Pääsiäisen herkkuja, osa 1

-alkupaloina munanpuolikkaita

-pääruokana aprikoosi-aurajuustokanaa

-jälkiruokana pääsiäispashaa

-jälkiruoan jälkiruokana vähän pikku munasia

Pitkäperjantaina

Anna anteeksi

päivät, jotka meni.

Tulevat kanteeksi

sydämelleni

monesti vielä, mutta kunnas

Golgatan seisoo, riittää 

veresi lunnas. 

Tässä saan kiittää 

kalliolla, 

että saa menneet menneitä olla.

Anteeksi sain.

Nyt minut musertain

painaa maahan saakka

siunauksesi taakka.

Pyytäisinkö:

Kätesi kevennä,

hiukan tietäsi levennä!

Parasta näin on. Pyydän Sinua:

Paina pienemmäksi minua,

että vaikkapa kissanlovesta

pääsisin taivaan ovesta!

                             

                                                                            (J. Heikinheimo)   

Kiirastorstaina

On maailma paha, tiedän sen,

mutta ainoa paikka myös,

jossa Jumalan armosta aloittaa

voit parannuksen työs.

Vain täällä vitsa kurittaa ja sauva ohjaa lasta.

Minut opeta, Herra, kiittämään tästä pahasta maailmasta!

                                                                               (J. Heikinheimo)

Hiljaisen viikon konsertteja

Olen saanut nauttia hiljaisella viikolla kahdesta kauniista konsertista. Sielu on levännyt...

Tiistai-iltana mezzosopraano Ulla Alanen ja urkuri Sami Salomaa konsertoivat Bachin ja Vivaldin sävelin. Laulujen välissä luettiin evankeliumitekstiä ja laulettiin myös yhdessä muutama pääsiäisvirren säkeistö samalta aikakaudelta. Oli ehjä kokonaisuus, jossa mieli hiljentyi puhuttelevien sävelten ja tekstien äärellä. 

Tänään kirkossamme oli sopraano Solja Virran ja urkuri Marko Koskisen konsertti, jossa oli osia Bachin Johannes-passiosta. Lisäksi kuulimme mm.  Franckia, Sonnista ja Caccinia. 

Konsertti oli todella hyvä: Sopraanon kaunista ääntä täydensi taitava säestys, joka tuki niin solistia kuin toi sävellyksien erilaiset, pienetkin nyanssit hienosti esiin. Lisäksi Markon soittamat koraalit ja yleensäkin urkujen hieno rekisteröinti olivat mieliinpainuvaa kuultavaa. Tämä oli tästä aihepiiristä yksi parhaista kuulemistani konserteista. Onneksi osuin paikalle!

Nyt olen jatkanut samoissa tunnelmissa. Radiosta tulee Bachin Johannes-passio.

Taas virvottiin

"Virvon, varvon..."

Vaikka työkseni opetan pääsiäisperinnettä, en jostain syystä muistanut varautua virpojien tuloon. Siispä aamupalan jälkeen kävelin kauppaan ostamaan pääsiäismunia ja muita herkkuja. 

Iltapäivällä tulikin pieni pupunen hauskassa asussaan virpomaan. Isot siskot olivat laittaneet parastaan. Oli kasvomaalausta, pitkät korvat ja töpöhäntäkin kiinnitetty valkoiseen turkkiin. Jalassa oli mustavalkoraidalliset yöpuvun housut, jotka kuulemma antoivat vaikutelman vankilasta karanneesta jäniksestä. Höpö, höpö! Pikkuveli oli mitä ihanin pääsiäispupu ja reippaasti osasi virpomisen loruineen. 

Tuoreutta ja terveyttä aina tarvitaan!

