lauantai 31. tammikuuta 2015

Koulutuspäivä

                            

Päivä on kulunut naapurikunnassa harrastukseen liittyvässä koulutuksessa. Ihan hyvä oli ja lisäksi makoisa lounas sekä kahdet kahvit. Samaa kouluttajaa olen kuunnellut useamman kerran ennenkin, joten tiesin päivän sujuvan ihan miellyttävissä merkeissä. Seurakin oli oikein mukavaa. 

Ulkona sataa märkää räntää ilmeisesti huomisiltaan asti, jos ennustukset toteutuvat. En aio nenääni ulos pistää, vaan nautin illasta shaaliin kääriytyneenä. Kuuntelen musiikkia, luen, lepään, ajattelen, vain olen ja nautin. Niin mukavaa!

Pöydällä on kimppu valkoisia ruusuja. Kiitos! Ihania hetkiä, ihania kukkia... 

perjantai 30. tammikuuta 2015

Duudsonit villitsi

Tänään töissä kokoonnuimme koko kunnan alakouluikäiset samaan liikuntasaliin tapaamaan Duudsoneita. Lapsille tuntui olevan iso ja hieno juttu, minä en oikein edes tiennyt, mitä odottaa. En ole näiden miesten jekkuilua seurannut kuin joskus vilaukselta televisiosta.

Duudsonien vierailu liittyi kiusaamisen ehkäisyyn ja yhden koulun vanhempienyhdistys oli asian takana. Niinpä menimme kaikki odottavin mielin katsomaan, mitä tuleman piti. 

Tilaisuus oli hyvä. Rento meininki ja teemana ystävyys ja unelmat. Paikalla oli kaksi ryhmän jäsentä ja he kertoivat Duudsonien tarinan - kuinka mitään ei olisi tullut haaveiden toteuttamisesta ilman ystävyyttä. Vahvasti kulki kiusaamisen vastainen teema mukana koko ajan. Lopuksi tehtiin sopimus: "Meidän luokassa ei kiusata!" ja jokainen luokka pääsi ryhmäkuvaan päähenkilöiden kanssa. Lapset olivat innoissaan. 

Kuva saadaan jossain vaiheessa ja samoin juliste nimmareilla. Luokassa sitten kaikki kirjoittavat kiusaamattomuussopimukseen nimensä Duudsonien nimikirjoituksien rinnalle. 

Taas yksi rikka rokassa, kun haluamme oppilaille turvallisen koulupäivän ilman kiusaamista. Toivottavasti viesti meni perille, kun näin "arvovaltaiset" julkkikset ovat halunneet tärkeälle asialle omistautua. Hieno juttu! Otamme koulussa kaiken avun vastaan kiusaamisen vastaiseen taisteluun. 

torstai 29. tammikuuta 2015

... from Iceland

                               

Kaupunkimme Regio-hankkeeseen kuuluva konferenssi oli tänään työnkuvassa koko iltapäivän. Teemme sivistyspuolella yhteistyötä Islannin kanssa ja molemmista maista on käyty vierailulla toistemme luona jo useamman kerran. Tänään saimme ison pläjäyksen aiheesta paikallisessa museossa.

 "Regio-hankkeen avulla 

- vahvistetaan kouluopetuksen eurooppalaista ulottuvuutta ja edistetään paikallisten ja alueellisten opetusviranomaisten välistä yhteistyötä

- tarjotaan eri alueiden opetusviranomaisille tilaisuus yhteistyöhön molempia kiinnostavien teemojen parissa

 - autetaan osallistuvia alueita kehittämään ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä, aikaansaamaan kestävää yhteistyötä yli rajojen sekä antamaan opettajille, oppilaille, hallinnoijille ja muille osallistujille eurooppalaisia oppimiskokemuksia."


