Uuden vuoden kynnyksellä

Tärkeintä ei ole nähdä,

mitä väikkyy hämäränä jossain kaukaisuudessa,

vaan tehdä se,

mikä on tässä ja nyt.

                                                                                      (T. Carlyle)

Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin,

mutta sitä on elettävä eteenpäin.

                                                                                       (S. Kierkegaard)

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

                                                                                       (Saarn. 3:1)

Käden jatkeena kännykkä

MTV 3:n sivuilta luin tänään huolestuttavan uutisen: Lapset ja nuoret eivät malta nukkua, kun kännykkään tulee läpi yön viestitulvaa. Onhan tämä tiedetty!

Jouni Parkkali kirjoitti Facebook-päivityksessään:

"Hyvät nuorisovalmentajat! Kahdella leirillä otettiin puhelimet pois yöksi. Viimeisimmät viestit tulivat klo 04.12. Yhteen puhelimeen tuli n. 50 viestiä. Upea valomeri loisti koko yön kun viestejä saapui. Mitä luulette, miten leireillä nukutaan? Hyvin ? - Me laitetaan ne äänettömälle, oli vastaus kun puhelinta ei meinattu luovuttaa Hymiö smileMitenkähän lasten kotona homma toimii viikolla? Monessa kotona valta on lapsella tässä asiaa. Toisiko uusi vuosi rohkeutta muuttaa toimintatapoja niin kotona kuin erilaisilla nuorisoleireillä? Pallo jää meille vanhemmille ja ohjaajille."

Lue koko uutinen täältä.

Niin! Alakoulun ensimmäisillä luokilla kännykkäkulttuuri on ihan hyvällä tolalla. Mitä vanhemmista nuorista on kyse, sitä vahvemmin kännykkä on liimattu käteen aina ja kaikkialla. Me aikuiset keksimme sääntöjä, joilla saisimme edes hetkeksi nuoren mielenkiinnon muualle, mutta turhaan. Kun "pakkoero" päättyy, kännykkä on taas se tärkein.

Surullista! Nyt jo tulee paljon palautetta, kuinka lapset näpräävät iPadia tunnista toiseen, jotta äidit voivat roikkua kännykällä somessa.

Onneksi kuulun ikäluokkaan, jolla on ihan oikea todellisuus virtuaalitodellisuuden lisäksi. Onneksi en halua tietää koko ajan, mitä ystäväni ja tuttavani puuhastelevat. Onneksi en ole näkemässä maailman menoa 50 vuoden päästä!  Onneksi en tiedä, millaiseksi maailma vielä muuttuu...

Kahvittelua

Aamu valkeni pakkassäässä ja auringonnousu oli hivelevän kaunis. Piti taas ottaa muutama kuva, vaikka tästä aiheesta ja perspektiivistä niitä taitaa olla jo monta sataa tallennettuna.

Tein täytekakun, otin sulamaan pakkasesta leivonnaisia ja paistoin vähän torttuja. Välillä autoin samassa talossa asuvaa ystävääni selvittämään kadonneiden avainten mysteeriä. Onneksi avaimet löytyivät ja koko episodi päättyi hyvin.

Koko päivän sain nauttia vieraiden seurasta. Oli kiva kahvitella kahteenkin otteeseen ja tavata rauhassa ystäviä ajan kanssa. Kakkukin hupeni, vaikka ei kokonaan, kuten olin vähän salaa toivonut. Armotonta herkuttelua tämä joulun aika!

Nautin joululomasta, kiireettömyydestä, hitaista aamuista, musiikista, kynttilöistä...

Kuu

Tapanina

Ihana joulu rakkaiden läheisten kanssa! Vain yksi henkilö puuttui, mutta hänkin oli läsnä puheluin ja tekstiviestein, vaikka ei joulunviettoomme päässytkään osallistumaan. 

Mietiskelimme sisareni kanssa, että äidillä saattoi olla viimeinen joulu, jolloin hän vielä pääsi tyttäriensä luokse. Jos sairaus etenee samaa vauhtia kuin viimeisen vuoden aikana, liikuntakyky saattaa mennä kokonaan, vaikka kuinka yritämme häntä kuntouttaa. Surullista...

Tapaninajelu suuntautui isovanhempieni haudalle, jonne en ehtinyt aattona. Aurinko paistoi, mutta järven rannalla tuuli kylmästi.

Kaupungissa on ihan musta maa, mutta maalla oli kuuraa. Sivutie tuntui vähän liukkaaltakin.

Pari astetta on pakkasta, samoin luvattu tuleville päiville. Vedet alkavat vähitellen jäätyä. Lunta ei taida kuitenkaan olla luvassa.