          

Erilaisia tunteja

Illalla klo 20.30 on taas vuorossa vuotuinen ilmastotapahtuma Earth Hour, jolloin tunnin ajaksi sammutetaan turhat valot ympäri maailman. Viime vuonna Suomessa tähän osallistui 1,3 miljoonaa ihmistä. Aika hyvin! Muistetaan taas illalla istua kynttilän valossa ja nautiskella hämystä. Pieni teko, mutta suuret vaikutukset lisätä ihmisten tietoisuutta maapallomme haavoittuvaisuudesta.

Yöllä siirretään kelloa kesäajan merkiksi. Vaikka tunti häviää yöstä, kuulun niihin onnellisiin, suurpiirteisiin ihmisiin, joihin kellojen siirtely ei juurikaan vaikuta. Pidän siitä, että illat valostuvat, joten minulle kesäaika kyllä sopii. Surku niitä, joita se häiritsee - ehkä pitkäksikin aikaa.

Tunti ei riitä valokuvien katseluun tänä iltana, sillä maailmanmatkaaja saapui vihdoin kotiin, keltaisten tulppaanien kera. Mukava päästä osalliseksi matkasta, vaikkakin vain kuvien muodossa.

... ja taas on tunti kulunut koneen ääressä kuvia siirrellen ja blogia kirjoittaen sekä maailman uutisia lukien. Nyt ulos kävelylle, mars!

Pääsiäissiivous

Olipa mukava tulla kotiin, kun oli kevään suursiivous tehty. Kiitos, Päivi ja Leena! Tämän onnettoman olkapään kanssa kuuraaminen ei olisi onnistunutkaan, vaikka fysioterapia hyvää aikaan saakin. 

                           

Kevätpäiväntasaus tänään, lumisateen jälkeen aurinko paistaa häikäisevästi puhtaan valkoiselle hangelle. "Kevät keikkuen tulevi!" Nautin, kun kevään kirkas valo tulvii isoista ikkunoista kodin joka soppeen. 

                           

Meillä alkaa hiljaiseen viikkoon valmistautuminen. Yritän järjestää aikaa kalenterin niin, että ehdin ensi viikolla kirkkoon joka ilta. Ennen näitä hetkiä kutsuttiin ahtisaarnoiksi, nyt meillä on monenlaista tarjolla. Eniten odotan kahta pääsiäisaiheista konserttia, joista toisessa kuullaan osia Bachin Johannes-passiosta. Pääsiäinen on monella tapaa ihana juhla, johon liittyy paljon  mielimusiikkiani. 

Terveellistä luettavaa

Liput liehuvat tänään Minna Canthin päivän ja tasa-arvon kunniaksi.

Minna Canth oli ensimmäinen suomenkielinen kirjailija, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kansankynttiläkin hänestä olisi voinut tulla, sillä hänet hyväksyttiin Jyväskylän seminaariin. Opiskelu jäi kuitenkin kesken hänen mentyään naimisiin. Lapsia syntyi seitsemän, ja jo 35-vuotiaana Minna jäi leskeksi.

Voi vain ihmetellä, mistä hän ammensi energian lehtityöhön, näytelmien kirjoitukseen, liikenaisen rooliinsa sekä naisten aseman parantamiseen. Yksin Kuopiossa asuessaan hän oli ajamassa kuuden koulun perustamista ja hänen kotinsa oli merkittävä salonki, josta tuli kirjallinen ja aatteellinen kohtauspaikka sen ajan kulttuurivaikuttajille.

Kirjallisessa tuotannossaan Minna Canth oli realistisen tyylisuunnan uranuurtaja. Hän kirjoitti lehtiartikkelien lisäksi näytelmiä, pienoisromaaneja ja erityisesti novelleja. Myös hänen kirjeitään on säilynyt runsaasti. Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen vain 53-vuotiaana.