                                 

Region yhtenä yhteistyöalueena on ollut taide ja käsityö. Yleisen sivistystoimen järjestämisen ja vertailuosion jälkeen näimme kuvin ja sanoin koostettuja esityksiä molempien maiden kädentaitojen opetuksesta ja taidekasvatuksesta. Tässä projektissa on erityisesti painotettu luonnonmateriaaleja ja hienoja töitä oli tehty kummankin maan kouluissa.

Kolmetuntinen konferenssi kului nopeasti ja pelkkään englannin kieleen tottui nopeasti. Kieli ei ollut kenenkään äidinkieli, joten välillä oli hyvinkin helppo seurata, välillä taas saattoi mukavasti tipahtaa kärryiltä joksikin aikaa. Ei haitannut!

                                  
Lopuksi saimme museon ihanassa kahvilassa pienen, nautinnollisen virkistyshetken. Ei hassumpi työiltapäivä!    

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Talvea

  

Lunta on tullut ihan tarpeeksi. Koulussa lapset hiihtävät liikuntatunnilla täyttä päätä, aamulla aurat piipittävät pihalla ja liukuesteet ovat olleet kengissä tarpeen. Lähes joka päivä tulee lisää lunta.

Tänään olin vähän kauempana vieraan kunnan koulukeskuksessa uuden opetussuunnitelman teossa. Siirtymiseen varasimme reilusti aikaa, sillä keli oli hiukan pöperöinen ja koko ajan satoi, välillä vettä, välillä lunta. Ajoin hiljaa eikä kukaan muukaan näyttänyt pääteillä hurjastelevan.

Onneksi ollaan jo tammikuun lopussa. Vielä helmikuun kun kestän, niin sitten alkaa helpottaa tämän talven kanssa. Kiva, että te muut jaksatte iloita tästä vuodenajasta. Minä kuitenkin tunnen nukkuvani talviunta tai vaipuneeni osaksi horrokseen. Kaipaan niin aurinkoa! 

Onneksi muuten on ihan onnellinen olo!

tiistai 27. tammikuuta 2015

70 vuotta Auschwitzista

Tänään on vietetty vainojen muistopäivää.  Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Kansainvälinen päätapahtuma järjestetään samassa paikassa Puolassa ja siihen osallistuu 300 leiriltä selviytynyttä sekä valtioiden päämiehiä. 

Järki ei käsitä neljä ja puoli vuotta  kestäneitä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Auschwitzissa menehtyi 1,1 miljoonaa ihmistä mitä kauheimmilla tavoilla, lisää muilla tuhoamisleireillä. Tekijät viettivät "työnsä" aikana suhteellisen normaalia elämää, vaikka heidän päätöstensä ja käsiensä kautta toteutettiin julminta mahdollista joukkomurhaa.

En itse ole käynyt Auschwitzissa mutta Dachaussa olen vuonna -86. Heinäkuinen kesäpäivä oli aurinkoisen helteinen, joten leirissä tapahtuneet kauheudet ja luonnon kauneus sekä nykypäivän turvallisuus loivat unohtumattoman vastakkaisuuden kokemuksen. Muistan hiljaiset ihmiset vaeltamassa alueen halki. Ei löytynyt sanoja...

Oppiiko ihmiskunta mitään historiastaan? Ei kai, mutta näitä asioita ei saa unohtaa. Ehkäpä tulevaisuuden lapset ja nuoret asioista päättäessään olisivat nykyaikuisia viisaampia eivätkä antaisi tämän kaltaisten tapahtumien uusiutua edes pienessä mittakaavassa. 

Dietrich Bonhoefferin sanoin: 
"Hyvyyden voiman uskollinen suoja 
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. 
Häneltä saamme huomispäivänkin."

