Suvivirttä

 

Onnea on mökin aamupäivässä nauttia takkatulesta ja samalla kuunnella radiosta Riston Valintaa. Sen aluksi soi rakastamani Suvivirsi ja sen jälkeen vielä Melartinin vuonna 1912 säveltämän sinfonia 4:n finaaliosa, jossa selkeästi kuuluu ajoittain Suvivirsi. Kesäsinfoniaksi tätä teosta myös nimitetään. Ihana alku tälle päivälle, varsinkin kun puolustusvoimain lippujuhlan päivän kunniaksi siniristikin hulmuaa rannassa.

Viime vuoden keväänä ja kesän alussa en osunut minnekään, jossa olisi laulettu Suvivirttä. No, lauloimme sitten kotona. Tänä keväänä pidin huolen onnistumisesta, sillä viime sunnuntaina kuoron kanssa messussa ollessamme kiitosvirtenä oli Suvivirren neljä ensimmäistä säkeistöä. Olin kuvitellut laulavani mukana sielun kyllyydestä, mutta toisin kävi. Liikutuin jotenkin kummallisesti niin, että sain aikaiseksi vain pientä hyreksintää. Viimeisessä säkeistössä sentään onnistuin jo kunnolla laulamaan. Liittyyköhän tämä vanhenemiseen vain tulviko vain muistot niin voimakkaasti mieleen? Koulussa sentään vuosikymmenet toimin aina kevätjuhlassa säestäjänä ja luokkani kanssa esilaulajana. Eipä ollut mitään vaikeuksia...

Suvivirsiteemaa kuunnellessani katselin mökin ikkunassa olevaa kookasta tiffanytyötä. Eilen sen ripustimme tänne, sillä kukaan perikunnasta ei halunnut mummin aikoinaan saamaa syntymäpäivälahjaa itselleen. Minulla se roikkui muutaman vuoden kaupunkikodissa, mutta ikkunanpesun jälkeen se oli niin hankala ripustaa takaisin, että toin mökille. Siinä se nyt roikkuu ja näyttää ihan mukavalta suuressa ikkunassa. Eipä kiinnity huomio pesua odottavaan lasiin.😉

Takkatuli sammui ja radion sävelet päättyivät. Lähden pilkkomaan saunapuita ohuista männyistä, jotka saan palasiksi. Mökkirinne on täynnä suuria pöllinjärkäleitä, jotka jätän suosista muille.

Harrastukset tauolle

 

Tänään laulettiin toisen kuoron kanssa viimeistä kertaa tänä keväänä - tai kesähän nyt on. Toinen kuoroista päättyikin jo viikko sitten kesäretkeen, ja muut harrastukset jo aiemmin. Nyt ovat puuhat tauolla kesän ajan, paitsi että kuntosalilla yritän aina silloin tällöin ahertaa.

Nuotteja on kuitenkin villasukissa, joten ihan ei pääse kesäkuussa vieroitusoireet päälle. Heinäkuussa on Kuhmon kamarimusiikki: kaksi viikkoa säveliä sävelten perään ja lisänä Kuhmon ihana luonto. Sitä odotellessa nautitaan omasta mökkirannasta.😊

Juhlapäivä

Koululaisten suuri juhlapäivä valkeni viileänä ja hiukan synkän näköisenä, mutta ei haittaa: Oppilaat ja opet riemuitsevat, vaikka kaatamalla sataisi! 

Eläkkeelle jäädessäni päätin, että jokaisena tulevana koulun päättäjäispäivänä vetäisen mökillä lipun salkoon. Niin tein taas tänäänkin. Erityisesti lippu hulmuaa edesmenneen äitini ja ihanan kummityttöni kunniaksi - molemmat luokanopettajia - ja ehkä myös hieman minunkin elämäntyöni iloksi. 😉

Olen unessa useasti

sinun kaduillas, koulutie.

Ah, enkö ma hautahan asti

myös koululainen lie?

(V.A. Koskenniemi) 

Kuoron retkellä

Kuoron kevätretki suuntautui tällä kertaa Virroille. Kävimme tutustumassa ekumenian hengessä toimivaan Matias-kappeliin ja tutustuimme videon avulla sen historiaan ja rakentamiseen.

Kappeli on vaikuttavan näköinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Siellä on istumapaikat 40 hengelle ja kappelissa voidaan järjestää perhejuhlia, konsertteja, kokouksia, kursseja, rukoushetkiä ja jumalanpalveluksia.

Matias-kappelin syntytarinassa on keskeisellä sijalla Helimäen perhe, jonka Matti-poika ehdotti isälleen kappelin rakentamista 1980-luvun alussa. Myöhemmin unelma alkoi toteutua virtolais-kansainvälisen yhteisön ja eri tukimuotojen avulla. Rakennushankkeeseen osallistui myös lukematon määrä vapaaehtoisia.

Kappeli valmistui vuonna 2009. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi Esko Räntilä Suunnittelutalo S. Anttila Oy.stä. Matti Helimäen veli akustikko Heikki Helimäki loihti tilan akustiikan, ainutlaatuisen soivan tilan, jonka sileät puupinnat ja epätasaiset kivipinnat, iso lasi-ikkuna ja erikoisvalmisteiset ovet mahdollistavat. Lauloimme kuoron kanssa yhden laulun äänissä kappelin sisällä ja mahtavan akustiikan huomasi heti ensi tahdeista lähtien.