Viime viikonloppuna kuuntelin Canthin novellin Köyhää kansaa, joka kertoo tarinan Holpaisen köyhän perheen surkeasta elämänkohtalosta. Erittäin realistinen ajankuva vyöryy lukijan koettavaksi. Välillä tuntuu, että surkeutta on kestämättömän paljon, mutta niinhän sitä siihen aikaan olikin: Lapset kuolivat, elannon saanti oli jokapäiväistä raadantaa ja vanhusten sekä mieleltään järkkyneiden hoito oli vain säilömistä. Yltäkylläisyyden keskellä elävälle nykypäivän ihmiselle terveellistä luettavaa, jota näin Canthin päivänä lämpimästi suosittelen.

Lunta riittää

Lunta riittää mökillä. Kahdessa viikossa sitä oli tullut aimo annos lisää ja tekemäni polut olivat peittyneet. Lapioon en kuitenkaan viitsinyt enää tarttua. Kaipa kevät sulattaa... Ei tätä talvea voi ikuisuuksia kestää.

Sääennusteen mukaan piti auringon paistaa. Kyllä se pilkahtelikin välillä, mutta suurimman osan päivästä oli puolipilvistä. Lämpömittari näytti muutamaa plusastetta.

Jäällä kävi lounaistuuli ikävästi.  Mökin ohi menneet hienot ladut olivat peittyneet lumeen, mutta kauempana näkyi viimaa uhmaava hiihtäjä. Ilmeisesti siellä joku latu kuitenkin kulki.

Lunta oli mökkien katoillakin runsaasti. Emme ole niiltä koskaan lumia pudottaneet, sillä peltikatolta osa tulee alas itsestäänkin.

En tiedä, oliko mökkireissu virkistykseksi vai masennukseksi: Lunta on niin paljon, että tokkopa vapuksi sulaa! Minä jo niin kunnon kevättä odottaisin...

Vieras ikkunan takana

Harakka huttuako keittää

ikkunani takana?

Maisema edelleen talvinen,

aivan kuin lakana.

Kevättä kaihoisasti odottaa,

minä ja harakka.

Lämpö ei vain näytä tulevan,

lymyilee kuin salakka!

Taidetta

               

                   (Mirja Haikala: 5-vuotias)

Oppilaiden kanssa vierailimme katsomassa taidetta. Olikin oikein kiinnostava näyttely, jonka taiteilijat olivat paikallisia, osaksi lapsillekin tuttuja henkilöitä. 

               

                   (Hannele Mathlin: Fiiliksissä)

Mukana oli niin maalauksia, nukketaidetta kuin veistoksiakin. Nuket olivat lapsista mieluisia, samoin naivistiset maalaukset. Jokainen löysi oman suosikkinsa. 

        (Pirkko Rönkkä: Vauhdin hurmaa)

Tämän työn kelohonkaisia kehyksiä ihastelimme pitkään. Ne ehkä veivät hieman huomiota pois itse maalauksesta.  

 

               

                   (Hannele Mathlin: Talvitie)

Minä pidin tästä ja monesta muusta työstä myös. Lisäksi on aina mielenkiintoista kuunnella lasten kommentteja taiteesta. Monia aikuisia ei saa näyttelyihin millään ilveellä, mutta oppilaat ovat aina valmiita lähtemään, kun heille kertoo mahdollisuudesta. Nytkin oli "tosi kivaa" ja juttua riitti vielä omaan kirjoitelmaan. Tämä näyttelyvierailu oli kolmas tänä vuonna ja vielä keväällä käymme pari kertaa, sillä osa näyttelyistä on melkein koulun nurkalla. 

Kotisunnuntai

 

Harmaata on ulkona, mutta kevään värejä jo sisällä.

Mukavaa, kun erivärisillä kynttilöillä voi loihtia vuodenaikaan ja juhliin sopivia tunnelmia...

... ja kivillä, joista niin pidän.

Äidin muistoja, yksi niistä monista, joita en raaskinut heittää pois.

Lounas, nopeaa ja yksinkertaista: salaattia, keitettyä bataattia ja säilykepurkkikalasta tehty chilimunakas. Oikein hyvää oli!

Leppoisa lauantai

Aamulla rauhallisen kahvinjuonnin lomassa katselin ulos. Sää oli harmaa ja lämpötila vähän plussan puolella. Ajattelin pitää "sohvaperunapäivän", mutta toisin kävi. Sisareni poika pyysi minua jäälle kävelemään. Tottakai peruin pyhät päätökseni ja lähdin!

Jäälle oli sekä luistelu-, hiihto- että kävelybaanat juuri vedetty eilisestä lumisateesta puhtaaksi. Kiitos kaupungille ja yksityisille auraajille! Kyllä on mainiot mahdollisuudet nauttia talvesta.  Koirakin oli mukana ja iloitsimme  kaikki neljä leppoisasta, viimattomasta kelistä, Nella-koira ehkä eniten.  

             

Loppumatkan tallustelimme rantapolkua pikkumiehen pihaan. Minä jatkoin vielä kilometrin verran omin päin kotiin. Hauskaa oli!

Nyt jatkan leppoisaa lauantaipäivää katselemalla ja kuuntelemalla RSO:n konserttia Musiikkitalosta. Prokofjevin Romeo ja Julia soi...

Ihanaa perjantaita

Ihanaa, ihanaa: viikonloppu alkamassa. Kahden aurinkoisen viikon jälkeen mieli on virkeä. On kuin talviuni olisi päättynyt ja siiventyngät kasvamassa selkään. Näin minulle aina käy pimeän talven jälkeen. Oli hauska huomata, kuinka totaalisen muutoksen auringon ja valon lisääntyminen sai aikaan mielialassa. Herään iloisena, väsymys on tipotiessään ja alavireinen olo väistynyt, vihdoin. Olen siis täysin auringolla käyvä tyyppi!

Oman lisänsä tähän iltaan tuo kotona olo. Yli kuukauteen en ole viettänyt perjantaita täällä, sillä viikonloput ovat kuluneet kakkoskodissa. Se on ollut ihan mukavaa, mutta nyt on hyvä olla taas täällä korkeuksissa. 

Arvoin, katselenko MTV 3:lta Ultra Bran konserttia vai kuuntelenko Radio Ylen 1:ltä Tapiolan Sinfoniettaa. Ultra Bra voitti tällä kertaa klassisen musiikin. Jotenkin tunnelmaan sopii Villiviinin sanoitus: "Olen ollut pitkään poissa kotoa..."

Joku on, edelleenkin... Terveiset vain sinne maailman toiselle puolelle!

Fysioterapiassa

Tässä kiitoskukka fysioterapeutilleni!

Tänään alkoi olkapään fysioterapia uudelleen uudessa paikassa. Olin tosi onnellinen, kun sain asiantuntevan henkilön vaivassani auttamaan. Puskaradio on joskus oiva tiedotusväline. Itsekin sain tuttavilta hyvää vinkkiä hoitopaikasta.

Tunnin aikana yläselän lihaksia ja erityisesti kipuilevaa vasenta olkaani käsiteltiin perusteellisesti. Sain myös ultraäänihoitoa ja lopuksi teippaukset. Koko ajan tuntui todella hyvältä tuntea kireyksien laukeavan vähitellen, vaikka välillä kivuliasta olikin.

Kotona olo oli autuaallisen rento. Nyt ei saa fysioterapiakertojen välillä tehdä kuin venyttäviä liikkeitä. Muut jumpaliikkeet ovat tauolla. 

Olka voi kipuilla hoidon jälkeen, mutta se kuuluu prosessiin. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Suuri kiitos, Johanna!

Töissä taas

                          

Rentouttava ja virkistävä talviloma on ohi ja ensimmäinen työpäivä takana. Putket olivat koulussa jäässä aamulla, mutta nopeasti huoltomiehet saivat veden virtaamaan. Sen jälkeen päivä olikin ihan mukava, normaali työpäivä. 