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Nepalilaisia makuja

                                               
                                                    Click to view

Nepal - Himalajan vuoriston valtio, joka on yksi maailman köyhimmistä - sijaitsee Kiinan ja Intian välissä. Kahdeksan maailman korkeimmasta vuorenhuipusta sijaitsee tämän valtion alueella.Asukkaita on lähes 31 miljoonaa, joista surin osa on hinduja ja neljännes väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Nepalilainen ruoka on ihanaa! Sain tänään maistella herkkuja, uusia makuja. Mausteista suurin osa oli tuotu paikan päältä, vaikka ruoka valmistettiinkin täällä. Pääkokkina oli vuosikymmeniä Nepalissa lähetystyössä ollut Kirsti Kirjavainen.

Nepalilaisen ruoan raaka-aineita ovat riisi, linssi ja vihannekset. Myös lihaa käytetään, jos siihen on varaa, erityisesti kanaa ja vuohta. Lehmää ei syödä, sillä sehän on hindulaisuudessa pyhä eläin.

Mausteita suositaan, kuten inkivääriä, currya, jeeraa, kurkumaa, pippureita, chiliä. korianteria ja sipuleita. Ruokalajeja täydennetään usein vuodenajoille tyypillisillä hedelmillä. Ruokailu päättyy jälkiruokaan ja nepalilaiseen teehen, joka sisältää mustaa teetä, maitoa ja mausteita.

Söimme tänään nepalilaisen juhla-aterian: riisiä, kanaa, papuja, jugurttisalaattia, kasvislisäkkeitä ja leipää. Erittäin hyvää oli vahva inkiväärin ja muiden mausteiden tuulahdus. Vaikka nepalilainen ruoka ei ole erityisen tulista, suomalaiseen makuun se sitä kuitenkin on ja voi, miten maukasta!

Jälkiruoaksi saimme banaani-rusinajugurttia sekä nepalilaista makeaa teetä. Ne kruunasivat aterian. 

Ihanat, eksoottiset maut viipyvät vieläkin kielellä ja mielellä!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Humputtelua


Meiltä ajellessa muutamia kymmeniä kilometrejä muuttui maisema satumaisen kauniiksi. Puut olivat paksussa valkoisessa huurteessa ja puhdas lumi levittäytyi kuorrutuksena kaiken ylle. Olisipa ollut kunnon kamera mukana!


Ostin kouluun virkkauslankoja, kierrettiin muutamassa vaateliikkeessä ja sitten käytiin pizzalla, pitkästä aikaa. Söin tandor-pizzan tulisine kanoineen ja paistettuine banaaneineen. Oli tosi maukas, sillä vastakkaiset maut hyvin täydensivät toisiaan. Toisessa pizzassa oli ilmakuivattua kinkkua ja vuohenjuustoa, oikein hyvää sekin. Loppupäivä onkin mennyt vatsaa lasketellessa. Huomenna on tarjolla nepalilaista ruokaa. Mielenkiintoista!

Nyt pitäisi vielä kahlata uuden opetussuunnitelman perusteita ensi viikon ops-ryhmää varten. Taitaa olla kolmas opetussuunnitelman teko urallani. Ei oikein innosta vielä... ehkäpä myöhemmin...

torstai 22. tammikuuta 2015

Salasanojen viidakko

Mitään ei pysty tekemään netissä ilman kirjautumista. Olen kohta kurkkuani myöten täynnä salasanoja, jotka pitäisi eri asiayhteyksissä myös muistaa.

Tänään ilmoittauduin kahteen koulutukseen. Sekään homma ei onnistunut ilman tilin luomista ja taas on yksi salasana lisää. Olen kehittänyt itselleni tähän systeemin, mutta silti tuntuu, että muistettavaa on liikaa. Pakko myös käyttää muistin tueksi jippoja, sillä muuten pelkään, että tämä viidakko kohta nielaisee minut syvyyksiinsä.

Mitenkähän kuvitellaan vanhusväestön hallitsevan salasanaryppäänsä, kun työikäinenkin - normaalilla muistilla (?) varustettu - meinaa kuukahtaa tähän taakkaan? Miten minulle käy, kun vanhenen?