Sää tuntui kylmemmältä kuin mitä mittari näytti. Kova tuuli tuiversi kirkkoniemen toisella puolen. Siellä ei tarjennut kuin piipahtaa, sillä sormia alkoi paleltaa oikein kunnolla. 

Illalla myöhään vein äidin takaisin kotiinsa. Kyllä olemme kiitollisia kotihoidon työntekijöille, jotka taas huomisesta lähtien käyvät äitiä auttelemassa omassa kodissaan useita kertoja päivän aikana. Meiltä on suurin huoli pois. 

Olemme myös onnellisessa asemassa, kun asumme äidin kanssa samalla paikkakunnalla ja voimme hänen luonaan piipahtaa monta kertaa viikossa, joskus päivittäinkin. Toisaalta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa ja siihen olemme varautuneet. Turhalla murehtimisella ei äidin eikä meidän olo parane yhtään, joten Herran huomaan hänet jätämme - nyt joulun aikanakin.  Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen!

Vielä vähän musiikkia kuuntelen ja katselen ihanaa kuusta...

Suuren ilon ilmoitan...

Enkeli taivaan lausui näin:

"Miks´ hämmästyitte säikähtäin?

Mä suuren ilon ilmoitan

maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt

on tänään tänne syntynyt,

ja tää on teille merkiksi: 

seimessä lapsi makaapi."

Nyt Jumalalle kunnia,

kun antoi ainoon Poikansa.

Siit enkelitkin riemuiten

veisaavat hälle kiitoksen.

                                                                                (Martti Luther)

Suloinen joulus´ tuo!

Luo köyhän niin kuin rikkahan

saa joulu, ihana!

Pimeytehen maailman

tuo taivaan valoa!

Sua halajan, sua odotan,

sä Herra maan ja taivahan!

Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo

suloinen joulus´ tuo!

                                                                                         (Sakari Topelius)

Pöytä on katettu

Tänään on tehty lähes viimeiset jouluvalmistelut. Imelletty perunalaatikko on valmis ja siitä tuli ihan ok, kun imellytin sen yön yli uunissa 50 asteessa. Lisäsin hiukan siirappia, vaikka se ei oikeaoppista olekaan.

Illansuussa katoin pöydän ja kävin hakemassa äitini meille joulunviettoon. "Olisinhan minä yksinkin ollut. Kauhea vaiva..." Ei jouluna olla yksin, vaan perheen kanssa yhdessä!

Illalla tein joulupuuron valmiiksi, vaikka yleensä olen sen vasta aamulla keittänyt. Äidin kanssa menee nyt paljon aikaa, kun hän liikkuu rollaattorin kanssa kankeasti ja koko ajan pitää olla vieressä, kun paikat ovat erilaiset kuin kotona. Olen tehnyt nyt monet asiat toisin, jotta ehdin olla hänen kanssaan aamuaskareissa.

Äsken tulin joulusaunasta. Kynttilän valo, raukea olo kaikesta puuhailusta, jouluvalmistelut tehtynä...

Joulu saa tulla!

Valkeus voittaa

             

Vuoden pimein päivä kääntyy kohti yötä. Talvipäivänseisaus ja kohta on päivä taas kukon askelen pidempi. Kevättä kohti mennään...

Vaan ensin joulu! Perunalaatikko on yön yli imeltymässä. Se on sitten taidokasta puuhaa, kun etukäteen ei voi olla varma, miten onnistuu. Kerettiläisenä viskaan sekaan siirappia joka tapauksessa. 

Jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla ja hyvä niin. Ihanaa rauhoittua joulun viettoon vähitellen.

Pientä vipinää

Ihana tuoksu kotona! Otin juuri bataattilaatikot uunista ja maistelin vähän -hyvää! Bataatti on niin mukavan makuinen, että tein ensimmäistä kertaa näitä laatikkoja joulupöytään.

Hauskaa vipinää on pitänyt koko päivän. Olen toimitellut asioita, autokin on pesty ja äidillä käyty. Vaikka on ollut vähän kiire, niin sekin on tuntunut jouluiselta. 

Iltapäivällä olimme kuoron kanssa viemässä joulutervehdystä ryhmäkotiin ja vuodeosastoille. Kolmessa paikassa lauloimme osana seurakunnan hartautta ja tuntui niin mukavalta katsella kauniiksi koristeltuja auloja ja oleskelutiloja. Kyllä kunnioitan hoitajia, jotka kiireen keskellä jaksavat luoda joulutunnelmaa ja tehdä vanhusten sekä sairaiden olon mahdollisimman kotoisaksi.

Illalla pyyhkäisin pölyt ja imuroin, lakanatkin vaihdoin sekä pesin kaksi koneellista pyykkiä. Nyt onkin rauhallisempia päiviä luvassa - ainakin toivon niin ;=) vaikka jouluvalmistelut jatkuvatkin huomenna rosollin ja perunalaatikoiden teolla.

Taatto, taatto läksi innoissaan...

Kuusenhakuretki oli ihana! En muistanutkaan, kuinka mukavaa on katselle metsässä sopivia yksilöitä, pähkätä ja ihmetellä. Sieltä se oikea löytyi ja nyt se on jo sisällä koristeltuna.

Kuusen kanssa sujui eilispäivä. En halua jättää sitä puuhaa aattoon, koska ison kuusen jalkaan väkertäminen ja koristeleminen vie aikaa. Lisäksi on mukava tehdä joulunaluspuuhia kuusen loisteessa.

Tuntuu niin ihanalta katsella joulupuuta, jota on itse ollut metsästä noutamassa. Kaunis siitä tulikin - kuten aina. Kun kuusi saa koristeet, niin puusta kuin puusta tulee hyvä joulukuusi. 

Viikonloppu on sujunut konserttien parissa. Olen niin nauttinut hyvin tehdystä musiikista. Huomenna arkisempien jouluaskareiden pariin, vaikka silloinkin saan olla kuoron kanssa joulutervehdyksellä.

"Reippahasti käypi askelet..." soi lähipäivinä. Työ on ohitse tältä vuodelta, joten nyt voi keskittyä oman joulun valmistelemiseen.

Joulukuusi?

Niin... Joulu lähestyy. 

Tänään heräsin ajatukseen kuusenhankinnasta. Työt ovat vallanneet niin täysin mieleni, etten ole vielä miettinyt tosissani koko kuusta. Eilen huomasin kuusikauppiaani palanneen myyntipaikalleen. Sieltä sitten, jos ei muuten onnista.

Tänään kävin kellarista hakemassa kuusenjalan ja löysin vaatehuoneesta helposti myös alusliinan. Yleensä se on hukassa ja aiheuttaa pulmia viime hetkellä. Nyt on kuuselle paikka valmiina, kunhan vain joulupuu löytyisi...

Vuonna 1984 olen omakätisesti käynyt sahaamassa metsästä setäni mailta kuusen sisareni kanssa. Retki on jäänyt hyvin mieleeni, varsinkin kun selvisi, että kuusi loppujen lopuksi oli naapurin maalta (hupsis!), lunta oli oikein kunnolla ja puu tuotiin auton katolla kotiin. Sen retken jälkeen en ole metsään asti päässyt.

Nyt näyttää siltä, että kuusenhakuretki ihan oikeasti saattaa olla edessä. Aika ihanaa olisi hakea oma kuusi taas metsästä. Nostalgista, jouluista, romanttista! Saapa nähdä, miten asiassa käy.

Piparia kerrakseen

              

Eilen illalla vietettiin kuoromme joulujuhlaa. Paikkana oli vanha kansakoulu, joka nyt palveli kestikievarina. Mielenkiintoinen talo, erilainen, persoonallinen... Isäntä on opiskellut 15 vuotta heprean kieltä, joten seinien maalauksissa oli myös hepreankielisiä tekstejä.

Juhlasalin näyttämön reunassa oli koko pituudeltaan piparkakkutaloja maisemineen. Aivan uskomaton taidonnäyte! On siinä ollut väkertämistä.

             

Ruoka oli hyvää ja sisälsi myös uusia makuja. Harmi vain, että töissäkin oli päivällä jouluateria, joten eilen herkuteltiin oikein urakalla. Onneksi pidän jouluruoasta, eikä syömisessä muutenkaan ole koskaan mitään vaikeuksia ;=)

              

Juhlamme oli oikein mukava, kuten aina. Lauloimme, nauroimme ja juttelimme pitkän kaavan mukaan, jota ei harjoituksissa ehdi tehdä. Ohjelmaa oli monenlaista, myös perinteinen bassojen Oi, kuusipuu -laulu, jota olemme lähes katkeamatta kuulleet useita vuosikymmeniä. Pukkikin oli ehtinyt heittää pakettikopan taloon, vaikka ei päässytkään henkilökohtaisesti paikalle.

Kuoromme viettää aina joulujuhlaa, ei pikkujoulua. Laulukeikat vielä jatkuvat, vaikka juhla on pidetty. Maanantaina vierailemme vanhainkodilla ja vuodeosastolla. On ihanaa viedä joulun sanomaa ja tunnelmaa näihin paikkoihin, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kuoromme vierailukohteisiin. Vaikka pieni kiire on oman joulun valmistelussa, näitä vierailuja en halua ohittaa. Antaessaan saa aina vähintään yhtä paljon takaisin!

Tunnelmallinen juhla

Koulumme joulujuhla oli tänä iltana - oikein "vanhan ajan kuusijuhla": Paimenet vaelsivat Beetlehemiin Jeesuksen seimen luo ja laulettiin Enkeli taivaan. Tontut pähkäilivät loukkaantuneen Joulupukin tapausta näytelmässä. Toiset hiippalakit riekkuivat jouluyönä iloisina rock-henkisessä tonttuleikissä, kun lahjojenjakoreissu oli onnellisesti ohitse. Revontuletkin loimusivat Lapin taivaalla ja pikkutontut ajelivat mutkaisia teitä autoillaan. Kivoja ohjelmia!

Pihassa oli paljon ulkotulia. Näyttämön reuna oli koristeltu valkoisella harsolla, jouluvaloilla ja erilaisilla lyhdyillä, seinät oppilaiden askarteluilla. Kuusi oli salin nurkassa, tietenkin!

Juhlamme pursusi yleisöä ja seisomapaikatkin olivat käytössä. Ohjelmat sujuivat jo aamun kenraalissa hyvin ja nyt illalla vielä paremmin. Minullakin oli nautinnollisen levollinen olo, vaikka sainkin huhkia pianon takana yhteislaulujen ja esitysten säestäjänä. Meidän luokan "irroittelu" meni ihan nappiin kärrynpyörineen päivineen!

Iso, monen viikon ponnistus on takana. Iloisina voimme oppilaiden kanssa riemuita huomenna onnistuneesta ohjelmasta ja kivasta juhlasta. Loppuviikko nautitaan jouluisista touhuista ilman suorituspaineita. 

Nyt on opena kiva olla!  ;>)

Runomatinea

Kolmas adventti on ollut täynnä erilaisia tapahtumia. Aamulla olimme kuoron kanssa Kauneimmat Joululaulut -messussa. Liturgiset messusävelmät olivat joululaulujen sävelillä ja virret oli korvattu joululauluilla. Meidän seurakunnassa oli toinen kerta, kun tätä kuoron kanssa toteutimme.

Kävin nopsasti kotona vaihtamassa vaatteet sekä syömässä, ja sitten lähdin runomatineaan. Matkalla joulun salaisuuteen -tilaisuudessa vastasin kummityttöni kanssa musiikista. Runopiiriläiset olivat valmistaneet hienon kokonaisuuden Anna-Mari Kaskisen joulurunoista. Kummityttö lauloi välillä minun säestykselläni ja joidenkin runojen taustalle soittelin hiljaa joulumusiikkia. Yhden laulun lauloimme kaksiäänisesti.

Tilaisuus oli kauniin jouluinen ja myönteistä palutetta tuli viljalti. Mukava tehdä kuuntelijoille elämyksiä ja joulun tunnelmaa!

                                          

Illalla olimme vielä sisaren perheen lapsien kanssa laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Pieni 4-vuotiaskin jaksoi hyvin rusinapaketin  ja Apila-pehmokanin voimin kuunnella ja hyreksiä mukana. Lopuksi kävimme vielä mummin luona koko konkkaronkka laulamassa joululauluja.

"Kauneimmat Joululaulut -yhteislaulutapahtuma on yli 40 vuodessa kasvanut seurakuntien suosituimmasta musiikkitilaisuudesta valtakunnallisesti koko kansaa joulun alla kirkkoihin kokoavaksi suomalaiseksi jouluperinteeksi. Kauneimmat joululaulut on muodostunut osallistujamäärältään kulttuurisesti merkittäväksi, suurta yleisöä koskevaksi ja suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluvaksi vakiintuneeksi musiikkitapahtumaksi. Perinteen voimasta kertoo myös se, että joululaulujen yhteislaulutapahtuma on levinnyt myös ulkosuomalaisten keskuuteen vahvaksi siteeksi suomalaiseen joulunviettoperinteeseen." (Suomen Lähetysseura)

Myyjäiset

                             

Tämä lauantai oli varmaan ympäri maata myyjäistapahtumien päivä. Minäkin lähdin katselemaan, mitä eri yhdistykset, koululuokat, urheiluseurat ym. olivat laittaneet tarjolle.

Tampere-talossa myyjäishallia kohti kävellessäni kuulin musiikkia: Sibeliuksen Andante festivo soi kauniisti jousiorkesterin tulkitsemana. Pirkanmaan musiikkiopiston jouset olivat musisoimassa ja samalla kartuttamassa kesällä toteutuvan Italian matkansa kassavaroja. Istuin pitkään kuuntelemassa, miten joululaulut kaikuivat eri kokoonpanoilla. Oli taidokasta ja kaunista!

                             

Salissa oli 100 myyntipöytää, huiman paljon erilaisia käsitöitä, leivonnaisia ym. tuotteita myytävänä. Oli myöskin ostajia tungokseen saakka. Tavaraa oli kyllä niin runsaasti, että varmasti paljon jäi myös myymättä.

                                                   

Pelastusarmeijan joulupata oli myös paikalla. Ehkä se olikin musiikin lisäksi parasta koko päivässä. Jouluna kuuluu saada lahjoittaa omastaan toisten hyväksi, niin kuin jo lapsuudenkodissa opetettiin. Lapsena pataan käytiin aina pudottamassa viikkorahoista säästettyä pennosia, usein monta kertaa ohikulkiessa. Auttaminen tavalla tai toisella toi ja tuo edelleen hyvän joulumielen.

Piparit tuoksuvat... Kotiin palattuani pitkien päiväunien :>) jälkeen leivoin piparkakkuja. Jouluista!

Joulusiivous

Koulussa joulujuhlan ohjelmaharjoituksia, kokouksia, kuoron juttuja, kummitytön kanssa laulukeikkaa... Melkein stressiä pukkaa, eikä ehdi kunnolla edes blogia päivittämään.

MUTTA: Kotona on joulun suursiivous tehty! Miten iloitsenkaan puhtaasta kodista ja ajatuksesta, että joulupuuhien tympein asia on hoidettu. Kiitos Leena & kumppanit, iloitsen!

Mestari

Tähän päivään huipentui Jean Sibeliuksen juhlavuosi. 

Kymmenen vuotta sitten toimitti musiikkitieteilijä Fabian Dahlström Sibeliuksen päiväkirjan julkisuuteen ruotsin kielellä. Nyt sen saa myös suomenkielisenä versiona, jota on kehuttu kovasti. Käännöksen on tehnyt Juha Saikkonen ja Arja Gothoni.

Luin tänään katkelmia tästä kirjasta ja säveltäjämestarimme ajatuksista  tämänpäiväisen Aamulehden kulttuurisivuilta:

"Työskentelen uuden parissa. Olen ihmeellisessä tunnelmassa! Elämä on rikasta ja syvää."

"Hyvä luoja kuinka tyhjää ja arvotonta onkaan elämäni nyt."

"Kelpo säveltäjä minä olen, mutta ihmisenä - hmm - hmm."

"Onnellisempi olisi Ainosta tullut jonkun toisen kanssa. Onnellisempi ei minusta olisi koskaan tullut ilman häntä."

"Nyt ei enää edes vaimoni puhu minulle."

"Että ajattelee suuria - se on elämän arvoitus. Että opettelee tämän, on elämän tarkoitus."

"Kuinka rakastankaan elämää ja kuinka vaikeaa minun onkaan sitä elää!"

Kuinka viisaita, inhimillisiä ajatuksia suurelta säveltäjältä, suurelta persoonalta!

Tänään sain nähdä sibeliusmaisen näyn kouluni pihalla: Siniristilipun suunnassa lensi neljä joutsenta etelään päin valkenevassa aamumaisemassa. En olisi niitä huomannut, ellei oppilaani olisi kehoittanut katsomaan. Sydämessä läikähti ihanasti! Karelia-sarja soi luokassa päivän aloitukseksi... 

Itsenäisyyspäivän viettoa

Eilen juhlin Suomen itsenäisyyspäivää lukemalla juhlajumalanpalveluksessa tekstejä, syömällä hyvin ja nukkumalla päiväunet. Tällä kertaa en ollut missään juhlassa, sillä edelliset päivät olivat sen verran puuhakkaita, että nyt vain päätin ladata akkuja. (Mitä nyt yhdet matematiikan kokeet korjasin ;=) Illalla kuuntelin suomalaista musiikkia sekä katselin linnan juhlia. Taas oli rouva Jenni Haukio valinnut todella tyylikkään ja itselleen sopivan puvun.

Harjoittelimme kummitytön kanssa lauluja, sillä ensi sunnuntaina meillä on esiintyminen. Vastaamme musiikista jouluaiheisessa runoesityksessä. Mikäs minun on säestäessä, kun kummityttö laulaa aivan ihanasti. Yhden kappaleen laulamme kaksiäänisesti yhdessä.

Harjoitus sujui nopeasti, kun kumpikin osasi osuutensa. Ehdimme myös jutella kaiken maailman asioista ja kahvitella. Oli kiva yhteinen iltahetki, josta todella nautin. 

Tänään on ollut taas paluu arkeen. Olen aloitellut joulusiivouksia ja tuuletellut mattoja, kun on ollut kuiva sää ulkona. Haluan suursiivoukset ajoissa pois alta, jotta voi keskittyä mukavampiin asioihin. Ennen aattoa pitää vielä uudemmasti pyyhkäistä pölyt ja imuroida, mutta se on sitten onneksi nopeaa puuhaa.

Töissä tunnelma vain kiihtyy ja tahtikin!

Isänmaa

"Kukaan ei rakasta maataan sen koon 

tai huomattavan aseman vuoksi,

vaan siksi,

että se on hänen omansa."

                                                                                                       (Seneca)

                                                   Hyvää itsenäisyyspäivää!

Aamulla

Sinivalkoista

                   

Tänään töissä juhlimme itsenäistä Suomea. Nostimme lipun ulkona ja lauloimme Maamme-laulun. Sen jälkeen kokoonnuimme vielä sisätiloissa kuuntelemaan ja katselemaan Katri Kirkkopellon kirjaa Soiva metsä, joka kertoo Sibeliuksen elämästä lapsenlapsen silmin. Yhteisen hetkemme päätti säveltäjämestarimme Finlandia suomalaisin maisemin kuvitettuna.

Oppilaat jaksoivat hienosti koko juhlan. Myöhemmin ruokailuun menessä näimme vielä yläkoulun ja lukion juhlasta koristeet sekä juhlapukuiset vanhemmat oppilaat. Paljon oli ihasteltavaa!

Viikonloppu tuntuu suloiselta kiireisen työviikon päätteeksi. 

Lintujen joulu

Olin illalla Jorma Hynnisen ja Kalevi Kiviniemen joulukonsertissa. Räntää satoi taivaalta, mutta päätin silti kokouksen jälkeen lähteä naapurikaupunkiin nauttimaan musiikista joulukuun alun kunniaksi.

Kirkossa oli paljon väkeä kuten arvata saattoi. Nimekkäät taiteilijat kiinnostavat ihmisiä ja joulunajan konsertit varsinkin. Ohjelma sisälsi tuttuja joululauluja mutta myös oudompia, kuten Kimmo Hakolan sekä Michel Corretten Lintujen joulun ja Thomas Ryderin Joulun fantasian uruille.

Kiviniemen käsissä Lintujen joulu oli ihan hauska tuttavuus, josta paljon pidin. Kuului niin talitiaiset kuin muutkin tutut visertäjät urkujen kätköissä jouluaan viettämässä. Joulun fantasian osassa Myrsky urkuri sai päästellä sydämensä kyllyydestä.

Hynnisen ääni on nautittavaa kuultavaa, vaikka ikää onkin jo 74 vuotta. Hänen baritoninsa soi edelleen kauniisti, vaikka oopperaura päättyikin jo v. 2013. Silti suurikin taiteilija voi joskus langeta loveen. En tiedä, mitä tapahtui tutussa Siukosen kappaleessa Joulun odotuksessa, mutta alun hiljaisessa tunnelmassa laulaja ja säestäjä olivät lähes eri sävellajissa. Taisi mennä laulu reilusti ylävireiseksi. Tilanne korjaantui nopeasti ja lopun samassa kertauskohdassa ei enää ollut mitään puhtausongelmia.

Konsertin päätteeksi laulettiin Maa on niin kaunis yleisön kanssa yhdessä. Kiviniemi säesti omintakeisesti - sointukulku oli totutusta poikkeava. Lopuksi hän jatkoi vielä loppusoiton yksin uruilla. Itse en siitä laisinkaan pitänyt. Olisi ollut tyylikkäämpi lopettaa vain yksinkertaisesti laulun viimeiseen säkeistöön. Nyt meni mielestäni jotenkin överiksi! Mutta ehkä joku piti kovastikin. Makuja on niin monia. Tuttuja joululauluja Kiviniemi kuitenkin säesti hivelevän kauniisti, ja yhdessä Hynnisen baritonin kanssa näistä lauluista muodostui upea kokonaisuus.

Kaiken kaikkiaan konsertti oli ihan mukava. Räntäsateessa ajelin hiljakseen kotiin Sibelius-viulukilpailua radiosta kuunnellen. Siellä onkin taas huiman korkea taso! 

Tylliä tulvii

No, nyt se mokoman vanhojentanssiaispuku on minulla säilytyksessä! Kylmän viileästi sisareni perheessä päätettiin, että tilaa vievä luomus odottaa tätilässä helmikuun h-hetkeen. Heille ei kuulemma mitenkään mahdu.

Tänne se sitten raahattiin! Kuvassa oleva aluspuku vanteineen ja hörhelöineen vie niin paljon tilaa, että olohuoneen jatkona oleva alkovi on nyt tälle komeudelle varattu. Kattolampun koukussa se riippuu ja toivottavasti myös pysyy siellä. Tilassa on piano, joten ehkä tänä jouluna soitetaan enemmän harmoonilla. Liukuovien takana pussilakanan sisällä suojassa hörhelöluomus toivottavasti selviää odotusajasta.

Ei ihme, että ompelijalla oli kiire saada puku takaisin omistajalleen, sillä niin paljon tilaa se vie. (Huokaus!)

Lumituhot

                 

Adventtimessun ja lähetystorin hyvien torttukahvien jälkeen lähdin käymään mökillä. Viikon takainen lumimyräkkä oli tuoreessa muistissa ja vaikka lumet ovat lähes sulaneet, ajattelin käydä katsomassa tuhoja. 

Mökkitiellemme sekä vieressä olevalle sähkölinjalle oli kaatunut runsaasti puita, jotka oli hätäisesti raivattu syrjään. Tarkkana sai ajaa väistellen tien reunassa olevia puiden runkoja ja latvuksia. Olipa yhdessä kohtaa puu nojallaan tien ylitse ja varovasti ajaen mahduin autoineni alitse.

Meidän tiellekin oli puita kaatunut, mutta sisareni perhe ne eilen raivasi pois, kun kävivät veneensä viemässä mökille talviteloille. Minun tehtäväksi jäi merkitä viemärikaivon kansi, jotta auraaja ei sen päälle traktorilla aja. Haravoin samalla narsissi- ja krookuspenkit lehdistä puhtaiksi.

Maisema oli harmaa ja syksyinen, ilma kolea. Valo ei riittänyt kännykkäkuvaukseen, ja hiljaisuus oli hiiskumaton. Mökkijärvi jo nukkui talviunta.

Adventin kynttilät valaisevat...

Joulukadun avajaiset

                    

Meillä juhlittiin tänään töissä adventtia koululaiskirkossa. Luokkamme oli avustamassa. Luimme tekstejä, runoilimme, lauloimme ja sytytimme adventtikynttilät. Oli todella mukava ja lämminhenkinen kirkkohetki, jossa pikkuoppilaat hoitivat oman osuutensa hienosti.

Illalla avattiin kaupunkimme joulukatu. Valot syttyivät, myyntipöytiä oli kadun varsilla, joulupukkikin oli tullut tervehtimään ja kaiken kruunasi ilotulitus.

Minä kävelin kadun päästä päähän ja lopuksi astelin kutsuvaa soihtukujaa pitkin avoimesta kirkon ovesta sisään. Kirkossa soi joululaulut ja alttarin ääreen oli tehty kaunis pipariseimi. Se oli koristeltu oikeilla ruusuilla ja niiden terälehdillä. Todella kaunis! Kirkko oli tunnelmallisen hämärä, ihmisiä tuli ja meni. Osa istui penkkiin hetkeksi hiljentymään ja kuuntelemaan, jotkut välillä lauloivatkin. Nautin tunnelmasta, kun sai rauhoittua päivän kiireistä.

Mukavaa, kun joulunaika alkaa.

Jouluvalot

Puhtaan valkoiset hanget ovat kahdessa päivässä muuttuneet nuoskalumeksi ja hupenevat usean lämpöasteen vaikutuksesta. Jopa kuutta astetta on luvattu perjantaille, joten kohta ei lumesta ole tietoakaan adventin alkaessa.

Sisustusvaloja laittelin muutamat jo marraskuun puolessa välissä, ja tänään olen viritellyt jouluvaloja. Ihan mukavaa puuhaa. Jotenkin ei vaan vielä tunnu siltä, että joulukuu alkaa, vaikka käsillähän se on jo tuossa tuokiossa.

Koulussa sytytämme perjantaina adventtikynttelikössä ensimmäisen kynttilän, ja juhlistamme joulun ajan aloitusta kirkkohetkellä, jossa luokkamme on ohjelmavastuussa. Mukavaa puuhaa valmistella adventtikirkkoa yhdessä oppilaiden kanssa.

"Jouluihmiselle" ihana ajanjakso alkamassa!

Ehdinpäs!

                 

Koulumme pihapiirissä on pieni rakennus, jonka ohitse kävelimme tänään taidenäyttelyyn mennessämme. Ihmettelimme oppilaiden kanssa, kuinka katolta valahtanut lumi pysyi riippuessaan paikoillaan. Olipa jännän näköinen. Puhuimme myös siitä, kuinka tärkeää on pysyä kaukana tämän kaltaisista vaaran paikoista. Katolta putoava lumi voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi alle jäävälle ihmiselle.

Päätin koululle palatessamme käydä ottamassa kuvan tästä riippuvasta kattolumesta. Kun pääsin paikalle, oli sinne tulossa myös traktori pudottamaan lunta. Kahlasin umpihankea pitkin nopeasti kuvausetäisyydelle kilpaa lähestyvän traktorin ja sain kuin sainkin riippuvan lumen ikuistettua, ennen kuin miehet iskivät koneineen sen kimppuun.

Lumi tekee hienoja taideteoksia - joskus myös vaarallisia!

13 astetta

Palatessani tänään töihin viikonlopun lumimyräkän jälkeen totesin ensi töikseni, että koulurakennuksessamme oli vain 13 astetta sisällä lämmintä. Patterit olivat kylmät ja opettajien huone monistustiloineen oli se kaikkein viilein paikka. Jätin talvikengät jalkaan, puin paksun villatakin ylleni ja ryhdyin soittelemaan laitosmiehille.

