Sain kutsun entisen kouluni kevätjuhlaan. Pikkukoulu, jossa olin viimeiset 10 vuotta, lopetetaan ja oppilaat siirtyvät pääkouluun, jossa työskentelin suurimman osan työvuosistani. Olisin mennyt ulkojuhlaan ilman kutsuakin fiilistelemään koulun viimeisiä päiviä, mutta tuntuihan se mukavalta saada oikea kutsu.
Kovan helteen vuoksi juhla oli siirretty pääsisäänkäynniltä varjoisammille portaille, ja kieltämättä siellä oli yleisönkin mukavampi seistä koivujen katveessa. Koska huoltajat seisoivat odottelemassa toisessa paikassa, sain tehtäväksi käydä pyytämässä heidät juhlapaikalle, kun henkilökunta oli kovin kiireisen oloista ennen h-hetkeä. No, minultahan se kävi - vanhasta muistista!
Pikkuoppilaat esittivät reippaasti omat ohjelmansa ja äidit, isät, isovanhemmat ja sisarukset, minä mukaan lukien, antoivat raikuvat aplodit. Eskarilaiset saivat vielä kummioppilailtaan kukkaset.
Juhlan jälkeen kävin sisällä kurkkimassa muuttopuuhien keskellä olevia, niin tuttuja luokkahuoneita. Opettajanhuoneessa vaihdettiin kuulumisia ja oli kiva tavata entisiä työtovereita. Muutossa on kova homma, joten toivottelin voimia viimeisiin päiviin. Ohjaajat jäävät tekemään muuton loppuun kesäkuun alussa, kun koulu hiljenee, ja pakattavaahan riittää...
Tänä vuonna pikkukoulussa opiskeli enää kolme ryhmää, joten kunnan päätös siirtää oppilaat parin kilometrin päähän pääkoululle, jossa on tilaa, oli oikein hyvä ratkaisu. Toisaalta on hieman haikea olo, kun tämä yli satavuotias koulurakennus siirtyy toiseen käyttöön. Onneksi ei kuitenkaan pureta. Vanhaa kunnon hirsirakentamista, joten ei tietääkseni homeongelmia ole vieläkään. Toivottavasti talolle löytyy mukavaa käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti