toinen viikko. 

Tulossa ollaan

Hei, kaveri! Täältä tullaan...  :>)

Äänekäs harjoitus

 

Sumuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja nopeasti pimeneviä syyskuun iltoja... ja lentokoneiden möykkää, hih! 

Lentotoiminta-alueella kun ollaan, niin nyt on taas harjoitusten vuoro. Aivan kummalliset koneet ovat viime päivinä lennelleet, sunnuntai-iltanakin vielä pimeällä. Välillä jyristelevät ohitse ja välillä jäävät roikkumaan veden päälle laituriamme vastapäätä leijuttamaan. Pelkäsin jo, että rysähtävät niskaan. Ovat varmaan niitä jenkkien Osprey-kuljetuskoneita, jotka pääsevät suoraan ylöspäin nousuun vähän kuin helikopterit, vaikka ovatkin lentokoneen näköisiä. Jotain roottoreita näissäkin näkyi ja ääni oli kauhean kova. Voittivat helikopteritkin, kun jytistivät pareittain monta kertaa mökin päältä paikallaan olon lisäksi. 

Onhan se hyvä, että harjoitellaan yhteistoimintaa. En valita, silmät pyöreänä, sormet korvissa vain seurailen.  ;>)

Syksy saapui

 

"... sammalmättäät kutsuvat, nyt on syksy!" soi mielessä, kun maanantaiaamuna heräsin. Syyskuu alkoi.

Mökillä oli kauhea sumu, ei edes oman pihan toiselle puolelle näkynyt kunnolla. Toisaalta maisemassa näkyi satoja hämähäkinseittejä joka puolella, ja se oli todella kaunista. Vasta ennen yhtätoista alkoi sumu kadota ja nopeasti häipyikin.

Osa mustikanvarvuista on värjäytynyt punaiseksi, koivunlehtiä näkyy jo keltaisena, mutta sienet puuttuvat. Pihan kantarellipaikassa ei ole yhden yhtäkään! Ehkä kohta voisi nousta, kun kaksi päivää sateli vettä. Syyskuun alkamisesta huolimatta syksyn ensimmäinen viikko näyttää lämpötilojen osalta vielä kesäiseltä, +20 luvataan lähes joka päivä ja välillä päällekin. Ihan hauska syksyn aloitus!

Skotlannin rannikolta

 

Olen lukenut kirjoja tänä kesänä enemmän kuin vuosiin. Se on ollutkin tosi hauskaa! Nyt lainasin Karen Swanin Kesyttömän saaren. Se kertoon nuoresta, määrätietoisesta naisesta Skotlannin karulla saarella keskellä miehistä maailmaa.

Vähän on ollut takkuista lukea alkua. Odotan kuitenkin, että kirja imaisee mukaansa ja varmasti sellainenkin hetki vielä tulee. 

Pienet pupuset

 

Meillä loikkii pieniä pupusia pihalla. Ensin luulin, että niitä on vain yksi, mutta välillä ikkunasta seuratessa näytti kyllä siltä, että noin vilkasliikkeinen ei voi vain yksi rusakonpoikanen olla. Niinpä sitten yhtenä aamuna huomasin kaksi pupua apilanlehtien kimpussa. Välillä ne loikkivat villisti ja ottivat pikajuoksuspurtteja. Sitten taas keskittyivät puputtamaan einestä.

Minulla on monta hauskaa kuvaa niistä, mutta jostain syystä sain siirrettyä tänne vain yhden kuvan. No, hyvä näinkin!

Herätys päiväunilta

 

Tänään kärräsin mökillä klapeja liiteriin ja sen jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet. Olin juuri nukahtamaisillani, kun oveen koputettiin. En odottanut ketään eikä naapureissakaan ollut mökkiläisiä. Kukahan mahtoi olla ovella?

Huomasin pihalla jonkun firman auton. Ehkä sähköfirmasta tultiin vaihtamaan sähkömittaria? No, ei. Pihalla oli kaksi kattofirman nuorta työntekijää, jotka alkoivat jutustelemaan mukavia. "Olemme tuossa järven toisella puolella tekemässä kattoremonttia XX:n luona. Satutko muuten tuntemaan? Käymme samalla kysymässä, onko muilla tarvetta. Missä asut vakituisesti? Ai, no siellä tehtiin juuri XX:n kiinteistöön..." Juttu luisti ja kysymyksiä sateli. Vastasin valikoidusti. Kun juttu vain jatkui, sanoin suoraan, että taidamme tuhlata toistemme aikaa. Jos minulla on tarvetta, otan yhteyttä. Hei,hei!

Ihan fiksuja poikia. Ymmärsivät heti ja toivottelivat hyvät syksyn alut. Mietiskelin itsekseni, mistä ihmeestä olivat löytäneet tänne syrjäiselle rantakolkalle? Taitavat olla työt vähissä...

Aamuja ja iltoja