Normaaliusrodeo menossa

 

Sain kirjastosta jonottamalla Topi Borgin kirjan Normaaliusrodeo. Onhan se silmiä avaava teos, ja nostan hattua kirjailijalle hänen omintakeisesta ja selkeästä tavastaan ilmaista ajatuksiaan. Tämän kirjan lukemalla ymmärtää paremmin autistisen henkilön elämää keskellä neurotyypillistä maailmaa.

Kirjolla-sarjassa katsojia tutustutettiin Topi Borgin omintakeiseen, positiiviseen ja humoristiseen tapaan elää elämäänsä ja ilmaista ajatuksiaan. Kirjassa hän kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ajatuksiaan autismista ja sen tuomista haasteista sekä ulkopuolisuuden tunteesta ja erilaisuudesta. Rakastava ja täysillä poikaansa tukeva perhe on ollut Topin kohdalla merkittävä asia ja auttanut häntä selättämään kohtaamiaan haasteita. (Toki tämän pitäisi olla normaalia jokaisen lapsen elämässä, mutta syystä tai toisesta se ei useinkaan toteudu tämän päivän maailmassa.)

Kirjan ote on Topin tapaan positiivinen ja humoristinen. On hienoa, että hän näin jälkikäteen osaa nauraa hankalillekin tilanteille ja ammentaa ne voimavarana tulevaisuuteen. 

Kiitos, Topi, että kirjoitit tämän kirjan! Se kannattaa ehdottomasti lukea.

Kotia kohti

 

Tänään kävimme syömässä Keloravintolassa mainiot poropizzat ja jälkiruoaksi taivaallisen hyvää puolukkajuustokakkua kera kahvin. Olipa makoisaa! Pihapiirissä oli ennen tämä niliaitta, mutta nyt se oli talven aikana hävinnyt johonkin.

Illalla pakataan ja huomenna aamulla alkaa ajomatka kohti etelää. Kivat muistot mielessä on ihan hauska palata kotiin kaupunkiarkeen. Samalla päättyy mökkikausi - tosin käydään kyllä päiväseltään. Harrastukset ovat alkaneet, joten vapaa ja puuhakas kesäkausi hiljenee syksyn myötä, mikä on oikeastaan aivan ihanaa. Syksy on minulle rauhoittumisen aikaa.

Pienellä Sallatunturilla

 

Tänään aamupalan jälkeen lähdin kävelemään kohti tunturin lakea täältä alarinteen mökistä. 

Olihan se taas varsinainen "kuntosaliharjoitus", mutta paljon hienommissa maisemissa. Kun pysähteli monta kertaa nousun aikana, ei ihan nikahtunut jatkuvaan ylämäkeen.

Paikkapaikoin riekonmarjan punainen syysväri leimusi maastossa.

Ylhäällä tunturin laella istuin kodassa nauttimassa tulen lämmöstä tuulensuojassa ja kuuntelin kanssakulkijoiden jutustelua.

Alaspäin tulo oli puolet nopeampaa, mutta reidet olivat kovilla jatkuvasta jarruttelusta. Seuraavat päivät kuluvatkin tasaisemman maan vaelluksilla.

Barokkimusiikin lumoissa

 

Kuulimme viikko sitten, että Kemijärvellä on menossa viikonloppuna Kemijärvi Barokki ensimmäistä kertaa. Vanha musiikki kiinnostaa meitä kumpaakin todella paljon, joten siltä istumalta katsottiin netistä konsertit ja valittiin lauantai-illan konsertti kirkossa. Kirkkokonsertti sen vuoksi, että emme tunteneet Kemijärveä yhtään, mutta kirkko varmaan löytyisi helpommin kuin muut konserttipaikat.

Niinhän se oli, että Sallasta tullessa Kemijärven keskustaan käännyttäessä kirkko näkyi jo kauas. Väkeäkin näytti tulevan paikalle kauniiseen kirkkoon ihan mukava määrä, vaikka festivaali oli vasta ensimmäistä kertaa tarjolla.

Viulisti Anna Rainio toimi festivaalin taiteellisena johtajana ja on soittanut barokkiviulua monissa vanhan musiikin yhtyeissä ja orkestereissa. Tällä hetkellä hän on Lapin musiikki- ja tanssiopistossa viulunsoiton lehtorina. Muilla esiintyjillä oli myös vahva tausta erilaisista suomalaisista barokkiyhtyeistä.

Kuulimme J.S. Bachin instrumentaalimusiikkia sekä lopuksi kantaatin Ich armer Mensch, ich Sündenknecht, jossa solistina toimi tenori Heikki Raunio. Hän on keskittynyt urallaan erityisesti passio- ja oratorioteoksiin.

