Karjalan kunnailla

"Vaikka mie lähin Karjalast, niin Karjala ei lähe miust."

Sain tänään osallistua sukututkijoiden iltaan, johon sisareni tytär oli kutsuttu lukemaan viimevuotinen Karjala-seuran kilpailukirjoituksensa mummistaan. Kilpailussa lukiolainen palkittiin jaetulla ensimmäisellä sijalla. 

Ennen kirjoituksen luentaa sain minäkin puheenvuoron ja kerroin äitini elämänvaiheet lyhyesti. Lapsenlapsen osuuden ajaksi laitoin kuvan mummista pianon päälle. 

Yleisö kuunteli hiiren hiljaa välillä nauraen humoristisissa kohdissa, välillä liikuttuneena kuunnellen. Nuori tyttö oli jaksanut tehdä pitkän ja mielenkiintoisesti kirjoitetun tarinan karjalaisesta isoäidistään. Kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun yleisössä ja kaikuja illasta taitaa tulla tallennettunakin, sillä paikallislehden toimittaja näkyi olevan paikalla. 

Mukana oli myös kaksi muuta nuorta. Toinen luki oman kirjoituksensa karjalan kielestä ja toinen musisoi. 

Luulen, että sukututkijat - monet karjalaisilla sukujuurilla varustettuna - ilahtuivat nuorten läsnäolosta. Keskustelu oli runsasta, paljon muistoja, iloja ja suruja. 

Evakot ovat kohta poissa, kuten sodan kokenut sukupolvikin. On hienoa, että järjestetään mahdollisuuksia siirtää hiljaista tietoa karjalaisten kokemuksista nuorille ja nuorten ajatuksia vanhemmalle väelle. Mummi olisi iloinnut tästä illasta!