Puolikas kuu ja muuta hämärää

 

Lomallako?

Onko eläkeläisellä hiihtolomaa? No, ei ainakaan loman tuntua, jos ei varta vasten lähde johonkin. Ihanaa on "jatkuva loma", kun viikot ovat vihdoin ihan vaan omassa käytössä ja voi yleensä puuhailla mitä huvittaa.

Perjantaina, meidän alueen hiihtoloman alkaessa, vein suvun 95-vuotiaan kastemekon pesulaan naapurikaupunkiin ja samalla tapasimme rakkaan ystävän kanssa pitkästä aikaa. Olipa hauskaa päivitellä tapahtumat, tunnelmat ja suunnitelmat! Kiitos, Kipa, mukavasta mökki-iltapäivästä! 😊

Kotiin illalla ajaessa jouduin Ysitien ruuhkaan. Vastaan tuli lähes jatkuvana virtana pohjoisesta palaavia, ja edessä sekä takanakin oli katkeamaton jono lomalle lähtijöitä. Ihan hirvitti kääntyä pienemmälle tielle, mutta onneksi oli vasemmalle ryhmittyjille oma kaista. Olin huojentunut, kun ei tarvinnut pidempää matkaa tehdä ruuhkaisissa jonoissa. Seuraavana päivänä kerrottiin kahdesta kolarista juuri tällä tien osuudella. Varjelusta oli, kun ei ilmeisesti ollut käynyt henkilövahinkoja.

Tänään uhrasin tunnin kävelyn jälkeen aikaa veroilmoituksen täydentämiselle. Silmät tihruten yritin nähdä Y-tunnuksen lilliputtinumeroita laskuista kotitalousvähennystä varten. Y-numerot olivat tosi pieniä, vaikka vielä normaalinäköiseksi ilmoittaudunkin. Ei kyllä ollut mitään mielipuuhaa... Pari tuntia vierähti, mutta nyt pitäisi esitäytetyn veroilmoituksen sisältää kaikki tarvittavat tiedot. 

Huomenna on ikkunaverhojen silitystä tiedossa. Eläkeläisen hiihtoloma sisältää näköjään monenlaista puuhaa. Ehkä hiihtämäänkin vielä ehdin! 

Kävelyllä

Tuulenpesiä

 

Tuulenpesä on kotelosienen aiheuttama kasvannainen koivupuiden oksistossa. Se on loinen, joka tarvitsee aina isännän. Kasvannainen ei juurikaan vaikeuta koivun elämää. Tuulenpesän poistaminen ei kuitenkaan poista sientä, joka jatkaa elämäänsä isäntäpuussa tehden uusia tuulenpesiä.

Hömppää

 

Olen tammikuun alusta saakka nauttinut ylhäisessä yksinäisyydessä Suomen talvesta. Terveiset vain sinne Kyproksen aurinkoon, jossa lomailija vielä maaliskuun alkuun saakka nauttii merellisistä maisemista ja auringosta!

Niinpä olen kotona tehnyt kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, mm. lukenut yön pikkutunneille saakka vaihteeksi kaikenlaista hömppäkirjallisuutta. No, ei Jenny Fagerlundin kirjat oikeastaan mitään hömppää ole, pikemminkin kevyitä ja helppolukuisia teoksia.

Fagerlund on tukholmalainen journalisti ja kirjailija, jonka kolme romaania luin alkuvuoden aikana: Ja elämä jatkuu, 24 pientä ihmettä sekä Kesän suuret ja pienet salaisuudet. Ihan sujuvasti kirjoitettuja hyvän mielen kirjoja kaikki tähän myllertävän maailmantilanteen keskelle.

Taidetta puulle

 

Lounaalla Pumppumestareilla tutustuimme samalla Hanna ja Mika Rautasaaren näyttelyyn Taidetta lähipuista. Olivat kyllä todella hienoja teoksia kaikki.

Näyttely sisälsi puuveistoksia ja tauluja eläimistä pohjoisen karun luonnon inspiroimana.

Täytyy olla taiteilijan silmää nähdäkseen, mihin mikäkin puu taipuu.

Taulut oli tehty pyrografia-tekniikalla, jossa puuta poltetaan metallikärjillä. 

Tässä kalataulussa oli mahtavasti käytetty puun syitä ja sen omia kuvioita hyväksi veden olomuotona. 

Korppi katseli tuimana näyttelyyn saapujia.

Kiitos mielenkiintoisesta näyttelystä! Pidin aivan hirveästi tästä näyttelystä ja sen taidokkaista teoksista. Osoitteesta tyvipuu.fi löytyy lisää tietoa.