Toivottavasti kohta keksitään ihan muut tavat kirjautua palveluihin. Voisikohan sormenjälkitunnistetta kehittää? Se kun kulkee aina mukana eikä siihen liity muistamista. Mielenkiintoista seurata, mitä tästä salasanasopasta vielä kehittyy!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Käsitöitä

                   

Oppilaiden kanssa aloitimme joulun jälkeen virkkauksen harjoittelun ensin sormella, sitten koukulla paksua lankaa käyttäen. Nyt olemme jo niin pitkällä, että tuhatjalkaiset alkavat valmistua. Tuntosarvia väsäillään vielä ensi tunnilla. 

Mukavaa on ollut, oppilaat innostuneita ja loppujen lopuksi todella helposti tämä ekaluokkalaisten ryhmä ketjusilmukkansa oppi. Muistanpa joskus myös toisenlaisia tunnelmia kokeneeni, melkein hikeä ja kyyneliä... ;=)

Kotona oma sukkaprojektini etenee huimaa vauhtia ja alkuviikolla aloittamani pari saattaa huomenna valmistua. Tänäänkin ehdin neuloa ihan mukavasti, vaikka ilta sujuikin pääosin juttelun merkeissä. 

Tällaiselle keskeneräisiä töitä inhoavalle ripeä valmistumisprosessi on mannaa. Tosin se poikii hyvin pian uuden työn aloittamisen. Kivaa, kivaa...

tiistai 20. tammikuuta 2015

Pakkaspäivän puuhia


Tänään on ollut taas kunnon pakkaspäivä. Voi naakkaparat! Taitaa välillä tulla vilu...

Aurinko paistoi iltapäivällä. Lämmittikin pikkuriikkisen, kun auton johtoa irrotin lämmitystolpasta. Kunnolla sai olla välituntivalvonnassakin vaatetta päällä ja taas iltaa kohti on pakkanen kiristynyt.

Tänään olen käynyt äidin kanssa lääkärissä, nauttinut kävelylenkistä, ilmoittautunut kahteenkin koulutukseen sekä kutonut sukkaa ja kutonut sukkaa ja kutonut sukkaa... Metkaa, miten siihen jää taas koukkuun. Ihanaa puuhaa!

Kuluva viikko on tosi löysä ja omaa aikaa illalla on vaikka kuinka. Olen nauttinut suunnattomasti tästä uudesta tilanteesta. Parasta on, kun voi töiden jälkeen tehdä asioita tai olla tekemättä, miten mieleen juolahtaa. Siitä nautin. 

Eilen oli Heikin päivä. Silloin vanhan kansan mukaan talven selkä taittuu. Jihuu, en pane pahakseni!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vuosipäivä

Tänään on tasan vuosi viimetalvisesta kaatumisestani mökkitiellä ja sitä seuranneesta peukalorumbasta: sairaslomia, leikkaus, kipsi, lasta... No, kaikki nämä tuottivat tulosta ja oikea käteni on mielestäni kuin entinen. Kiitos mukavalle ja taitavalle kirurgille!


Viime vuonna 18.1. näytti tältä. Oli kirkas ja kuulas pakkaspäivä ja maisema huurteisen kaunis.

Myös tänä viikonloppuna on käyty mökkijärvellä. Olisi ollut kiva kävellä jäällä, mutta siellä oli vettä. Kumisaappaita ei ollut jalassa, joten kenkiä ei viitsitty kastella. Oli kuitenkin mukavaa hörppiä eväänä ollutta kahvia ja nautiskella maisemista ja tuoreesta pullasta. Samalla mieli vaelteli jo tulevassa keväässä. Muutama kuukausi eteenpäin ja sitten... Huhtikuussa voi jo alkaa laittaa mökkiä kuntoon. Miten kihelmöivän hauska ajatus - mökkihöperölle! 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Herkkuja


Aamulla ja oikeastaan iltapäivään asti olin ihan vetämättömissä. Työviikko tehnyt tehtävänsä! 

Iltapäivällä sain aikaiseksi porkkanasta, sipulista, timjamista ja hunajasta hyvää lisuketta, jonka söin saamani sienimuhennoksen kera. Taivaallista! Jäkaappiini ilmestyi myös muita herkkuja, joiden maut ovat vieneet kielen mennessään. Vielä huomennakin herkutellaan! Kiitos, kiitos, kiitos...

Vasta iltapäiväunien jälkeen heräsin tähän päivään kunnolla. Kävin äitiä katsomassa ja luin kirjaa, kuuntelin musiikkia sekä juttelin puhelimessa erään ystäväni kanssa, jota harvemmin tapaan. Lisäksi sielua ja sydäntä hoitavia keskusteluja... 

Niin mukava lauantai väsymyksestä huolimatta! 

perjantai 16. tammikuuta 2015

Räntää, lunta, vettä, räntää...

Aivan hirveä ilma ollut koko päivän. Ystäväni soitti aamulla, kun olin vielä peiton alla ja varoitti, että taivaalta tulee kaikenlaista. Kiitos huolenpidosta! En lähtenytkään autolla, vaan päätin kävellä, sillä auto oli tallissa puhtaana ;=)

Pistin jalkaani varmuuden vuoksi liukuesteet ja ne olivat kyllä tarpeen. Auran jäljiltä oli aivan liukkaita, kiiltäviä kohtia tiessä, kunnes taas märkä räntä kaiken peitti. Moneen otteeseen päivän aikana tuli milloin räntää ja milloin vettä. Oppilaiden vaatteet olivat välitunnin jäljiltä aivan märkiä ja kuivauskaappi hurisi.

Kävin äidille viemässä kauppatavarat ja auttelin kotihommissa. Nyt illalla on olo ollut ihan vetämätön, mutta onneksi ei tarvitse tehdä mitään. Viikonloppukin alkamassa, ihanaa! Ikkunoiden takana tuulee ja vesi ropisee, sisällä lämmintä ja mukavaa...

torstai 15. tammikuuta 2015

Mukavan leppoisa päivä


Ihanan aamun jälkeen oli edessä leppoisan mukava työpäivä. 

Näin elämäni ensimmäisen kerran sähköauton latauksessa koulumme pihassa: Palokunta oli pitämässä Tulikettua kakkosluokkalaisille ja sillä aikaa ajoneuvo oli piuhan päässä pihassa. Myös postilla taitaa olla käytössään muutamia sähköllä käyviä autoja. Täällä maalla ei juurikaan näitä vielä näe. 

(Edit 17.1. Sain viestiä ystävältäni, että auto ei ole sähköauto, vaan tavallinen, mutta sähkökäyttöisiä vempaimia on mukana niin paljon, että niiden toimimisen tähden pitää töpseliä laittaa seinään. Vähän jo ajattelinkin, että mitenkäs sammutustöissä korvessa hommat sujuu sähköautolla... Kiitos oikaisusta!)

Aloitin musakerhon uuden ryhmän ja soitimme rumpuja sekä leikimme erilaisia laululeikkejä. Kivaa oli - myös opella.

Lyhyehkön työpäivän jälkeen tulin kotiin ja keräsin ikkunoilta kyntteliköt kaappiin. Vein kortin postiin, kävin kaupassa ja ilta on ollutkin mitä ihanin, vaikka leppoisan lepäilyn ja juttelun lomassa vähän töitäkin tein. Piti päivitellä koulumme nettisivuille päivyriä.

