Lukuelämys

 

Jonotin aika monta viikkoa saadakseni Markus Nummen uutuuskirjan Käräjät luettavakseni. Se oli saanut paljon kehuja, joten halusin itsekin siihen tutustua. Ja kyllä kannatti!

Käräjät on aivan huikea lukuelämys. Nummi oli haastatellut aikoinaan äitiään ja tätiään suvun historiasta C-kasetille ja palasi haastatteluun myöhemmin. Näin syntyi idea historialliseen romaaniin, jota Nummi kirjoitti kahdeksan vuotta. Tuloksena oli 570-sivuinen romaani, joka sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle kuvitteelliseen kylään, jossa käräjöidään lainvastaisista sikiönlähdetyksistä.

Kylän käräjät ei mielestäni ole romaanin tärkein juoni, vaan minua kosketti yhden päähenkilön - Vilja-tädin - elämäntarina, jota kirjassa avataan vähän kerrallaan, kunnes koko tarina paljastuu. Vilja tarkkailee kylän elämää ikkunasta käsin ja hänen merkillistä elämäänsä avataan pala kerrallaan kuin dekkarissa konsanaan: Kaikki ei elämässä ole sitä, miltä näyttää!

Kirja imaisi minut täydellisesti mukaansa. Ahmin sen muutamassa päivässä ja juoni oli niin omanlaisensa sekä kirjoitustyyli ja kirjan rakenne niin nerokas, etten meinannut pystyä laskemaan kirjaa kädestäni. Kun sain kaiken luettua, se pyöri mielessäni pari seuraavaakin päivää, sillä niin väkevä oli lukuelämys.

Kannattaa tutustua, sillä nyt on synnytetty erittäin mielenkiintoinen romaani!

Maaliskuinen aamu ikkunasta

 

Kotiin...

 

Viime viikolla oli mukava päivä, kun kävin hakemassa Kyproksen matkaajan kotiin. Kaksi kuukautta vierähti hänellä nopeasti vieraalla maalla, mutta niin myös täällä minulla kotona. Oli mietinnässä käydä muutaman viikon tervehdyksellä etelän lämmössä, mutta suorat lennot Suomesta alkoivat vasta viime viikolla. En jaksanut rytyyttää Riikan kautta. Ehkä ensi talvena sitten...

Mies oli ruskea kuin papu, mutta niin oli myös tervetuliaiskakkukin samaa sävyä. Puolukka-kinuskiluomus maistui loman kreikkalaisia kokemuksia kuunnellessa. 

Kiitos, Katja, maistuvasta täytekakusta!

Nam, nam!

 

Kävimme opetusravintola Bistro Intolassa lounaalla viime viikolla. Kalaviikon kunniaksi oli monenlaista herkkua tarjolla.

Nuoret olivat taas laittaneet parastaan ja pitivät erittäin ystävällisesti hyvää huolta meistä ruokailijoista. 

Alkujuomasta lähtien nautittiin pitkän kaavan kautta herkuista. Olipa maukas menu ja hyvä palvelu joka käänteessä. Suuri kiitos taas!

Puolikas kuu ja muuta hämärää

 

Lomallako?

Onko eläkeläisellä hiihtolomaa? No, ei ainakaan loman tuntua, jos ei varta vasten lähde johonkin. Ihanaa on "jatkuva loma", kun viikot ovat vihdoin ihan vaan omassa käytössä ja voi yleensä puuhailla mitä huvittaa.

Perjantaina, meidän alueen hiihtoloman alkaessa, vein suvun 95-vuotiaan kastemekon pesulaan naapurikaupunkiin ja samalla tapasimme rakkaan ystävän kanssa pitkästä aikaa. Olipa hauskaa päivitellä tapahtumat, tunnelmat ja suunnitelmat! Kiitos, Kipa, mukavasta mökki-iltapäivästä! 😊

Kotiin illalla ajaessa jouduin Ysitien ruuhkaan. Vastaan tuli lähes jatkuvana virtana pohjoisesta palaavia, ja edessä sekä takanakin oli katkeamaton jono lomalle lähtijöitä. Ihan hirvitti kääntyä pienemmälle tielle, mutta onneksi oli vasemmalle ryhmittyjille oma kaista. Olin huojentunut, kun ei tarvinnut pidempää matkaa tehdä ruuhkaisissa jonoissa. Seuraavana päivänä kerrottiin kahdesta kolarista juuri tällä tien osuudella. Varjelusta oli, kun ei ilmeisesti ollut käynyt henkilövahinkoja.

Tänään uhrasin tunnin kävelyn jälkeen aikaa veroilmoituksen täydentämiselle. Silmät tihruten yritin nähdä Y-tunnuksen lilliputtinumeroita laskuista kotitalousvähennystä varten. Y-numerot olivat tosi pieniä, vaikka vielä normaalinäköiseksi ilmoittaudunkin. Ei kyllä ollut mitään mielipuuhaa... Pari tuntia vierähti, mutta nyt pitäisi esitäytetyn veroilmoituksen sisältää kaikki tarvittavat tiedot. 

Huomenna on ikkunaverhojen silitystä tiedossa. Eläkeläisen hiihtoloma sisältää näköjään monenlaista puuhaa. Ehkä hiihtämäänkin vielä ehdin! 

Kävelyllä

Tuulenpesiä

 

Tuulenpesä on kotelosienen aiheuttama kasvannainen koivupuiden oksistossa. Se on loinen, joka tarvitsee aina isännän. Kasvannainen ei juurikaan vaikeuta koivun elämää. Tuulenpesän poistaminen ei kuitenkaan poista sientä, joka jatkaa elämäänsä isäntäpuussa tehden uusia tuulenpesiä.

Hömppää

 

Olen tammikuun alusta saakka nauttinut ylhäisessä yksinäisyydessä Suomen talvesta. Terveiset vain sinne Kyproksen aurinkoon, jossa lomailija vielä maaliskuun alkuun saakka nauttii merellisistä maisemista ja auringosta!

Niinpä olen kotona tehnyt kaikkea, mitä mieleen juolahtaa, mm. lukenut yön pikkutunneille saakka vaihteeksi kaikenlaista hömppäkirjallisuutta. No, ei Jenny Fagerlundin kirjat oikeastaan mitään hömppää ole, pikemminkin kevyitä ja helppolukuisia teoksia.

Fagerlund on tukholmalainen journalisti ja kirjailija, jonka kolme romaania luin alkuvuoden aikana: Ja elämä jatkuu, 24 pientä ihmettä sekä Kesän suuret ja pienet salaisuudet. Ihan sujuvasti kirjoitettuja hyvän mielen kirjoja kaikki tähän myllertävän maailmantilanteen keskelle.

Taidetta puulle

 

Lounaalla Pumppumestareilla tutustuimme samalla Hanna ja Mika Rautasaaren näyttelyyn Taidetta lähipuista. Olivat kyllä todella hienoja teoksia kaikki.

Näyttely sisälsi puuveistoksia ja tauluja eläimistä pohjoisen karun luonnon inspiroimana.

Täytyy olla taiteilijan silmää nähdäkseen, mihin mikäkin puu taipuu.

Taulut oli tehty pyrografia-tekniikalla, jossa puuta poltetaan metallikärjillä. 

Tässä kalataulussa oli mahtavasti käytetty puun syitä ja sen omia kuvioita hyväksi veden olomuotona. 

Korppi katseli tuimana näyttelyyn saapujia.

Kiitos mielenkiintoisesta näyttelystä! Pidin aivan hirveästi tästä näyttelystä ja sen taidokkaista teoksista. Osoitteesta tyvipuu.fi löytyy lisää tietoa.