Itsenäisyyspäivänä aina syvä kiitollisuus valtaa mielen.
Meidän kaupungissamme juhlajumalanpalvelus, seppeleiden laskut ja varsinainen itsenäisyysjuhla olivat ympätty yhteen ja tapahtuivat kaikki pääkirkossa. Ajattelin itsekseni mennyttä työuraani, kuinka mitään varsinaista juhlaa ei saanut viettää muualla kuin neutraaleissa tiloissa. Nyt ei tullut kaupungin varsinaiselle juhlapaikalle - kirkolle - yhtään ainoaa arvostelua ja hyvä niin. Yhtenä ohjelmanumerona ollut Kirjeitä rintamalta sopi erityisen hyvin tähän tilaan, sillä kirjeistä huokui rukous kotirintaman puolesta ja Jumalan siunauksen toivotukset.
Kun palasin juhlista kotiin, oli eteisessä jo vastassa herkullinen poronkäristyksen tuoksu. Minä valmistin perunamuusin. Olipa ihana perinteinen ruoka!
Jälkiruoaksi nautittiin "hyvät" kahvit. Myöhemmin ajatukset kulkivat omien vanhempien ja isovanhempien koettelemuksissa sodan melskeessä. Illalla katseltiin vielä elokuva Lupaus, ties kuinka monetta kertaa. Aina se koskettaa Karjalan evakon tyttären sielua!