Pohdin illalla, miten ihanaa on, kun vuosikymmenten jälkeen olen saanut raivattua viikkokalenterini harrastusmäärältään sopivaksi. (Ilmeisesti olen vihdoinkin oppinut sanomaan ei!) Srk:n luottamustoimet vähenivät vuoden alkaessa kohdaltani radikaalisti ja se näkyy lisääntyneinä vapaailtoina. Näin löysää minulla ei ole koskaan ollut työurani aikana ja nautin suunnattomasti. Nyt voin ottaa jotain uutta, mukavaa tekemistä arki-iltoihin kokousten tilalle. Hauskaa, mukavaa, niin uutta ja ihanaa...

tiistai 13. tammikuuta 2015

Nuutinpäivää...


Niin sammuivat kuusen kynttilät ja pallot pakattiin pussiin odottamaan seuraavaa joulua. Haikeaa...

Nuutinpäivän puuhiin kuului tänään kuusen pois laittaminen. Se raasu oli alkanut kasvaakin neljän viikon aikana eikä pudottanut neulasiakaan juuri mitään. Näin hyvää yksilöä en ole aiemmin tavannutkaan! Minua houkuteltiin pitämään sitä vielä, mutta kylmästi nollasin tunteeni ja nyt se on kannettu pellolle muiden kuusien seuraan odottamaan biojätekuljetusta.

Samalla imuroin koko huushollin ja ihmettelin olohuoneen avaruutta. Ihan mukavaa saada taas oikea järjestys paikoilleen.

Tänään on syöty hyvää madekeittoa, joka taitaa olla tämän ajan sesonkiruoka. Sitä on vielä vähäsen huomisellekin. Minä syön sujuvasti, mutta ankerias ja made ovat niitä kaloja, joihin en käsin kajoa. (Lusikalla kylläkin ;=) Saavat levätä ihan rauhassa kalatiskillä tai järvessä minun puolestani. Onneksi löytyy aina näitä urheita kesyttäjiä, jotka loihtivat vaikka mistä tarpeista maukkaat ruoat. Kiitos kokille, taas kerran!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Rati riti ralla...


Kolmas peräkkäinen pakkasmaanantai ja viikko etenee taas samalla kaavalla: Alkuviikosta kovat pakkaset ja loppuviikolle lauhaa. Onneksi parinkymmenen asteen kylmyys ei toteutunut, sillä maanantaisin joudun aina menemään autolla töihin. Tämä -15 riitti aivan hyvin. Ilman autoa rakastan koviakin pakkasia.

Tänään luulin lämmitysjohdon olevan jo autossa, mutta eipä löytynytkään. Jouduin koulun pihasta kääntymään takaisin ja kävin autotallista haeskelemassa. Onneksi vihreä johto löytyi helposti ja ehdin kouluun juuri kellon soidessa.

Aamu oli muuten leppoisa. Heräsin jostain syystä puoli tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus ja ehdin käydä "lypsylläkin". Hain siis kaupasta maidot, suodatinpussit ja paketin kahviakin. Nyt riittää töissä kahvitarpeita pitkäksi aikaa.

Sitä vain ihmettelen, miten aina välillä rauhalliset aamut kääntyvät vilinän puolelle, kuten tänäänkin. Mitä vanhemmaksi tulen, sen hitaampia aamuja rakastan. No, toivottavasti huomenna ei tule ylimääräisiä yllätyksiä, kun ei tarvitse autoakaan ottaa mukaan.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pakkasta ja viimaa


Lämpötila -16 ja navakka viima teki sunnuntaista purevan pakkaspäivän. No, eipä hätää, sillä tämä päivä on vietetty suurimmalta osaltaan sisätiloissa.

Aamumessun jälkeen kokoonnuimme pienehköllä joukolla antamaan palautetta messuavustuksista. Joimme kahvit herkullisten kanelipullien kera ja jutustelimme kuluneesta vuodesta. Pääosin palaute taisi olla positiivista, vaikka aina myös pohdittavaa ja uusia käytänteitä mietitään.