Pidin aktiivisuusranneketta koko päivän, ja oli hauska huomata, että askelia tuli iltaan mennessä ihan reilusti. Pienten oppilaiden luokassa opekin on liikkeessä koko ajan. Ei tarvitse näköjään tuntea huonoa omaatuntoa illalla, jos ei erikseen ole lenkille ehtinytkään. Työpäiväliikkuminen yhdessä kävellen tehdyn työmatkan kanssa - vaikka se lyhyt onkin -  tuovat hyvän määrän askelia vuorokauteen. Onni on, että oma työ ei ole istumaan sidottua, vaan liikkumista tulee luonnostaan koko ajan.

Taas on viikko saanut reippaan alun - ja miten nopeasti päivät kuluvatkaan! Kohta on taas viikonloppu.

Illallispuku

Nykypäivän yliopisto-opiskelu on kyllä paljon mukavampaa kuin minun aikanani 30 vuotta sitten. Silloin vain puurrettiin tenttikirjojen ja demojen parissa, nyt ehditään pitää hauskaakin. 

Kummityttö tuli Savonlinnasta illallispukunsa kanssa. Se oli liian pitkä, joten lyhensimme sen onnistuneesti. 

Puvun väri oli tumman sininen ja yläosa oli pitsiää, alaosa tylliä. En oikein päässyt kärrylle, mutta jotkut vuosibileet olivat tulossa pitkän kaavan illallisineen. Onneksi nyt on puku ja kengät valmiina. 

Kiva, että nykyopiskelu sisältää ryhmäytymistä ja paljon hauskoja juttuja. Ainakin oma kummityttöni on viihtynyt hyvin valitsemallaan opiskelualalla. 

Samalla korjasin sisarensa talvitakin taskun, jonka vuorissa oli iso reikä. Mukavaa, että tädin vaatimattomat ompelutaidot ovat välillä tarpeen. 

Auringossa

Kaunis, aurinkoinen sää houkutteli mökille. Pakkanen hellitti aamun kireistä lukemista nopeasti, ja puolilta päivin oli enää kymmenisen miinusastetta. Viimaakaan ei tuntunut, joten tarjolla oli mitä upein ulkoilusää 

Jäällä oli ihana kävellä, kun monot olivat hukassa ;>) ja moottorikelkan jäljissä oli helppo askeltaa. Suksille en kenkkuilevan olkapään vuoksi olisi uskaltanut muutenkaan. 

Hiihtäjiä ja muita jäällä liikkujia oli runsaasti myös meidän päässä järveä, jossa yleensä on aika hiljaista. Upeat ladut sään lisäksi houkuttelivat kulkijoita. 

Nyt on raukean väsähtänyt olo iltapäivän reippailun jälkeen, ja aktiivisuusrannekekin näyttää mukavia lukemia. 

Aikamme härpäkkeitä

Keskiviikkona kaupungissa käydessäni ostin Gigantista langattoman kaiuttimen. Kuuntelen paljon klassista musiikkia ja siirrettävä kaiutin on kätevä ottaa mukaan huoneesta toiseen siirryttäessä. 

Myyjä oli oikein asiantunteva ja palvelualtis. Sain kuunnella useampia ja tähän päädyttiin. Kaiutin ei ollut edes kovin kallis. Malleja ja merkkejä oli tosin paljon. Käyttöönottokin kotona oli helppoa ja kännykästä voin kuunnella vaikka mitä. Äänen laatu on yllättävän hyvä. 

Samalla ostin myös aktiivisuusrannekkeen ja nyt on hauska seurata askelmääriä. Samalla tulee myös ranteeseen tieto puheluista ym. Tämä on kätevä toiminto, sillä en ehdi töissä seurata kännykkää. 

Nyt ranneke värähteli merkiksi, että olen ollut paikoillani liian kauan. Nousen siis ylös ja teen päivityksen loppuun pystyasennossa ja liikkuen. Kuinkahan kauan jaksan motivoitua tästä? No, nyt se ainakin tuntuu uteliaan hauskalta!

Aavistus keväästä