Konsertti oli ihana! Vanhat soittimet tuovat ihan erilaisen soinnin, ja Bachin musiikki kaikui kauniisti taitavien soittajien käsissä kirkkosalin akustiikassa. Hauska yksityiskohta oli, kun sunnuntaina Sallan kirkon messun jälkeen kirkkokahvilla satuimme istumaan festivaalin taiteellisen johtajan vanhempien vieressä. Lähetimme tätä kautta henkilökohtaiset terveiset taiteilijoille ja kiitokset kauniista konsertista.

Ps. Mielenkiintoista oli liikkua autolla pimeällä poronhoitoalueella, kun aina ennemmin on ajot tapahtuneet valoisaan aikaan. Ja porojahan oli liikkeellä! Maltilla tultiin takaisin mökille. 

Tunturin rinteellä

 

Retki pohjoisessa on alkanut mukavasti. Sää on ollut lämmin ja aurinkoinen sekä Sallan maisemat mahtavia. Poroja on näkynyt runsaasti.

Isolle Sallatunturille kipusin toissa päivänä ja onhan se koetus, kun kaksi kilometriä taivaltaa polkua pitkin pelkkää ylämäkeä. Tosin lopussa on rappuset, joten ei tarvitse enää loikkia sinitäplillä merkattuja kiviä pitkin, joka oli todella vaarallista aikoinaan. Muistan ensi kerroilla pelänneeni koko ajan. Nyt on helppoa turvallisilla rappusilla. Takaisin tulokin ottaa reisiin, kun pitää tietenkin jarrutella menoa. Maisemat kuitenkin kruunaavat kaiken.

 

Illalla myöhempään on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja pienemmän Sallatunturin rinteeltä.

Rinteellä mökin lähellä laiduntaa lampaita. Ne ovat sympaattisia kavereita ja välillä hyvin äänekkäitä. Karitsan oli koira raadellut aiemmin kesällä ja nyt oli aidassa varoitukset koirien ulkoiluttajille. Onneksi eläin selvisi. En kyllä ymmärrä, miten kahakka on voinut tapahtua, kun aita on kuitenkin välissä. Omistajan pitäisi tietenkin pitää huoli koirastaan, jotta se ei pääse häiritsemään lampaita.

Joka päivä on patikoitu tulistelemaan jonnekin päin. Suomaisemat ovat niin kauniita, porot uljaita isoine sarvineen, poronkäristys herkullista ja kuukkelit söpöjä. Ihanaa jatkaa samoissa, tutuissa maisemissa vielä toinen viikko. 

Tulossa ollaan

Hei, kaveri! Täältä tullaan...  :>)

Äänekäs harjoitus

 

Sumuisia aamuja, aurinkoisia päiviä ja nopeasti pimeneviä syyskuun iltoja... ja lentokoneiden möykkää, hih! 

Lentotoiminta-alueella kun ollaan, niin nyt on taas harjoitusten vuoro. Aivan kummalliset koneet ovat viime päivinä lennelleet, sunnuntai-iltanakin vielä pimeällä. Välillä jyristelevät ohitse ja välillä jäävät roikkumaan veden päälle laituriamme vastapäätä leijuttamaan. Pelkäsin jo, että rysähtävät niskaan. Ovat varmaan niitä jenkkien Osprey-kuljetuskoneita, jotka pääsevät suoraan ylöspäin nousuun vähän kuin helikopterit, vaikka ovatkin lentokoneen näköisiä. Jotain roottoreita näissäkin näkyi ja ääni oli kauhean kova. Voittivat helikopteritkin, kun jytistivät pareittain monta kertaa mökin päältä paikallaan olon lisäksi. 

Onhan se hyvä, että harjoitellaan yhteistoimintaa. En valita, silmät pyöreänä, sormet korvissa vain seurailen.  ;>)

Syksy saapui

 

"... sammalmättäät kutsuvat, nyt on syksy!" soi mielessä, kun maanantaiaamuna heräsin. Syyskuu alkoi.

Mökillä oli kauhea sumu, ei edes oman pihan toiselle puolelle näkynyt kunnolla. Toisaalta maisemassa näkyi satoja hämähäkinseittejä joka puolella, ja se oli todella kaunista. Vasta ennen yhtätoista alkoi sumu kadota ja nopeasti häipyikin.

Osa mustikanvarvuista on värjäytynyt punaiseksi, koivunlehtiä näkyy jo keltaisena, mutta sienet puuttuvat. Pihan kantarellipaikassa ei ole yhden yhtäkään! Ehkä kohta voisi nousta, kun kaksi päivää sateli vettä. Syyskuun alkamisesta huolimatta syksyn ensimmäinen viikko näyttää lämpötilojen osalta vielä kesäiseltä, +20 luvataan lähes joka päivä ja välillä päällekin. Ihan hauska syksyn aloitus!