Iltapäivällä nautin kauniista pakkaspäivän maisemista ja jutteluhetkestä. Olin pukenut reilusti vaatetta päälle eikä ylimääräistä ollut yhtään. Ei kyllä tullut kylmäkään ulkoiluhetkinä, vaikka viima kasvoihin ottikin. Ohivilahtavat maisemat olivat kauniita, talvisia.

Äidin luona vierailin ja sen jälkeen nukuin suloiset illansuu-unet. Toivon saavani vielä vähän koulutöitä tehdyksi, mutta saa nähdä. Haitanneeko tuo mitään, vaikka saamattomuuskin iskisi? Onhan sunnuntai ilta...

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kolmivuotiaan oivalluksia


Täti uteliaana:
- Nukuitko viime yön omassa sängyssä?
Kolmivuotias nauraen:
- En. Äitin vielettä!
Täti vakavana:
- Kuule: Tiedätkös, että pikkuvauvat nukkuvat äidin ja isin sängyssä, mutta isot pojat omassa vuoteessaan.
Siihen kolmivuotias kikattaen:
- Höpönhöpö!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Se paras ilta

Kyllä perjantai-ilta on paras ilta työkauden viikoissa! Koko viikonloppu edessä, työt ja kaikki muutkin touhut tehty, ei mitään huolta huomisesta...

Kynttilät palavat parvekkeella sekä sisällä, Rahmaninovin sävelet tulvivat Ylen Klassiselta. Iloinen työpäivä takana ja oppilaatkin lähtivät viikonlopun viettoon tyytyväisinä lelu- ja pelipäivän jälkeen, kuka formula, kuka ratsukko repussaan. Onnellinen olo - opellakin!

                                   

torstai 8. tammikuuta 2015

Arkeen juhlan hitunen


Johan tässä on arkea vietettykin - kokonaista kaksi päivää! Työtä leppoisasti pitkän loman ja juhlakauden jälkeen.

Mutta... juhlat ovat niin mukavia! Jos ei oikeasti ole siihen aihetta, niin voihan sitä juhlia vaikka mitä. Vuosien kuluessa on monenlaista kekkeriä keksitty ja vain mielikuvitus on rajana.

Tänään oli pikkuisen juhlan juurtakin. Katoin pöydän kauniiksi ja istuimme kahvikupposen sekä herkkujen ääreen toviksi ystävän kanssa. Juttelimme ja pohdimme monenlaisia asioita sekä iloitsimme ystävyydestä.

Kaikki eivät ole "juhlaihmisiä", mutta minä olen. Jos elämä olisi vain tasapaksua arkea, tulisin hulluksi. Pieni ripaus arjesta poikkeavaa juttua ja taas jaksaa puurtaa tasapaksua työsarkaa. Tai ei: Minun työssäni sellaista ei ole, vaan joka päivä on erilainen ja vauhdikaskin. Siitä pitävät virkeät pikkuoppilaat huolen. 

Luokan kanssa vuosi rytmittyy kalenterivuoden juhlien värittämäksi. Lisäksi on kaikkea muuta tavallisuudesta poikkeavaa, kuten huomenna lelu- ja pelipäivä. Kaiken kruunaa se, että saa ottaa vähän namia tai suolaista naposteltavaa mukaan!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Iloisesti yhdessä


Joulun ajaksi tyhjentyneet pulpetit saivat tänään ääreensä iloiset ja virkeät oppilaat. Loma oli tehnyt hyvää meille kaikille ja rauhallisesti sekä innokkaasti aloittelimme uutta lukukautta.

Otin heti "härkää sarvista" ja ryhdyimme opettelemaan käsitöissä virkkausta. Sormella ja paksulla langalla väkersimme tuhatjalkaiselle raajoja ja kaikki oppivat ketjusilmukan idean. Ensi viikolla lisäämme kertoimia ja otamme koukut kehiin. Silloin tarvitaankin hieman enemmän kärsivällisyyttä.