Aamupäivän aikana selvisi, että lämmönvaihtimessa oli vikaa. Liekö jotenkin pompannut :>) pois päältä sähkökatkon aikana. Tiedä häntä, kun en ole oikein asiantuntija näissä teknisissä jutuissa. Klo 11 aikaan alkoivat patterit lämmitä, mutta tilat olivat viileitä vielä iltapäivälläkin.

Hyvin me pärjäsimme luokissa, vaikka hieman kylmä olikin. Oppilaat lämmittivät huonetta olemassaolollaan eikä kukaan halunnut takkia päälleen, vaikka sen olisi voinut hakea. Oikeastaan enemmän huolta aiheutti lumileikeissä kastuneet sukat, joten kuivauskaappi oli ahkerassa käytössä.

Sen verran oli viileä olo kotonakin päivän jäljiltä, että villasukat ja -takin puin päälleni illalla. Huomenna pitää laittaa lämpimiä vaatteita, sillä minulla on välituntivalvontoja. Eiköhän kuitenkin koulutalossa sisällä ole jo normaali lämpötila.

Vieläkin sekaisin

Illan sininen hetki ennen auringon laskua...

Johan on ollut viikonloppu! Ihminen suunnittelee, mutta luonto toteuttaa ihan muuta. Tällä kertaa 40 cm lunta kahdessa vuorokaudessa! Ei ole meillä ennen tällaista sähköongelmaa koettu, vaikka lunta on joskus tullut suuriakin määriä. Onneksi enää ei sada,

Lumimyräkän katkomia sähköjä korjataan edelleen ja varmasti vielä koko ensi viikon. Kaupungissamme on yhä alueita, joissa sähköt on poikki. Jäähallin ottelut on peruutettu, kun jää on pehmennyt, ja eilen oli taidemuseo kiinni. Naapurikunta pimeni täysin, ja vanhuksia on jouduttu evakuoimaan generaattorin varassa kitkuttelevaan vanhainkotiin. Joillain perheillä meidänkin kaupungissa on viikonloppu sujunut perjantai-illasta tähän iltaan kynttilän valossa, pakastin sulana ja huoneet viileinä, jos ei ole tulisijaa. Matkapuhelinverkot eivät toimi kaikilla alueilla ja hätäpuhelutkin tökkivät. Kurjalta tuntuu. Olen kiitollinen, että meillä säilyi sähköt koko ajan, vaikka valot pahaenteisesti välkkyivät kaksi päivää. 

Tänään aamuni alkoi puuron keitolla, kun sisareni perheen evakkolaiset tekivät lähtöä lentopalloturnaukseen. Kannettiin kanttiinin ruokatavarat jääkaapistani autoon. Lentopalloilijan kotona oli yön aikana onneksi tullut sähköt.

Minä lähdin messuun ja srk:n vapaaehtoisten kiitoslounaalle. Saarna oli tavallisuudesta poiketen draamaa ja ruoaksi saimme maistuvaa lihakeittoa sekä hyvät kahvit kääretortun kera jälkiruoaksi. (Torttu oli kyllä melkein kuin täytekakkua!)

Ehdin vielä lentopallopeliä katsomaan hetkeksi. Samalla vein aamulla unohtuneita tavaroita pussillisen omistajilleen.  Ei tarvinnut huutokauppaa pitää! ;>)

Huomenna palataan arkeen. Mahtaa olla koululaisilla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana viikonlopun vietosta.

Kuin postikortista

Tältä näyttää meillä! Eilinen, yö ja tämä päivä on ollut lähes jatkuvaa lumisadetta. Kuusi ikkunan takana on kuin suittu: Oksat roikkuvat lumitaakan painosta. Märkää ja painavaa lunta on tullut 20-30 cm, ehkä enemmänkin.

Minulla ja äidillä on onneksi sähköt, mutta sisareni perheellä ei. Yöllä meni heiltä poikki ja yli 12 tuntia ovat olleet ilman. Elintarvikkeita on roudattu minulle ja pihalle. Pikku Samppa oli yöllä herätessään pelännyt säkkipimeyttä.

Päiväkävelyllä huomasin, että lähes kaikista puista oli pudonnut joku iso oksa maahan. Viereisestä puistostakin rysähti silmieni edessä yksi. Aikamoinen siivoaminen puistopuolella tämän lumimyräkän jälkeen, ja koko ajan sataa lisää, varmaan vielä huomennakin.

Junat eivät kulje, autoja on kiinni pöykyissä, peräänajoja ja tieltä suistumisia. Rytinällä alkaa tämä talvi, ja kai se taas yllätti meidät ;=)