Ja vieläkin mustikoita riittää

 

Mustikoita on vieläkin tarjolla vaikka kuinka paljon. Olen ottanut tavaksi mökillä kerätä aamupuuron sekaan pihalta desin mustikoita. Jos on sadepäivä tulossa, olen poiminut marjat jo illalla. Pehmeitä tai pahentuneita on jokunen joukossa, mutta käsin kerätessä ne voi jättää pois. Mustikat ovat vieläkin oikein hyviä, kun ei ole ollut suuria sateita vesittämässä aromeita. 

Jostain kumman syystä mustikat tuoreena pelkältään syötynä eivät minun vatsalleni oikein sovi, mutta leivonnaisena, rahkana tai puuron kanssa kyllä. Nyt olen jo monta viikkoa syönyt kaurapuuroa joka arkiaamu tuoreiden mustikoiden kera, nams, viikonloppuisin sitten jotain muuta.

Lähipäivinä taidan kerätä jo vähän puolukkaakin pakkaseen, vaikka loput taitavat jäävät syyskuun loppupuolelle kerättäväksi Lapin matkan vuoksi. 

Mahtava marja- ja omenakesä ollut!

Urkuviikko

 

Seurakuntamme järjestämä XXII urkuviikko on ohitse. Viime viikolla oli viisi konserttia, joista neljään pääsin mukaan. 

Avajaiskonsertti Merikanto in memoriam 100 v. Tomi Satomaan soittamana oli upea. Erityisesti pidin Merikannon sävellyksistä ja vanhoista Homiliuksen urkukappaleista. 

Elias Niemelän Täyttä urkua! -konsertti ei ollut ihan minun mieleeni, mutta varmaan muut pitivät. Urkujen rekisteröinti "kovaa ja kovempaa" oli hieman yksitotista, eikä myöskään alun perin muille instrumenteille tehdyt sävellykset minua niin kiinnostaneet, joista nyt kuultiin ilmeisesti hänen omat sovituksensa uruille. 

Keskipäivän Ilkka Hackmanin kitaravartti oli edellisen mahtipontisen konsertin jälkeen kuin mannaa korville. Barriosin, Schubertin ja Bachin sävellykset sopivat kirkkomme akustiikkaan täydellisesti.

Päätöskonsertissa viime sunnuntaina oli urkutaiteilijana Christian Ahlskog, joka on ottanut kunniakkaan tavoitteen soittaa koko Bachin urkutuotanto lävitse. Projekti päättyy ensi vuonna. Tässä konsertissa kuultiin - tietenkin - Bachia, mutta myös Rinckin, Lemaigren, Lemmensin, Hillen ja Merikannon kappaleita. Upea konsertti! Hienoin kokemus oli minulle kuitenkin Ahlskogin Improvisaatio, joka oli ihan huippu, hienoin kuulemani tässä sarjassa. 

Nyt pidän taukoa konserteista, sillä onhan niitä tullutkin jo kolmisenkymmentä tämän suven aikana. Kaikki erilaisia, upeita, joistakin en ole niin pitänyt, mutta se ei ole tärkeää. Hienoa, että Suomen kesässä on ollut niin paljon erilaisia kulttuurin kokemisen mahdollisuuksia eri taiteen aloilta. 

Testi

 

Kananmunien joukossa oli yksi, jossa oli selvä reikä. Se ei ollut kuitenkaan pilaantunut vielä. Vein sen ulos vanhaan rastaanpesään ja nyt seurailen, kelpaako muna kenellekään. Soman näköinen pölkyn päässä olevassa pesässä!

Viime päivinä

 

...olemme saaneet vieraita kaukaa Sri Lankasta. Oli mukava tavata ystävämme aviopuoliso ensimmäistä kertaa. Saimme myös kauniin kukkakimpun mökin pöydälle. Oli hauska huomata, että suomalainen sauna oli jo tullut tutuksi, joten ei muuta kuin kylpemään. Mukava päivä mökillä - suomalaisuuden perusjuuria esittelemässä.

... vaikka kesä vielä jatkuu, syksykin muistuttelee tulostaan. Rannan tervalepät pudottelevat tuulessa ruskeita lehtiä verannalle. Aamukävelyillä katselin, miten pellosta ensin puitiin ohra, sitten kaura. Nyt ovat sänkipellot mökkitien varressa, ja kurkiparvi astelee arvokkaasti etsimässä syömistä. Niillä lähtö vieraille maille lähestyy, vaikka vielä pidetään kuitenkin hetki kesästä kiinni.

Aurinko laskee...