Työpäivä oli leppoisan mukava. Illalla oli vielä kuorojen puurojuhla, jolloin laulelimme isolla joukolla joululauluja viimeisen kerran ja suunnittelimme tulevaa. 

Arki on alkanut, mutta joulukuusen katveessa sekä kynttelikköjen loisteessa kirjoittelen. En malta vielä kaikesta jouluisesta luopua. 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Loppiaismietteitä


Joululoma alkaa olla ohitse. Huomenna työhön aloittamaan kevätlukukautta. Aika mukava sana: kevätlukukausi!


Milloinkaan aiemmin meillä ei ole ollut kahden ja puolen viikon joululomaa. Tämä on tuntunut todella hienolta: Mieli ja keho on lepääntynyt ja virkistynyt, joten tuntuu mukavalta ajatella huomista työyhteisön ja oppilaiden tapaamista.


Vielä tänään olen iloinnut kuluneesta joulunajasta ja nauttinut musiikista, kuusesta, kynttilöistä ja muistoista. Ihana joulu! 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kotona taas


Toiseksi viimeinen lomapäivä alkoi siivoamisella. Mukava aloittaa kohta työt, kun ei tarvitse heti tarttua imurin varteen. Ihmettelin itsekseni, miksi joulukuusi ei vielä ravista neulasiaan. Se laitettiin sisälle jo viikkoa ennen aattoa eikä osoita merkkejäkään kuihtumisesta. Näin sitkeää kuusta ei ole meille ennen osunut! Se saa olla paikoillaan nuutinpäivään saakka.

Sain iltapäivällä vieraita, joiden kanssa oli mukava kahvitella. Samalla hoidettiin yhden vieraan tukkeutunut viemäri kuntoon, ettei loppiaisena tule vastaan vielä suurempia yllätyksiä. Homma hoituikin varsin sutjakkaasti.

Vaikka pakkasta oli lähemmäs 17 astetta, ulkoiltiin ihanassa kuutamossa. Taivas oli niin syvän sininen ja kuu valaisi pimeämmätkin polut. Talvisen kaunista!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Lomailua

                                    

Irtiotto arjesta on aina mukavaa. Joulunpyhät olivat niin ihania joulumusiikin, ruoan, ulkoilun ja läheisten kanssa. Hauska on ollut myös lähteä vähäksi aikaa muualle, toisiin maisemiin. Kun on jonkin aikaa pois kotoa, irrottautuu kaikista rutiinikuvioista ja mieli lepääntyy. 

Nyt on katseltu kaupunkia, vähän shoppailtukin, vietetty ihana iltapäivä ja ilta rakkaiden ihmisten seurassa. (Kiitos eilisestä, maukkaasti illallisesta sekä mukavasta seurasta!)

                                 

Lumisadetta luvataan tälle päivälle eilisten vesisateiden jälkeen. No, ei haittaa! Autoillessa sankka lumentulo on tietenkin ikävää, mutta en huolta kanna: Olen mitä turvallisimmissa käsissä! 

Aamupalan jälkeen on vatsa aivan täysi kaikkia ihanuuksia. Nyt ei jaksa muuta, kuin ryhtyä lukemaan päivän uutisia, tosin vähän vieraalta vaikuttavasta lehdestä...

perjantai 2. tammikuuta 2015

Maailmalla

                           

Vuosi alkaa muissa maisemissa...

Vettä ropisee ja tuuli piiskaa ulkona, mutta ei haittaa. Sisällä on lämmintä ja mukavaa :=) Hauska aloittaa vuosi poissa kotoa ja nauttia valmiin pöydän antimista, uusista maisemista sekä yllätyksistä. Seurassakaan ei ole valittamista!

Aamu on sen verran harmaa, ettei ole kiirettä minnekään. Nyt vain nautitaan elämästä!

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi 2015 alkamassa


Tuokoon vuosi 2015 
meille kaikille iloa, onnea 
ja ennen kaikkea 
siunausta!

Onnellista uutta vuotta 2015!