Semmareita ja Löyttyä

 

Tampere-talossa oli Semmareiden Mammarit-konserttikiertueen vuoro. Kummitytön kanssa lähdettiin kuuntelemaan kolmatta kertaa yhdessä. Minähän olen vuosikymmenten varrella ollut kymmenissä heidän konserteissaan ja välillä oli jo vähän kyllästymistäkin ilmassa. Nyt tuntui kuitenkin mukavalta lähteä juhlimaan Seminaarinmäen mieslaulajien 35 kuorovuotta ja samalla kummitytön synttäreitä.

Kuoro oli julkaissut myös Siivousmusaa-levyn ja uusi kirjakin oli tyrkyllä. Minä nappasin vain levyn. 

Konsertti oli ihan mukava, osa harmitonta hyvän mielen musaa vuosien varrelta sekä mukana ihan uusiakin kappaleita. Huumori kukki ja poliittista satiiriakin oli havaittavissa. Väliajalla juotiin teetä ja syötiin synttäriherkkuja.

Ai niin: Ajelin myös ensimmäistä kertaa Tampereen ratikalla mennen tullen. Olihan hienoa kyytiä, varsinkin kun ratikan kyljessä komeili uljas kissojen kuoro. Sopi meikäläiselle hyvin!😀

Aiemmin maaliskuussa käytiin kuuntelemassa Jaakko Löytyn 70-vuotiskonserttia Elämä piirtyy pientareelle. Tuttuja riparilauluja ja muutama tuntemattomampikin oli tarjolla. Ohjelmisto oli komea poikkileikkaus vuosien varrelta tähän päivään. 

Kyllä täytyy ihailla Jaakkoa mahtavasta elämäntyöstä gospel-musiikin parissa niin Suomessa kuin myös lähetyskentillä. On siinä yhdelle miehelle aikaansaannosta kerrassaan! Laulukin kulkee yhä entiseen malliin.

Lukuelämys

 

Jonotin aika monta viikkoa saadakseni Markus Nummen uutuuskirjan Käräjät luettavakseni. Se oli saanut paljon kehuja, joten halusin itsekin siihen tutustua. Ja kyllä kannatti!

Käräjät on aivan huikea lukuelämys. Nummi oli haastatellut aikoinaan äitiään ja tätiään suvun historiasta C-kasetille ja palasi haastatteluun myöhemmin. Näin syntyi idea historialliseen romaaniin, jota Nummi kirjoitti kahdeksan vuotta. Tuloksena oli 570-sivuinen romaani, joka sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle kuvitteelliseen kylään, jossa käräjöidään lainvastaisista sikiönlähdetyksistä.

Kylän käräjät ei mielestäni ole romaanin tärkein juoni, vaan minua kosketti yhden päähenkilön - Vilja-tädin - elämäntarina, jota kirjassa avataan vähän kerrallaan, kunnes koko tarina paljastuu. Vilja tarkkailee kylän elämää ikkunasta käsin ja hänen merkillistä elämäänsä avataan pala kerrallaan kuin dekkarissa konsanaan: Kaikki ei elämässä ole sitä, miltä näyttää!

Kirja imaisi minut täydellisesti mukaansa. Ahmin sen muutamassa päivässä ja juoni oli niin omanlaisensa sekä kirjoitustyyli ja kirjan rakenne niin nerokas, etten meinannut pystyä laskemaan kirjaa kädestäni. Kun sain kaiken luettua, se pyöri mielessäni pari seuraavaakin päivää, sillä niin väkevä oli lukuelämys.

Kannattaa tutustua, sillä nyt on synnytetty erittäin mielenkiintoinen romaani!