Kummitytölle koulusukat

 

Jämälangoista on tullut tehtyä monet sukat kesän aikana. Nämä ovat menossa kummitytölle koulusukiksi.  Kakkosluokan oppilaittensa kanssa temmeltäessä näitä ehkä tarvitaan. 

Ihan perussukat ilman mitään krumeluureja...

Uimakaveri, huilaakin

 

Sumuisen aamun seittejä

 

Keltaista herkkua

 

Lauantaina saimme vieraan, jonka erityistoivomus oli päästä tunnistamaan suomalaisia ruokasieniä. Saaliiksi tulikin tatteja, lampaankääpää, kehnäsieniä ja kantarelleja. Kaupunkilaistunut, Sri Lankasta kotoisin oleva nuori neitonen ei asutuskeskusten keskellä itsekseen sieniä löydä, puhumattakaan että niitä tunnistaisi. Nyt oli kotiin tuomisina iso pussi herkullisia tuliaisia!

Tänään aamupalan jälkeen, ennen saderintaman vyöryä, käväisin lähimetsässä katsomassa, miten kantarellit voivat. Edellisellä kerralla olivat niin pieniä, etten vielä poiminut. Nyt olivat kasvaneet ja hyvää kantarellikastiketta on tiedossa myöhemmin tällä viikolla.

Päivän aikana onkin sitten satanut oikein urakalla. Sademittari on puolillaan ja varmaan piripintaan aamulla, kun sade päättyy. Hyvä, kun sataa, kun niin kuivaa on ollut koko kesän. Luultavasti sieniä nousee, kun maasto kastuu nyt kunnolla. Mökin pihalta löytyi tänään kaksi isoa ja niin kaunista punakärpässientä sekä eri tatteja ja haperoita, lisäksi kaiken maailman roskasieniä. Eriskummallisen paljon olen nähnyt myös mökkitien varrella leppärouskuja. 

Oman kantarelliretken jälkeen kävin ennen sadetta vielä kävelemässä ja pulahdin uimassakin. Nyt on ollut kiva nauttia sadepäivästä sisällä takkatulen ääressä. 

Iltamaisema

 

Pakastimen löytöjä

 

Kaupunkiasunnon pakastimesta löytyi vielä viimejouluista bataattilaatikkoa, mökkipakastimesta haukifileitä. Niistäpä sai pariksi päiväksi oikein maittavan lounaan.

Onneksi osuivat silmään! Olisihan se ollut nolo joulun alla löytää vielä vuoden vanhaa laatikkoa jo uutta pakastaessa... 😀

Juhlat

 

Sunnuntaiksi olimme saaneet kutsun Kankaanpäähän juhlimaan ystävämme viisikymppisiä. Oli mukava tavata pitkästä aikaa, juhlia sankaria, syödä herkkuja ja kuunnella nuorten musiikkiesityksiä leikkimökin kuistilta.

Koska päivänsankari oli myös urkuri, saimme päättää juhlapäivän kirkkokonsertilla, jossa esitettiin hänen omia sävellyksiään otsikolla "Löytöjä kanttorin pöytälaatikosta". Säveltäjä itse soitti urkuja ja pianoa, mutta mukana oli myös mezzosopraano, sellisti ja toinen pianisti sekä kuoro. Olipa usean laulun sanoittajakin mukana.

Konsertti oli mukava sisältäen paljon muistoja vuosien varrelta. Lopuksi saimme vielä iltakahvit kirkon takaosassa. 

Kotiin palasimme vasta iltamyöhällä, jolloin pimeys oli jo vallannut mökkirannan. Onneksi ei matkalla eläimiä hyppinyt tielle. Vain yksi jänis nähtiin...

Ohiuinti sateisena aamuna

 

Regerin juhlavuosi

 

Mäntän Urkuviikolla juhlan aiheena torstai-iltana oli Max Reger. Tänä vuonna tuli 150 vuotta Regerin syntymästä, joten urkuri Marko Koskinen oli valinnut kaikki illan sävellykset tästä aihepiiristä.

Urkuri oli hauskasti ottanut illan teemaksi Maximaalista urkumusiikkia. 😊 Ohjelmistossa oli urkukoraaleja, Intermezzo, Preludi, Toccata ja Fuuga E, Melodia sekä Introduktion ja Passacaglia d, kaikki Regerin teoksia. 

Urkuri Marko Koskinen ei ole vain urkutaiteilija, kanttori ja kuoronjohtaja. Hän hallitsee urut aivan läpikotaisin, sillä hän on myös urkuasiantuntija ja vastaa useiden kirkkojen urkujen kunnossapidosta. Meilläkin kinkkisen pulman sattuessa otetaan Markoon yhteyttä, joten urut, joilla hän soitti, olivat todella "käteen sopivat". Lisäksi Marko toimii myös urkujen suunnittelijana ja korjaus- sekä rakennusprojektien valvojana, ja toteuttaa itsekin urkujen peruskorjauksia. Varsin monipuolinen mies siis! Konsertti oli hieno jatkumo alkuviikon konserteille. 

Urkuviikon viuluvarttiin vielä perjantaina pääsin, mutta sunnuntain päätöskonsertti piti jättää väliin toisen tapahtuman vuoksi. Nyt on mieli kyllästetty pitkäksi aikaa urkumusiikilla!

Sininen ilta laiturilla