"Kappeli on kuuntelemisen, katselemisen ja hiljaisuuden paikka, joka on viestimistavaltaan avoimen ekumeeninen ja suvaitsevainen. Se on kohtaamispaikka, rauhan, levon ja uskon tyyssija."

Kappeli on avoinna toukokuun alusta lokakuun loppuun kaikkina viikonpäivinä klo 8-20. 

Moottorisaha pörräsi

 

Mökillä kaadettiin viisi puuta: kaksi isoa mäntyä, kaksi kuusta ja haapa. Männyt olivat hankalassa paikassa ja varsinkin toinen oli todella suuri, joten hieman jännitin kaatamista. Ihan turhaan - ammattimies on ammattimies! Vaijerin ja vinssin avulla kaikki puut kaatuivat juuri sinne, mihin oli suunniteltu. Mökkitontille tuli saunan kulmalle valoisuutta ja avaruutta lisää, eikä tarvitse pelätä puiden kaatuvan huussin tai saunan päälle.

Rytinällä puut antoivat periksi, ja ovathan ne ison oloisia, kun maassa makaavat. Nyt on polttopuuta pitkäksi aikaa ja niitä riittää vielä sisareni perhellekin, jos haluavat.

Oksia tuli ihan tuhottomasti, mutta onneksi oli tehty diili puiden pätkimisestä ja oksien poisviemisestä. Pieniä oksia ja kaikenlaista roskaa jäi tietenkin jäljelle, mutta kaikki isot oksat häipyivät. Nyt alkaa klapien teko, mutta sehän onkin ihan hauskaa puuhaa, kun ei ole kiirettä.

Kaupunkivilskettä ja luonnon rauhaa

 

Piipahdimme Tampereella. Minä kiertelin Sokoksella, Koskikeskuksessa ja Ratinassa toimittamassa muutaman ihan oikean asian ja loppuajan humputtelin. Olipa hauska katsella, kun opettajat luotsasivat luokkiansa retkelle kaupungin vilinässä, välillä bussiin ja välillä kauppakeskukseen. Olin ilkikurisen onnellinen, kun minun ei enää tarvitse olla jonon jatkona tai kärjessä! 

Mökille palatessa oli ihana hiljaisuus ja auringonlasku ympärillä. Jostain kaukaa kuului kurkien ääntä ja järven pinta oli peilityyni. Ah, tätä kevään ihanuutta ja luonnon rauhaa!

Aamukävelyllä

 

Mökkitien varteen oli tullut kuusentaimilaatikoita. Koko viikonlopun metsänomistaja istutteli niitä jälkikasvunsa kanssa ja kummasti laatikkovuori pieneni päivä päivältä. Kävelyllä katselin istutettuja taimia aukossa. Maasta se pienikin ponnistaa, joten kasvakaa isoiksi, humiseviksi kuusikoiksi!

Traktorin ääni kuului tien varren pelloilta. Siellä äestettiin ja kylvettiin siementä. On aina niin hauska seurata, mitä pelloissa alkaa kasvaa. Toivon, että olisi erilaisia viljoja, sillä viljapeltojen ohitse kävely on aina niin sykähdyttävää ja samalla uteliaana arvailen viljan laatua. Ruista ja vehnää harvemmin näkee näillä pelloilla, sillä ohra ja kaura ovat ne tavallisimmat tällä seudulla kylvetyt viljat. 

Lokit ilahtuivat herkkuateriasta ja hännystelivät traktoria. Käki kukkui metsikössä, aurinko paistoi lämpimästi ja koivut kasvattivat hiirenkorviaan. Oli vahvasti läsnä lämpimän kevään tuntu, vaikka nyt jo taas viileämpää luvassa.

Muikkuja

 

Kävin kaupungissa hoitamassa asioita ja sain kutsun syömään paistettuja muikkuja. Toisen asuntomme pakastimesta oli hovikokkini niitä vielä löytänyt. Paljon tilliä, runsaasti sitruunamehua, voita ja ruisjauhoja... Tällä kertaa lisukkeena oli vähän perunaa ja paljon keitettyjä porkkanoita. Kyllä tuli hyvää!

Syödessä oli haikea olo. Muikkujen kalastaja sai keväällä iäisyyskutsun. Seuraavana päivänä olisi ollut tarkoitus lähteä narraamaan lisää saalista, mutta elämä päättyikin äkkiä. Koskaan ei tiedä, onko aikaa jäljellä paljon vai vähän. 💔

Auringonlasku mökkirannassa

Kyseenalaista herkkua

 

Hiekkatien varressa näkyi korvasieniä. Ennen ne olivat suurta herkkua, mutta nyt ne on poistettu suositeltujen ruokasienten joukosta. Nykytutkimuksen mukaan huolellinenkaan esikäsittely ei poista kaikkea gyromitriinimyrkkyä, sillä osa siitä on ei-vesiliukoisessa muodossa.

Itse en ole koskaan innostunut korvasienistä. Olenkohan pari kertaa sitä syönyt kastikkeessa ja piirakassa. Hyvän makuistahan se oli, mutta olen aikoinani saanut niin paljon sytostaatteja kehooni, että tietoisesti lisää myrkkyjä en ole halunnut. 

Korvasienet jäivät siis tien poskeen, enkä kyllä toivo muidenkaan niitä mukaansa poimivan.