 

Revontulten leikkiä

 

Illalla puoli kahdentoista aikaan puin vaatetta päälle ja lähdin katselemaan revontulia pihamaalle. Menin ensin rantaan ja laiturilta katselin haileiden, vihertävien värien leimuamista. Yhtäkkiä taivaalla lensi joku viiru. Silloin muistin, että Perseidien tähdenlennotkin näkyvät.

Yllättäen paras taivaan tähystyspaikka olikin ylämökin terassilla. Raahasin puutarhatuolin vähän avarampaan paikkaan ja asetuin selälleni katselemaan. Vähitellen taivaalla alkoi näkyä myös violetinpunertavia värejä. Kaunista!

Samalla näin myös useita tähdenlentoja. Toiset olivat hitaampia ja kiisivät taivaalla monta sekuntia, muutamat kauniin punertavia, suuremman vanan jättäviä ja nopeita. Olin ihan haltioissani!

Perseidien parvi on ainoa lämpimään aikaan osuva suuri parvi, joka näkyy Suomessa. Tähdenlennot ovat oikeasti meteoreja, jotka iskeytyvät ilmakehään. Komeettapöly lämmittää ilmaa ympärillään hehkuvan kuumaksi ja näin syntyvät valoviirut. Jotkut saattavat näkyä punertavinakin. Niitäkin minä näin muutaman. Samalla näkyi myös muita tähdenlentoparvia, jotka ilmestyvät pari kertaa tunnissa.

Melkein tunnin katselin taivaan hienoa näytelmää. Tänä iltana pitää tirkistellä lisää, jos vielä sattuisivat ilmestymään.😃

Illalla

 

Elokuun satoa

 

Oikein kunnon satokausi menossa! Pakkohan sieniäkin on poimia, kun kantarelleja ja mustia torvisieniä pukkaa mökin nurkalla, vaikka itse en voi kovin paljoa niistä nauttia vatsanpurujen vuoksi. Onneksi on kuitenkin niitä, jotka voivat.

Kahtena päivänä poimin mökin rinteestä mustikoita ämpärillisen verran. Aamupuuron kanssa on kiva syödä monenlaisia marjoja. Vielä jäi piirakkamarjoja odottamaan noukkijaa. Ehkä viikonlopuksi teen.

Aamukävelyllä huomasin, että puinnitkin ovat täällä alkaneet. Ohrapellolla oli puimuri jo hommaansa tehnyt edellisenä päivänä ja työt jatkuivat.

Luonto on muistanut lintujakin. Pihlajat notkuvat runsaiden marjojen painosta, ja pienimmissäkin puiden aluissa näkyy marjoja. Joskus marjat ovat pudonneet lähes heti kypsyttyään, mutta nyt ovat tiukasti kiinni. Tilhet kiittävät!

Puolukkakin jo punertaa lupaavasti. Niitä seuraavaksi koriin!

Lentämään!

 

(Kuva: WWF Luontolive: sääksi)

WWF:n Luontoliveä Saimaan sääksenpesältä on seurattu koko kesä keväästä saakka. Nyt on menossa hienoimmat hetket, kun poikaset siivittelevät ja opettelevat lentämään. Viime viikolla saatiin sydämentykytyksiä, kun esikoinen otti ja lähti ensilennolle, ja takaisintulossa kestikin yön yli. Ajattelin jo, että nyt on hukka perinyt! Onneksi ei!

Tänään pesällä oli enää kuopus, joka sekin oli seikkaillut omin siivin alempana olevalle kivelle. Pääsi sieltä kuitenkin kipuamaan takaisin pesään. Koskahan sekin häipyy ihan oikealle ensilennolle?

Keltaisenaan

 

Mökin takana metsikössä näkyi aluskasvillisuus omituisen keltaisena. Heti tuli mieleeni, että olisikohan siellä...? Oli ja kauheasti! Kantarelleista hehkui keltaisenaan monen neliön ala: suuria, valtavan suuria ja pieniä. Viidessä minuutissa sateessa keräsin ämpärillisen talteen, kun vielä suurempia sateita oli luvassa. En kyllä ollut oikein kartalla, että sienet jo pukkaisivat itsensä näkyviin. Kaikki on luonnossa tänä kesänä niin etuajassa!

Kahtena päivänä putsasin saalistani ja jalostin pakkaseen. Ämpärillisestä tuli kaksi Aino-rasiallista, jotka jaettiin pienempiin annoksiin pakasterasioihin. Ja hip-huraa: Toinen mokoma saalista, jos ei enemmänkin, odottaa ihan mökin nurkalla. Eipä tarvitse lähteä kauemmaksi haahuilemaan. On tämä hieno sienivuosi!