Citykettu

 

Meidän kaupungissa on citykettuja, kuten varmaan muuallakin. Helpon ravinnon houkuttelemana kettu viisaana eläimenä jää majailemaan sinne, mistä ruoan helpoimmin löytää. Ihmisten antama eines tietysti koukuttaa.

Tänään kuntosalille mennessä parkkipaikalla sama kettu, jonka olen nähnyt muulloinkin, olisi halunnut tulla kanssani sisälle. Ei kyllä ujostellut ihmistä tai autoa yhtään. Kurja juttu! Jää pian auton alle tai sille käy muuten huonosti. Ihmiset ovat antaneet jopa kädestä ruokaa, kertoi väki kuntosalilla. En yhtään ymmärrä tällaista luonnon eläimen ruokkimista, josta ei mitään hyvää seuraa. Toki ketun puuhia on kiva katsella kauempaa ja mukava eläinhän kettu on muutenkin. Villieläimen kesyttäminen on vain kaikin tavoin väärin.

Mielenkiintoista kuunneltavaa, osa 4

 

Viime viikolla kuuntelin Yle Radio 1:n ohjelman Marko Gustafssonin vieraana kuvataiteilija, viljelijä Osmo Rauhala. Taiteilija, joka viettää osan vuodestaan New Yorkissa ja lopun aikaa Siuron maatilallaan luomuviljellen sekä lampaita kasvattaen, on mielestäni aika mielenkiintoinen haastateltava.

Tyrvään Pyhän Olavin keskiaikaisessa kirkossa kävin vuosia sitten katsomassa uudelleen rakennetun kirkon ja sen taideteokset, jotka tekivät kyllä syvän vaikutuksen: kaksi taiteilijaa ja toisistaan täysin eroavat, puhuttelevat tyylit. Silloin heräsin tutustumaan molempiin taiteilijoihin paremmin, joista toinen oli juuri Osmo Rauhala.

Radio-ohjelmassa Rauhala kertoo mielenkiintoisesti lapsuudestaan ja nuoruudestaan, opiskeluistaan, taiteestaan ja kahdesta elämän oivalluksestaan. Kiinnostavaa oli myös kuulla, kuinka hän oli luonnonsuojelija jo nuorena puolustaessaan raakku- ja taimenpuroaan aikana, jolloin ei vielä virallisesti ollut edes perustettu vihreää liikettä luonnonsuojeluaatteeseen Suomessa. Korkeakouluopinnot, luova työ ja elämän mittainen laboratorio maatilallaan ovat luoneet persoonallisen henkilön, jonka haastattelu leppoisassa tunnelmassa oli mukavaa kuunneltavaa. 

Todella kiva jakso! Suosittelen kuuntelemaan  Areenasta.

Ps. Rauhalan nuoruus isänsä kuoleman jälkeen karjatilan hoitajana ja samaan aikaan Ateneumin opiskelijana on jotain ihan käsittämätöntä! Onnistuisikohan tämän päivän nuorilta?